null Kun pappi Heli Harjunpää tapaa muistisairaan ihmisen, hän tasaa aluksi hengitystään – kohtaaminen tapahtuu sairaan ehdoilla ja ilman kiirettä

– Kun heijastan hyvää, ihmeitä tapahtuu. Väsynyt saattaa hymyillä ja sanoa jotain, kertoo sairaalapappi Heli Harjunpää.

– Kun heijastan hyvää, ihmeitä tapahtuu. Väsynyt saattaa hymyillä ja sanoa jotain, kertoo sairaalapappi Heli Harjunpää.

Kun pappi Heli Harjunpää tapaa muistisairaan ihmisen, hän tasaa aluksi hengitystään – kohtaaminen tapahtuu sairaan ehdoilla ja ilman kiirettä

Muistisairaan kanssa kannattaa keskittyä levolliseen läsnäoloon, jotta voi tunnistaa tämän tunnetilan, sairaalapappi Heli Harjunpää vinkkaa. Hän on työskennellyt muistisairaiden ihmisten parissa parinkymmenen vuoden ajan.

Sairaalapappi Heli Harjunpää muistelee erään muistisairaan ihmisen kohtaamista. Se tapahtui koronapandemian vuoksi etäyhteydellä. Ikkunan vieressä istunut vanhus näki edessään Harjunpään kasvot tietokoneen ruudulla ja uskoi heidän olevan yhteisellä junamatkalla.

Harjunpää ei oikaissut, ettei nyt missään junassa olla. Sen sijaan hän sanoi, että on kiva nähdä sinua.

– Vaikka itse pysyy tässä hetkessä ja ajassa, toisella on oikeus olla ajatuksissaan siellä, missä haluaa olla, sanoo Harjunpää, joka työskentelee Kustaankartanon seniorikeskuksessa.

Ilmeet ja eleet välittävät tärkeää viestiä

Muistisairas unohtaa sanojen merkityksiä, ja kun puheenaihe vaihtuu usein lennossa, kertomusta voi olla vaikea seurata. Viestin sisältämän tunnetilan saa kuitenkin selville seuraamalla sanoja, puhumisen tapaa, ilmeitä ja eleitä. Ehkä viestissä voi kuulla kaipausta, huolta, iloa tai hyvää oloa.

Kun Heli Harjunpää tapaa muistisairaan, hän asettuu ensin omaan olemiseensa. Jos vanhus istuu, Harjunpääkin istuutuu. Hän varmistaa, että asento on mukava ja keskittyy hetkeksi omaan hengitykseensä miettien: nyt ei ole kiire minnekään.

Vaikka aikaa olisi vain vähän, sen ajan hän on rauhassa läsnä. Harjunpää kuulostelee, haluaako toinen lähteä vuorovaikutukseen ja kutsuu tätä nimeltä.

– Kun heijastan hyvää, ihmeitä tapahtuu. Väsynyt saattaa hymyillä ja sanoa jotain, kertoo Harjunpää.

Muistisairas palaa usein lapsuuteen

Vieraillessaan muistisairaan luona ­Heli Harjunpää asettaa kätensä siten, että toinen voi halutessaan ottaa häntä kädestä kiinni. Koskettamalla varovasti olkapäähän voi tunnustella, sopiiko se toiselle vai väistääkö tämä kosketusta.

– Kohtaamisissa mennään sairaan ­ehdoilla eikä mitään pidä yrittää väkisin, Harjunpää sanoo.

Muistisairas palaa usein lapsuuteen. Mieleen nousevat oma äiti ja isä sekä sisarukset. Sairaudesta huolimatta kyseessä on aikuinen ihminen, ja sellaisena muistisairas tulee kohdata. Hänellä on takanaan pitkä elämä ja mukanaan kaikki sen tuoma elämänviisaus, vaikka se ei välittyisikään enää sanojen kautta.

Palataan hetkeen, jolloin Harjunpään kanssa jutellut vanhus uskoi olevansa junassa. Hän pohti, olisiko seuraava pysäkki kotiasema ja olisivatkohan äiti ja isä kotona.

– Meillä oli hyvä keskustelu. Molemmat nauroimmekin. Hän palasi hyvällä tavalla lapsuudenmaisemiinsa. Minä en halunnut ottaa niitä häneltä pois, Harjunpää sanoo. 

Jaa tämä artikkeli:

Lue lisää: