null Vaikeasti muistisairas voi tunnistaa yhä tutun virren tai rukouksen – ”Papin asu on kuin magneetti”

Moni muistisairas saattaa tunnistaa Isä meidän -rukouksen, vaikka paljon muuta olisi kadonnut mielestä.

Moni muistisairas saattaa tunnistaa Isä meidän -rukouksen, vaikka paljon muuta olisi kadonnut mielestä.

Vaikeasti muistisairas voi tunnistaa yhä tutun virren tai rukouksen – ”Papin asu on kuin magneetti”

Jari Pirhonen tarkkaili hoivakodin arkea ja haastatteli muistisairaitten parissa työskenteleviä pappeja. Tutkimus osoittaa, että hoivakotivierailuilla on väliä.

Vaikka muistisairaus olisi edennyt pitkälle, eikä vanhus enää muutoin puhuisi, hän voi vielä yhtyä Isä meidän -rukoukseen tai tuttuun virteen hoivakodissa. Siksi muistisairaidenkin hengellisyyttä on tärkeä tukea, osoittaa Helsingin yliopistossa tehty tuore tutkimus.

– Näin itsekin hoivakodeissa ihmisiä, jotka eivät olleet enää aikaan ja paikkaan orientoituneita, mutta joilta tuli Isä meidän -rukous automaattisesti hoivakodin hartaudessa, yliopistotutkija Jari Pirhonen kertoo.

Pirhonen tutki muistisairaiden hengellisyyttä haastattelemalla kymmentä hoivakodissa tai kuntoutussairaalassa työskentelevää pappia. Hän kävi myös seuraamassa papin työtä hoivakodissa. Tutkimus oli osa laajempaa Koneen säätiön rahoittamaa ja Helsingin yliopiston toteuttamaa tutkimushanketta. 

– Tutkimus käynnistyi keväällä 2020, jolloin alkoi myös koronapandemia. Siksi tutkin aihetta haastattelemalla hoivakodeissa työskenteleviä pappeja. He ovat pystyneet käymään hoivakodeissa myös pandemian aikana.

Musiikki, esineet ja kosketus tärkeä osa työtä

Jari Pirhonen on itsekin työskennellyt lähihoitajana vanhusten parissa. Vuonna 2017 hän väitteli gerontologian alalta hyvästä elämästä vanhojen ihmisten pitkäaikaishoidossa. Nyt hän viimeistelee teologian opintoja Helsingin yliopistossa.

Pirhonen puhuu sukupolvitajun merkityksestä: on ymmärrettävä eri ikäluokkien maailmaa, arvoja ja sitä, millaisessa maailmassa eri ikäiset ihmiset ovat kasvaneet ja eläneet.

Vaikeasti muistisairaat ovat yleensä 80–90-vuotiaita ja varttuneet Suomessa, jossa uskonto oli vahvasti läsnä kaikkialla, esimerkiksi koulumaailmassa. Siksi tutut virret voivat liikauttaa heissä jotakin. Iäkkäiden ihmisten hengellisyys huomioidaan hoivakodeissa kuitenkin vaihtelevasti. 

– Sellaista viestiä sain, että vanhemmat hoitajat ymmärtävät paremmin, että hengellisyys voi olla iäkkäille tärkeää. Toisaalta myös nuoremmat, muslimitaustaiset hoitajat ymmärtävät tämän puolen hyvin.

Itsekin hoitajataustaisena tiedän, että jos on sellainen olo, että nyt on kiire, se leviää levottomuutena kulovalkean tavoin.

Pirhosen haastattelemilla papeilla oli pitkä kokemus työskentelystä muistisairaitten parissa. He olivat oppineet, että työ muistisairaitten kanssa on ennen kaikkea läsnäoloa, jossa korostuvat muut elementit kuin puhuminen. Voi esimerkiksi pitää kädestä, laulaa ja rukoilla yhdessä, tai siunata toisen.

Myös hartaustilaisuuksissa olevat esineet, Raamattu, ikoni tai kynttilä ovat tärkeitä, samoin musiikki, tutut virret ja joskus muutkin laulut. Usein papin mukana olikin myös seurakunnan kanttori.

Hartaushetkissä muistisairaat hahmottivat hyvin tilanteen erityisyyden. Myös papin asu, pantapaita tai alba, oli vaikeasti muistisairaille yhä tunnistettava.

– Papin asu on kuin magneetti. Vaikka vanhus ei tunnistaisi pappia persoonana, hän ottaa kontaktia pappiin.

Muistaako muistisairas uskovansa?

Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen arvion mukaan Suomessa on yli 190 000 muistisairasta henkilöä, ja määrä kasvaa. Tämä olisi hyvä muistaa myös kirkon työssä: iso osa seurakuntalaisista asuu hoivakodeissa.

Hoivakodeissa hartauksia pitävien ja muutoinkin vierailevien pappien työssä on olennaista kiireettömyys ja, jos mahdollista, pysyvyys. Kuten se että sama pappi käy useasti samassa paikassa ja että hänellä on aikaa olla ihmisten kanssa.

– Itsekin hoitajataustaisena tiedän, että jos on sellainen olo, että nyt on kiire, se leviää levottomuutena kulovalkean tavoin. Myös se on tärkeää, että kun vierailee muistisairaan luona, pyrkii aina samalle tasolle. Jos hän on vuoteessa, pitää etsiä tuoli ja puhua samalta tasolta, Jari Pirhonen sanoo.

Yksi kiinnostava kysymys on, muistaako muistisairas ihminen olevansa uskonnollinen.

– Eivät ihmiset sitä sillä tavalla muista, mutta siihen vaikuttaa myös se, millaisia virikkeitä ja herätteitä on tarjolla, Pirhonen ajattelee.

Tämä näkyy Pirhosen mukaan esimerkiksi ehtoollishartauksissa. Jos muistisairaalta kysyy, haluaako hän ehtoollisen, hän ei välttämättä osaa vastata, mutta kun pappi lausuu ehtoollisen asettamissanat, vanhus tietää heti, miten toimitaan.

Jaa tämä artikkeli:

Lue lisää: