Mittee siinä taevastelet? – Tekstintutkijan essee taivastelusta
1. Äitini hyvästelee kuolevaa isääni: ”Taivaassa tavataan.”
Isä: ”Perkele. Minä menen helvettiin.”
Minne meni, tiedä en. Tulee kuitenkin välillä äidin uniin, on niissä kuin ennen suurena ja mahtavana. Voi hyvänen aika, taivastelemme.
2. ”Ajatuksemme kääntyvät kuluneen vuoden tapahtumiin samalla kuin koetamme tähystellä, mitä merkkejä taivaan rannalla häämöittää.”
”Mittee siinä taevastelet.”
Ensin on äänessä tasavallan presidentti Juho Kusti Paasikivi. On alkamassa uudenvuodenpuhe vuonna 1947. Hänen jälkeensä annoin puheenvuoron kansalaiselle. Taevastelu-lauseen on merkinnyt muistiin A. Saastamoinen Kiuruvedellä 1932. Selitykseksi hän on kirjannut yhden sanan: ”Arvelet.”
Ylioppilasosakunnat keräyttivät 30-luvulla sananparsia eri pitäjistä niin, että käsin kirjoitettuja lippuja kertyi yli 1,4 miljoonaa. Lappusille tarttui runsaasti myös taivaaseen liittyvää materiaalia, suoranaisia taivastelulauseitakin. ”Voi taivasten tasakäpälä”, merkitsi R. Takalo muistiin Nivalasta.
3. Taivastella: ihmetellä, ällistellä, päivitellä. Näin verbiä selittää nykykieltä kuvaava Kielitoimiston sanakirja. Mutta mistä taivastelu tulee? Vastausta on lähdettävä etsimään taivaasta. Siitä taivastella on johdettu.
Taivaan alkuperästä on esitetty monia teorioita, eikä yhtä tieteellistä totuutta ole.
4. Taivaan alkuperästä on esitetty monia teorioita, eikä yhtä tieteellistä totuutta ole. Kyse on joka tapauksessa hyvin vanhasta sanasta. Nykysuomen etymologisessa sanakirjassa summataan tutkijoiden keskustelua. Yksi selitys on, että sana voi olla lainaa kantabaltista, jossa mahdollinen alkumuoto deivas on merkinnyt jumalaa. Toinen mahdollisuus on kantagermaanin teiwaz, josta on kehittynyt myös muinaisskandinaavien Týr-jumalan nimi. Voi olla, että nämä kumpikin ovat aiemmin merkinneet taivaallista. Kolmas mahdollisuus on, että taivas on lainattu kauempaa. Yhteyksiä voi nähdä muun muassa muinaisintian devá-ilmaukseen (taivaallinen, jumalallinen) ja prakritin dēva-ilmaukseen (jumala, pilvi, taivas).
5. Muutamat Kielitoimiston sanakirjan taivas-sanoista on merkitty uskonnollisen kielen ilmauksiksi: taivaaseenastuminen, taivasikävä ja taivasosuus. Osa taas on merkitty tähtitieteellisiksi, kuten taivaanekvaattori, taivaannapa ja taivaanpallo. On siellä tavallisia taivas-sanoja ilman käyttöalamerkintöjäkin: esimerkiksi taivaanlaki, taivaansini ja taivaanvuohi.
Jään toviksi ällistelemään taivaskanavaa. Se on uudempaa taivas-sanastoa ja merkitsee tietenkin television satelliittikanavia. Mutta voisi se merkitä muutakin. Mitäpä jos taivaskanava ei viittaisikaan ihmisestä ulos? Mitä jos annamme sen viitata sisään? Taivaskanava, mielen kanava taivaallisiin merkityksiin.
6. Taivaassa riittää taivastelemista: Taivas on ääretön, jakamaton. Jaoton eli ”yleisniminen substantiivi, jonka tarkoite ei ole jaettavissa”, kertoo Tieteen termipankki.
Kuulen sieluni korvin, miten Konsta Pylkkänen, taivastelijan prototyyppi, lausahtaa nämä hypnoottiset sanat Havukka-aholla. Yleisniminen substantiivi, jonka tarkoite ei ole jaettavissa. Maalaa sanoillaan taivasta ja sen rajattomia rantoja.
Taivastelu leimataan usein turhanpäiväiseksi hämmästelyksi, jopa jeesusteluksi, jossa otetaan vahvan kielteisesti kantaa puheena olevaan asiaan. Toisaalta taivastelu voidaan ymmärtää filosofoinniksi, kaiken ajattelun äidiksi. Mikään ei muutu, jos emme taivastele. Taivastelemalla voimme tavoitella taivaita.
Taivaassa riittää taivastelemista: Taivas on ääretön, jakamaton.
7. Muistan riemuni, kun kohtasin kielitieteellisessä tekstissä sanan kyhnytyspuhe. Sillä tarkoitetaan keskustelua, jossa ei juurikaan vaihdeta informaatiota. Smalltalkia. Tavoitteena on vuorovaikutuksen ylläpitäminen ja viestintäkanavien pitäminen auki.
Vanha uskomus: missä kaksi suomalaista kohtaa, siellä todennäköisesti puhutaan säästä, jos jostain. Kumpikin tietää, millainen sää on, joten ei siinä uutisia vaihdeta. Keskustelun sävy on taivasteleva: On se ilimoja taas pijelly. On, ottia tuota.
Ehkä taivastelu onkin muinoin tarkoittanut tämänkaltaisista taivaallisista asioista höpöttelemistä, jo paljon ennen vakavaa ilmastonmuutoksen ihmettelyä? Ehkä tämä puhe on liittynyt ajatukseen jumalasta säiden määrääjänä: Voi taivahan talikynttilät, kyllä taas sataa. Voi taivaan isä, milloin tämä vedentulo loppuu.
Mutta kyhnytellään toki edelleen. Tähystellään taivaan rannan merkkejä. Taevastellaan. Pidetään ihmettelykanavat auki. Tehdään ihmeitä, ollaan ihmisiä.
Kirjoittaja on suomen kielen dosentti ja tietokirjailija. Twitter: @tosentti
Lue myös Vesa Heikkisen esseet "jumaloinnista" ja "jeesustelusta".
Lähteet: Tieteen termipankki, Kielitoimiston sanakirja, Kotuksen sananparsikokoelma ja uudenvuodenpuhekokoelma ja Kaisa Häkkisen teos Nykysuomen etymologinen sanakirja sekä Auli Hakulisen ja Jussi Ojasen teos Kielitieteen ja fonetiikan termistöä.
Jaa tämä artikkeli:
