Nenonen: Keskiluokka kuluttaa meidät hengiltä etsiessään hyvää elämää
Mitä enemmän ihmisellä on koulutusta, sitä suurempi on paitsi tilipussi, myös hiilijalanjälki. Tiedostaja tietää, muttei juuri tietoaan arvosta.
Finnair antoi juuri positiivisen tulosvaroituksen keskellä historiallisen kuumaa kesäkuuta. Naurahdin sarkastisesti “positiivinen varoitus” -ilmaisun monimerkityksellisyydelle tässä yhteydessä.
Monella voi olla se ajatusharha, että maapalloa tuhoaa se persuja diggaava maakuntien bensalenkkari, häntä kun eivät nämä ilmastohommat kiinnosta. Näinhän asianlaita ei ole. Maapalloa tuhoaa ennen kaikkea kouluja käynyt, usein kaupungissa asuva ja monin tavoin tiedostava keski- tai hyvätuloinen kansalainen. Hän vain tekee sen sivistyneesti ja ilman yhdyssanavirheitä lomapäivityksissään.
Tunnen useita arvokonservatiiveja, joiden mielestä niin sanottu ilmastovouhotus on mennyt liian pitkälle, mutta joiden oma elämäntyyli tai tilipussi ei aiheuta samassa määrin ympäristön raiskaamista kuin materiaa kuluttavalla ja lomalentelyä ihmisoikeutenaan pitävällä avarakatseisella tiedostajalla. Aika monta kiloa jauhelihapihviä saa muuten popsia yhden Roomassa vietetyn viikonlopun päästöt peitotakseen.
Kuluttamisessa ei enää aikoihin ole ollut kyse vain tarpeiden tyydyttämisestä, vaan syvien merkitysten hakemisesta elämäämme.
Minua harmittaa nähdä, että fiksuilla ihmisillä tiedostamisesta ei seuraa vastuullista toimintaa. Kaikki tutkimukset osoittavat, että mitä enemmän ihmisellä on koulutusta, sitä suurempi on paitsi tilipussi, myös hiilijalanjälki. Tiedostaja tietää, muttei juuri tietoaan arvosta. Miksi ei?
Tiedon ja toiminnan ristiriidan takana on mielestäni syvempi kriisi, jossa on kyse ihmisyydestä ja hyvän elämän määrittelystä. Uskonnoissa ja filosofiassa tähän on haettu vastausta aina. Kiteyttäen näin: Kristinuskossa elämä on hyvää ja syvää rakkaudessa Jumalaan ja lähimmäiseen. Islamissa etsitään totuutta, buddhalaisuudessa valaistumista. Aristoteles opetti eudaimoniasta eli onnellisuudesta korkeimpana eettisenä päämääränä, jota ihmisen tulee tavoitella käyttämällä järkeään. Antiikin filosofille olisi ehkä vaikea selittää, että nyttemmin kaikki mainitut kyllä tunnetaan, mutta elämyshakuinen kuluttaminen on kuitenkin se hyvän elämän ykkösjuttu.
Kuluttamisessa ei enää aikoihin ole ollut kyse vain tarpeiden tyydyttämisestä, vaan syvien merkitysten hakemisesta elämäämme. Kuluttaminen on uskonto, usein fundamentalistisilla mausteilla.
Lopuksi pari hyvän elämän kysymystä kesääsi: Mitkä asiat tuottavat sinulle syvintä onnea? Millä teoilla voisit pienentää tietosi ja toimintasi välistä ristiriitaa? Pohdi rauhassa.
PS. En syö jauhelihaa, mutta Roomaan tekisi mieli!
Kirjoittaja on valokuvaava aikuisopiskelija, yrittäjä ja helsinkiläinen pappi.
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
Nenonen: Huonojen uutisten keskellä tarvitaan taidetta ja hiljaisuutta
PuheenvuorotRuuturiippuvuuteni keskellä olen kaivannut takaisin teini-ikäistä itseäni, joka kesti paremmin hitaita ajatuksia kuin nykyinen keski-ikäinen.
