Pääkirjoitus: Monet vanhukset kokevat itsensä taakaksi
Vanhusten kohtelu on yhteiskuntamme häpeäpilkku.
Vanhustenhoidon tila ja ikääntyvien elämäntilanteet nousevat yhteiskunnalliseen keskusteluun lähinnä, kun jotain todella ikävää tapahtuu: kun vanhus kuristuu hoitolaitoksessa hengiltä, hyvinvointialue huutokauppaa ikäihmisten yhteisöllisen asumisen palvelua tai kotihoidon asiakasta etsitään lumihangesta.
Taustalla eivät ole vain yksittäiset tilanteet, vaan rakenteellinen ongelma: yhteiskunta ei ole varautunut vanhusväestön määrän kasvuun ja siitä seuraavaan hoidontarpeeseen. Tai ehkä voisi sanoa, että ei ole halunnut varautua, sillä hyvä hoiva vaatii rahaa. Toki raha ei ratkaise kaikkea. Meidän jokaisen arkisilla teoilla on merkitystä.
Vanhusten yksinäisyys on kasvava ongelma.
Vanhusten yksinäisyys on kasvava ongelma. Monen läheiset asuvat kaukana tai keskittyvät omaan elämäänsä, ystävät ovat kuolleet, kodista ei huonokuntoisena pääse liikkeelle mihinkään ja viranomaisetkin tarjoavat lähinnä digipalveluita. Ei ihme, että Yhteisvastuukeräyksen kyselyssä diakoniatyöntekijät kertovat viestin ikäihmisiltä: ”monet kokevat itsensä taakaksi”.
Yhteisvastuukeräys on vuodesta 1950 nostanut esille asioita, jotka kaipaisivat muutosta. Tänä vuonna keräys puuttuu ikääntyvien ihmisten yksinäisyyteen ja turvattomuuteen.
Kotimaassa keräystuotosta ohjataan rahaa Vanhus- ja lähimmäispalvelun liitto VALLI ry:lle, joka tekee etsivää vanhustyötä, sekä seurakuntien ikäihmisten parissa tehtävälle työlle. Seurakuntien yhteisöruokailuilla on monille iso merkitys. Kirkon järjestämien tilaisuuksien lisäksi seurakuntien työntekijät ja vapaaehtoiset tekivät vuonna 2024 noin 39 000 kotikäyntiä.
Tarvitsemme toisiamme.
Keräyksen avulla autetaan myös maailman köyhimpiä Kirkon ulkomaanavun kautta maissa, joissa vanhuksilla on vielä vähemmän tukiverkostoja kuin täällä.
Sana yhteisvastuu on alun perin juridinen termi ja viittaa velallisten vastuuseen omasta ja toisten puolesta. Laajemmin se tarkoittaa sitoutumista yhteiseksi ymmärrettyyn asiaan. Se on jotain muuta kuin vain omaan itseen ja omaan välittömään hyötyyn tuijottamista, johon nykymaailma meitä kehottaa. Se on sen mukaan elämistä, että tarvitsemme toisiamme. Sivistyneessä yhteiskunnassa vanhusten ei pidä kokea itseään taakaksi.
Kirjoittaja on Kirkko ja kaupungin päätoimittaja.
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
”Meissä on elämää, meissä on voimaa!” – Rollaattorit, kävelykepit ja pyörätuolit marssivat Helsingin keskustassa
AjankohtaistaRollaattorimarssiksi kutsuttu mielenilmaus hyvän ja arvokkaan vanhuuden puolesta eteni eduskuntatalolta Kansalaistorille .
