– Jokaisella nuorella on oikeus voida hyvin, ja se on myös Suomen etu. Meillä ei ole varaa menettää yhtään nuorta. Pienenevien ikäluokkien varassa on paljon hyvinvointiyhteiskunnan tulevaisuudesta, Turun piispa Mari Leppänen sanoo.
Piispa Mari Leppänen peräänkuuluttaa levollisempaa nuoruutta: ”Tehokkuusvaatimus kuluttaa jo lapsia ja nuoria loppuun” – Hänen oma uransa näyttää, että myöhemminkin ehtii
Piispa Mari Leppänen ajattelee, että kirkko voi ja sen pitää auttaa nuoria voimaan paremmin. Myös sukupuolten välinen hyvinvointikuilu on saatava kapeammaksi.
Suuri osa nuorista voi hyvin. Tämä juttu ei käsittele heitä.
Nuorten pahoinvointi on lisääntynyt monilla mittareilla mitattuna. Esimerkiksi vuoden 2023 Kouluterveyskyselyssä aiempaa useampi nuori koki itsensä ahdistuneeksi ja terveydentilansa huonoksi tai korkeintaan keskinkertaiseksi. Erilaiset ongelmat ovat kärjistyneet sellaisiksi, että joka kuudennesta 13–15-vuotiaasta tehtiin viime vuonna lastensuojeluilmoitus.
Kirkko kohtaa valtaosan teineistä vähintään rippikoulussa, jonka useimmat 15-vuotiaat käyvät, viime vuonna 73,3 prosenttia heistä. Haasteet tulevat esille tiiviissä leirielämässä, jossa keskustellaan syvällisistä aiheista.
Turun arkkihiippakunnan piispa Mari Leppänen näkee useita syitä lasten ja nuorten pahoinvoinnille. Vaikeudet kasaantuvat usein samoille nuorille, joilla voi olla vaikkapa yksinäisyyttä, vaikeuksia koulunkäynnissä, mielenterveysongelmia tai huolta perheen taloudesta tai vanhemman päihteidenkäytöstä.
Leppänen haluaa sanoa heti kärkeen, että ongelmat eivät ole nuoren vika tai häpeä.
– Hyvinvoiva nuori jaksaa tietenkin opiskella paremmin kuin sellainen, jonka täytyy huolehtia seuraavasta ateriastaan ja kokea turvattomuutta kotona.
Vaikka arjen raamit olisivat kunnossa, Leppänen ajattelee, että nuoruudelle on nykyään niukalti tilaa. Nuoruuteen kuuluvat itsensä etsiminen ja harhapolut. Niiden sijaan nuoria vaaditaan nyt tietämään varhain, mille alalle he suuntautuvat, ja kulkemaan sitten lyhintä reittiä tuotteliaiksi veronmaksajiksi.
Leppänen peräänkuuluttaa yhteiskuntaan rakenteita, jotka mahdollistaisivat nykyistä levollisemman nuoruuden.
– Nuoret eivät kaipaa armahdusta keskeneräisyydestään vaan tehokkuudesta. Tehokkuudelle on paikkansa työelämässä, mutta se sopii huonosti kasvamiseen. Nyt tehokkuusvaatimus kuluttaa jo lapsia ja nuoria loppuun.
Piispa Mari Leppänen kuvattiin Käpylässä Pohjolankadulla, jossa hän kasvoi isossa vanhoillislestadiolaisessa perheessä. ”Äiti opetti lukiossa ja isä yliopistossa, mutta kotona ei edellytetty, että lasten pitäisi olla koulussa huippuja. Riitti, että teki parhaansa.”
Leppänen on itse esimerkki ihmisestä, joka ei ole edennyt asemaansa suoraa uraputkea pitkin. Hän jätti nuorena päivälukion kesken ja siirtyi iltalukioon, jotta pystyi tienaamaan rahaa. Hän pärjäsi toisissa aineissa hyvin, toisissa erittäin huonosti, kun aikaa koululle oli liian vähän. Hän opiskeli ensin maisteriksi folkloristiikasta ja teki myöhemmin toisen tutkinnon teologiasta.
– Vaikka elämässä olisi välillä hankalampia vuosia, ne eivät määritä meitä. Ne voivat olla lopulta opettavaisia, ja niiden jälkeen on mahdollisuus uuteen alkuun.
Kun mikään ei riitä
Entä jos tuntuu, että ei ole tarpeeksi hyvä? Mari Leppänen on huomannut monen nuoren ajattelevan näin. Muut vaikuttavat helposti hohdokkaammilta ja menestyvämmiltä, ja koko maailman vertailukohdat ovat yhtä lähellä kuin kännykkä.
– Tunnistan itsekin riittämättömyydentunteen somen loputtomien vertailukohteiden edessä, joten voin vain kuvitella, miltä ne tuntuvat nuoresta.
– Aikuisten tärkeimmän viestin nuorelle tulisi olla tämä: Ihan tavallinen elämä riittää. Saa olla tavalliset vaatteet, harrastukset ja arvosanat. Tulevaisuudessa on paikka myös sinulle.
Kumpulan maauimala kuului lapsena Mari Leppäsen suosikkipaikkoihin. Hän kävi siellä usein siskojensa kanssa. ”Olen hypännyt kympistäkin.”
Onko kirkolla keinoja helpottaa nuorten paineita? Leppäsestä kirkko voi tarjota ainakin suorittamisesta vapaan tilan. Suorittamisen ei pitäisi liittyä hengellisyyteen mitenkään.
Leppänen siteeraa tuoretta Nuorisobarometriä ja muuta tutkimustietoa, joiden mukaan sisäistetty hengellisyys ja yhteisöllisyys lisäävät hyvinvointia, kunhan uskonnollinen yhteisö on terve ja turvallinen. Sisäistetty hengellisyys voi antaa nuorelle parhaimmillaan rauhan ja turvan tunnetta sekä kasvattaa hänen kestävyyttään kriisien kohtaamisessa. Hengellisyys herättää myös vastuuseen muista ihmisistä ja luomakunnasta.
– Kun katse kääntyy itsestä muihin, se lisää hyvinvointia. Jos kokee olevansa jollekin toiselle avuksi, se synnyttää kokemuksen omasta merkityksellisyydestä ja lisää hyvinvointia edelleen.
Rippikoulu lieventää yksinäisyyttä
Yksinäisyys painaa monia nuoria. Noin joka viides kahdeksas- ja yhdeksäsluokkalainen ja lukiota käyvä tyttö sekä joka neljäs ammatillisessa oppilaitoksessa opiskeleva tyttö on yksinäinen jatkuvasti tai melko usein. Samanikäisistä pojista noin joka kymmenes tuntee itsensä yksinäiseksi. Tiedot ovat vuoden 2023 Kouluterveyskyselystä.
Nuorten yksinäisyys lisääntyi merkittävästi korona-aikana ja on pysynyt siitä lähtien aiempaa yleisempänä. Myös nuorten mielenterveysongelmat yleistyivät koronapandemiassa, ja niitä on edelleen enemmän kuin ennen poikkeustilaa ja koulusulkuja.
Piispa Mari Leppänen sanoo, että Jeesus tuli kansan ja omien läheistensä hylkäämäksi ja koki lopuksi, että Jumalakin hylkäsi. ”Ei ole olemassa yksinäisyyttä, jota Jeesus ei tuntisi. Tästä käsin ajattelen, että yksinäisyyden murtaminen on kirkon tehtävä.”
Onko kirkolla keinoja helpottaa nuorten yksinäisyyttä?
– Nuoret tarvitsevat turvallisia aikuisia, joilla on aikaa kohdata heidät. Nuoret tarvitsevat tiloja, joissa he voivat viettää aikaa yhdessä. Seurakunnat pystyvät vastaamaan näihin tarpeisiin erinomaisesti, Mari Leppänen sanoo.
Lasten ja nuorten yksinäisyyttä tutkinut Niina Junttila on kertonut aiemmin, että yksinäisyys vähenee kahdeksannella luokalla. Hän on selittänyt ilmiötä rippikoululla. Rippikoulukyselyssä valtaosa nuorista, viime vuonna 68 prosenttia, arvioi rippikoulun vaikuttaneen omaan henkiseen hyvinvointiin myönteisesti. Sieltä voi saada kavereitakin.
Leppänen haluaisi nähdä kirkon yli kolmetuhatta kasvatus- ja nuorisoalan ammattilaista nykyistä enemmän kouluissa. Nuorisodiakonia sopisi hänestä hyvin monikulttuurisiin ja -uskontoisiin oppilaitoksiin, sillä diakoniassa autetaan ihmisiä taustoihin katsomatta.
Muunsukupuolisilla ja tytöillä on eniten pahoinvointia
Nuoret jakautuvat vuoden 2023 Kouluterveyskyselyssä kolmeen kastiin sukupuolensa mukaan. Parhaiten voivat pojat, heitä huonommin tytöt ja kaikkein heikoimmin menee sukupuolivähemmistöihin kuuluvilla nuorilla. Toki Suomessa elää myös monta hyvinvoivaa muunsukupuolista nuorta ja pahoinvoivaa poikaa, mutta tilastollisesti katsottuna hyvinvoinnissa on selvät sukupuolierot.
Mari Leppänen ajattelee, että vaikka Suomi on melko tasa-arvoinen maa, on vaativampaa olla tyttö kuin poika, ja kaikkein vaativinta on kasvaa sukupuolivähemmistöön kuuluvana nuorena. Tiedetään, että tytöt kokevat omanlaisiaan paineita esimerkiksi koulumenestyksen ja ulkonäön suhteen. Heidän seksuaalinen ahdistelunsa on yleistä.
”Kohtasin epäasiallista seksuaalista käytöstä rippikouluisosena ja nuorena kesätyöntekijänä. Ei minulle tullut mieleenkään puhua kokemuksistani vastuussa oleville aikuisille, sillä sellaisten aiheiden käsittelyyn ei ollut silloin kieltä eikä kulttuuria”, Mari Leppänen sanoo.
Leppänen puhuu tasa-arvon paradoksista: on osoitettu, että tasa-arvoinen yhteiskunta lisää poikien tyytyväisyyttä omaan elämään enemmän kuin tyttöjen.
– Suomessa on vahva tasa-arvolupaus, jonka pohjalta tytöt vertaavat itseään poikiin ja odottavat, että kaikilla on tasaveroiset mahdollisuudet. Lasikattoja on silti olemassa. Pojilla ja miehillä on joillakin elämänalueilla yhä paremmat mahdollisuudet kuin tytöillä ja naisilla, ja muunsukupuoliset katsovat kaikkea vielä omasta vinkkelistään.
Tasa-arvolupaus jää Leppäsen mielestä lunastamatta myös evankelis-luterilaisessa kirkossa. Joidenkin kirkon lähetysjärjestöjen ja herätysliikkeiden papit eivät halua alttarille yhtä aikaa Leppäsen kanssa, koska hän on nainen. Hänen oma hengellinen taustansa on vanhoillislestadiolaisuudessa, jossa naisten pappeutta ei hyväksytä.
Lisäksi pitkittynyt kiista samaa sukupuolta olevien parien kirkollisesta vihkimisestä antaa epäselvän viestin siitä, hyväksytäänkö jokainen samalla tavoin kirkossa.
Leppäsen mielestä on syytä pohtia vakavasti, mistä sukupuolten välinen hyvinvointikuilu syntyy, ja mitä seurakunnissa voitaisiin tehdä sen eteen, että muunsukupuoliset nuoret ja tytöt voisivat paremmin. Esimerkiksi Tyttöjen ja Poikien talot osoittavat, että sukupuolierityisellekin toiminnalle on paikkansa.
Nuoret puolustavat oikeuksiaan ja rajojaan
Mari Leppänen näkee nuorten tilanteessa myös paljon hyvää. Sekin on myönteistä, että nuorten ongelmat ovat tulleet näkyviksi, ja jaksamisen haasteista puhutaan aika avoimesti.
Leppänen ajattelee, että nykynuorilla on myös enemmän ymmärrystä omista oikeuksistaan ja rajoistaan kuin hänellä ja muilla keski-ikäisillä oli omassa nuoruudessaan. Kun kirkkoherra käytti alkoholia yhdellä viime kesän rippileireistä ja käyttäytyi huonosti, leiri keskeytettiin ja tapaus nousi uutisiin.
– Nuoret osaavat vaatia, että heitä kohdellaan asiallisesti. He tietävät, että heillä on oikeus elää turvassa. Se on tosi positiivinen muutos.
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
Turun piispa Mari Leppänen on paljasjalkainen helsinkiläinen, joka kasvoi 7-lapsisessa vanhoillislestadiolaisessa perheessä Käpylässä – hän saarnasi jo teinileikissään syntejä anteeksi
Hyvä elämäMari Leppänen sai tukiopetusta Koskelan koulussa ja ui Kumpulan maauimalassa. Maineikas Ressun lukio jäi kesken, koska hänen piti mennä päivätöihin. Lukion rehtori varoitti hänen pilaavan tulevaisuutensa, mutta niin ei käynyt.
