Antti Rönkä on kertonut kokemuksistaan kesällä julkaistussa SOS-Lapsikylän podcastissa.
Porukan ulkopuolella – kirjailija Antti Rönkää kiusattiin koulussa, mikä jätti häneen syvät jäljet
Lukiossa Antti Rönkä löysi kirjoittamisen, ja sen avulla hän on pystynyt käsittelemään ahdistustaan ja häpeäänsä.
Antti Rönkä julkaisi esikoisromaaninsa Jalat ilmassa viitisen vuotta sitten. Kirja perustui vahvasti hänen omiin kokemuksiinsa koulukiusaamisen aiheuttamasta häpeästä, ulkopuolisuuden tunteesta ja yksinäisyydestä. Kirja herätti paljon keskustelua, ja Rönkä kiersi puhumassa siitä kouluissa ja kirjastoissa.
– Teokseni kiinnosti, koska tästä aihepiiristä ei ollut juuri tehty romaaneja. Kirjani avasi laajemman keskustelun kiusaamisen ja yksinäisyyden teemoista, Rönkä sanoo.
Tänä kesänä Rönkä on ollut mukana SOS-Lapsikylän podcast-sarjassa Ei jätetä lapsia yksin. Kirjailija Elina Hirvosen luotsaamassa sarjassa eri alojen henkilöt kertovat lapsuuden- ja nuoruudenkokemuksistaan.
Poikien maailma tuntui rajulta
Pitkänhuiskea ja rauhallisen oloinen Antti Rönkä kertoo olleensa lapsena poikkeuksellisen ujo ja arka. Sen vuoksi koulumaailma tuntui hänestä rajulta.
– En ymmärtänyt poikien kieltä ja tapaa toimia, mikä sai aikaan yhteentörmäyksiä. Jouduin olemaan eskarista ysiluokalle hiljaisen ja syrjäänvetäytyvän pojan roolissa, ja minua kiusattiin sekä henkisesti että fyysisesti.
Silloin 2000-luvun alussa vallitsi vielä vahva pojat on poikia -mentaliteetti eli ajateltiin, että antaa poikien leikkiä keskenään.
Perhe asui pienellä paikkakunnalla Vääksyssä.
– Luokkani kokoonpano pysyi koko ajan samana, eikä porukan dynamiikka muuttunut. Kiusaaminen ei ollut päivittäistä, mutta pinnan alla kyti jatkuvasti ja kiusaaminen leimahti näkyväksi tietyissä tilanteissa.
Rönkä itse peitti ja vähätteli kiusaamista viimeiseen asti. Opettajat taas huomasivat vain yksittäiset tapaukset, eivätkä osanneet hahmottaa kokonaistilannetta.
– Ymmärrän, ettei opettajien ollut helppo puuttua tilanteeseen. Silloin 2000-luvun alussa vallitsi vielä vahva pojat on poikia -mentaliteetti eli ajateltiin, että antaa poikien leikkiä keskenään.
Kiusaamisen seurauksena Antti Rönkä on joutunut käymään kovan henkisen kamppailun.
Lukio toi muutoksen elämään
Vanhemmilta kiusaaminen jäi paljolti piiloon. Ilmapiiri oli kuitenkin kotona hyvä ja turvallinen: Antti Röngän vanhemmat hyväksyivät poikansa sellaisena kuin hän oli.
Röngällä oli myös harrastuksia, jotka tarjosivat vastapainoa ahdistavalle koulumaailmalle. Hän harrasti urheilua ja musiikkia ja sai niistä piireistä ystäviä.
Lukiossa kiusaaminen ja väkivalta loppuivat. Tajusin vasta siinä kohtaa kunnolla, missä olin ollut mukana.
Suuren muutoksen elämään toi se, kun hän aloitti lukion Lahdessa.
– Lukiossa kiusaaminen ja väkivalta loppuivat. Tajusin vasta siinä kohtaa kunnolla, missä olin ollut mukana ja miten sellainen jatkuva selviytymistaistelu oli vaikuttanut minuun, Rönkä kertoo.
– Olin joutunut vuosikaudet olemaan kiusatun roolissa ja yrittänyt etsiä sille syytä. Olin lopulta päätynyt siihen, että minussa täytyy olla jotain vikaa. Porukan ulkopuolelle jääminen aiheutti syvää häpeää ja itseinhoa.
Ahdistus jatkui aikuisiällä
Kiusaamisen seurauksena Antti Röngän oli vaikea luottaa ihmisiin. Jos joku oli hänelle mukava, hän epäili siinä olevan jotain takana. Ei tuntunut todelliselta, että joku voisi olla hänelle aidosti ystävällinen.
Rönkä on joutunut käymään kovan henkisen kamppailun.
– Täysi-ikäiseksi tultuani mieleni oli edelleen siellä koulun pihalla. Koin ahdistusta ja itsetuhoisuutta. Kammosin sosiaalisia tilanteita niin, että turvauduin niistä selvitäkseni päihteisiin, ja se taas aiheutti ylilyöntejä.
Tilanteet ovat aina yksilöllisiä, mutta on tärkeää, että kiusaamiseen suhtaudutaan tosissaan ja yritetään tehdä oikeasti jotain sen lopettamiseksi.
– Ymmärrän hyvin, jos joku syrjäytyy ja ajautuu mielenterveys- ja päihdeongelmiin tällaisten kokemusten jälkeen. Joku taas saattaa tulla kyyniseksi ja itsekkääksi, vaikka oikeasti haluaisi vain rakastaa ja olla rakastettu.
Röngän ei ole silti helppo antaa neuvoja, miten koulussa voitaisiin ehkäistä kiusaamista ja yksinäisyyttä.
– Vierastan kaikkia valmiita sabluunoita, joiden mukaan toimia. Tilanteet ovat aina yksilöllisiä. Joka tapauksessa on tärkeää, että kiusaamiseen suhtaudutaan tosissaan ja yritetään tehdä oikeasti jotain sen lopettamiseksi. Se vaatii ennen kaikkea aikuisten läsnäoloa ja välittämistä.
Kirjasto tuntuu Antti Röngästä tutulta ja turvalliselta paikalta vieraassakin kaupungissa.
Kirjoittamisesta uutta voimaa
Lukiota käydessään Antti Rönkä löysi innostavan äidinkielen opettajan ansiosta kaunokirjallisuuden ja kirjoittamisen.
– Hän opasti, miten kirjoittaminen voi avata asioita. Tunsin myös, että sain olla kirjoittaessani täysin oma itseni.
– Lukioaikana haahuilin usein koulupäivän jälkeen kirjastossa ja lainasin isoja pinoja kirjoja. Vieläkin kirjasto tuntuu tutulta ja turvalliselta paikalta vieraassakin kaupungissa.
Lukion jälkeen Rönkä alkoi opiskella yleistä kirjallisuustiedettä, suomen kieltä ja kasvatustiedettä Jyväskylän yliopistossa. Viime vuosina hän on kuitenkin keskittynyt enemmän journalismin opiskeluun.
Minulle tuli voimakas ajatus, että minun on kirjoitettava kaikesta siitä, mikä on johtanut tähän olotilaan.
Rönkä harrasti jo opiskelujen alussa kirjoittamista tosissaan, mutta esikoisromaanin syntymiseen vaadittiin isompi sysäys. Rönkä oli kesätöissä S-marketissa Vääksyssä, kun lähti viettämään Lahteen vapaapäivää. Tuolloin häneen iski suuri ahdistuksen tunne.
– Tuntui kuin kaikki ihmiset vihaisivat minua. Sitten minulle tuli voimakas ajatus, että minun on kirjoitettava kaikesta siitä, mikä on johtanut tähän olotilaan. Ostin saman tien ruutuvihon ja menin puistoon kirjoittamaan.
Rönkä kirjoitti kirjaa intensiivisesti seuraavat kuukaudet. Sen jälkeen hän luki, mitä paperille oli syntynyt.
– Teksti tuntui aivan hirveältä, ja unohdin kirjan kirjoittamisen puoleksi vuodeksi. Sitten silloinen tyttöystäväni alkoi patistaa, että minun on kirjoitettava kirja loppuun.
Antti Rönkä kokee, että saa olla kirjoittaessaan täysin oma itsensä.
Kiltteys uuden kirjan aiheena
Jalat ilmassa -romaanin jälkeen Antti Rönkä teki isänsä kirjailija Petri Tammisen kanssa kirjan Silloin tällöin onnellinen, joka perustui heidän kirjeenvaihtoonsa.
– En ole koskaan ajatellut kulkevani isäni jalanjäljissä. Olenkin vasta äskettäin tajunnut, että isän ammatti on saattanut vaikuttaa jotenkin omiin valintoihini. On esimerkiksi tuntunut aina täysin normaalilta näyttää tekstejään hänelle. Se on vain ollut niin itsestään selvää, ettei sitä ole miettinyt enempää.
Nyt Röngältä on ilmestynyt uusi romaani Kiltti poika. Se kertoo nuoren miehen ahdistuksesta ja siitä, miten kiltteys voi kääntyä itseä vastaan, kun oikeasti haluaa olla kaikkea muuta kuin kiltti.
– Kirjan tapahtumat sijoittuvat yhteen viikonloppuun. Olen pyrkinyt vangitsemaan siihen sen, mikä ihmistä tämän ajan ilmapiirissä ahdistaa. Taustalla näkyvät maailman tapahtumat.
Tämä kesä on Röngällä kuitenkin kulunut hieman erilaisissa kirjoitustöissä. Hän on ollut Helsingin Sanomissa kesätoimittajana. Jo tätä ennen hän on kirjoittanut juttuja eri lehtiin, mutta nyt hän on ensimmäistä kertaa työskennellyt lehden toimituksessa.
Kuka?
Antti Rönkä on 28-vuotias kirjailija. Hänen esikoisromaaninsa Jalat ilmassa (Gummerus) herätti vuonna 2019 keskustelua koulukiusaamisen ja yksinäisyyden teemoista.
Mitä?
Nyt Rönkä on mukana SOS-Lapsikylän podcast-sarjassa Ei jätetä lapsia yksin. Elokuussa on ilmestynyt hänen uusin romaaninsa Kiltti poika (Gummerus).
Motto
Olet jo tässä, siis jatka ja hengitä.
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
”Näen, miten lapsen hartioilta putoaa iso taakka” – Saara Kankaanpäätä tarvitaan, kun koulukiusaamista ei saada loppumaan
Hyvä elämäAseman Lasten K-0-työn koordinaattori Saara Kankaanpää on huomannut, että koulukiusaamisen pitkittyessä konflikti leviää usein vapaa-aikaan, someen ja huoltajien välille. Myös kodin ja koulun välit voivat tulehtua.
