Espoolainen Venla on joutunut toistuvasti psykiatriseen sairaalahoitoon koulukiusaamisen vuoksi.
Espoolaistyttö tumppasi tupakkaa ihoonsa, koska hän ei enää kestänyt koulukiusaamista: ”Minua on pilkattu koko ajan”
Psykiatri määräsi kuudesluokkalaiselle lapselle mielialalääkkeitä, mutta koulukiusaaminen jatkui. Espoon sivistystoimen johtajan Harri Rinta-ahon mukaan koulukiusaajilla on yleensä heikko itsetunto.
Venla on 15-vuotias espoolainen nuori. Hän ei uskalla astua yksin kotiovesta ulos, sillä hänet on uhattu hakata ja tappaa. Venlaa on neuvottu myös itse tappamaan itsensä, koska se ilahduttaisi äitiä, jonka ei tarvitsisi enää kotona väistellä lapsensa ihraa.
– En ikinä tule unohtamaan sitä, kun kuudennella luokalla minulle sanottiin, että olisin paljon parempi ja kauniimpi, jos minulla vain olisi hyvä kroppa, Venla sanoo.
Tämä tapahtui vuonna 2017. Sinä vuonna Venla täytti 12. Häntä oli kiusattu koko alakoulun ajan. Koulu ahdisti ja pelotti. Psykiatri määräsi Venlalle mielialalääkkeen.
Kevätjuhlan jälkeen Venla odotti kauhulla tulevaa syksyä. Hän urheili jatkuvasti, jotta laihtuisi koulujen alkuun mennessä, koska muuten hän ei saisi kavereita.
– Laihduin sen verran, että ihmiset uskalsivat olla kanssani. Vihasin itseäni ja kroppaani, vaikka jälkikäteen katsottuna olin ihan normaali, Venla sanoo.
Yhtenä iltana äiti huomasi, että olin viiltänyt vatsaa. Haava oli syvä, ja se piti liimata sairaalassa.
– Venla
Aluksi ystäviä tulikin, mutta syksyn mittaan kiusaaminen jatkui entiseen tapaan.
– Minua on pilkattu koko ajan, ja joskus on lyöty. Kun olen istunut koulun käytävällä, ohi kulkevat oppilaat ovat tömisyttäneet jalkojaan, koska minä kuulemma kävelin niin raskaasti, Venla sanoo.
Kiusaamisen seurauksena Venla joutui lopulta psykiatriseen sairaalahoitoon. Koulunkäynti keskeytyi.
– Minulla oli ihan hirveän paha olla. Tein mitä tahansa, mikä veisi pahaa oloa pois, hän sanoo.
Sairaalajakson jälkeen Venlan olo oli niin paha, että hän viilteli itseään ja tumppasi tupakkaa ihoonsa.
– Lääkäri sopi äidin kanssa, että koko kehoni pitää tarkistaa joka ilta. Yhtenä iltana äiti huomasi, että olin viiltänyt vatsaa. Haava oli syvä, ja se piti liimata sairaalassa, Venla sanoo.
Tämän jälkeen kiusaaminen paheni.
Kiusaaminen jatkuu niin kauan kuin sille on sosiaalinen hyväksyntä
Espoon kaupungin sivistystoimen johtaja Harri Rinta-aholla on mittava kokemus koulumaailmasta. Ollessaan Etelä-Tapiolan lukion rehtorina Rinta-aho kohtasi jatkuvasti oppilaita, joilla oli takanaan kiusaamista, joskus hyvin rajuakin.
– Etelä-Tapiolan lukio on korkeiden keskiarvojen oppilaitos, jonka oppilaista monilla oli kiusaamiskokemuksia. Pilkkaamisen syynä oli usein se, että he olivat hyvin kiinnostuneita koulunkäynnistä ja oppimisesta. Heitä oli kiusattu myrkyllisillä kommenteilla ja joskus myös fyysisellä väkivallalla, Rinta-aho sanoo.
– Lasten kasvaessa kiusaaminen tavallisesti vähenee ja muuttaa muotoaan hienovaraisemmaksi henkiseksi kiusaamiseksi, joka ilmenee esimerkiksi eristämisenä, Rinta-aho kuvaa.
Vaikka kiusaajat voivat tulla monista eri sosiaalisista taustoista, Rinta-ahon mukaan heitä yhdistää yksi asia: heikko itsetunto.
Kun jotakin ikävää tapahtuu, poliisilla on keinot selvittää tekijöiden henkilöllisyys.
– Hannu Väänänen
– Kiusaajat ovat harvoin koulumenestyjiä. Heillä on itsellään usein valtava tarve tulla huomioiduksi. Kun koulu tuottaa epäonnistumisia, kiusaaja hakee itselleen onnistumista ja hyväksyntää muualta, Rinta-aho sanoo.
Hän huomauttaa, että kiusaaja on aina riippuvainen oppilaista, jotka seuratessaan kiusaamista sivusta antavat kiusaamiselle sosiaalisen hyväksynnän. Se tekee kiusaajasta sankarin, jota ihaillaan.
– Koska kiusaamisessa on tällainen sosiaalinen ulottuvuus, se on koko yhteiskunnan asia, Rinta-aho sanoo.
– Yksi kiusaamista ehkäisevä toimenpide on tietenkin se, että heikosta itsetunnosta kärsiville oppilaille tarjotaan onnistumisen kokemuksia, jotka vahvistavat itsetuntoa, Rinta-aho sanoo.
Komisario Hannu Väänäsen mukaan jopa tuhannet nuoret voivat osallistua kiusaamiseen internetin välityksellä.
Poliisi tutkii kiusaamista silloin kun, se täyttää rikoksen tunnusmerkit
Joskus koulukiusaaminen täyttää rikoksen tuntomerkit. Rajanveto varsinkin asianomistajarikoksissa voi kuitenkin olla vaikeaa.
Komisario Hannu Väänänen Länsi-Uudenmaan poliisilaitoksesta kertoo, että aika ajoin poliisi joutuu selvittämään alaikäisten tekemiä rikoksia, jotka ovat yhteydessä koulukiusaamiseen.
Väänäsen mielestä nuoret yksilöinä eivät ole sen julmempia kuin aiemminkaan, mutta sosiaalinen media on muuttanut ryhmäkäyttäytymistä.
Ihmiset huusivat minulle, että vitun läski, tapa itsesi.
– Venla
– Internet on muuttanut kiusaamista siten, että sen välityksellä jopa tuhansia nuoria saattaa osallistua joukkokiusaamiseen, vaikka eivät edes tunne kiusaamisen kohdetta. Kaikki nuoret eivät välttämättä itse edes ymmärrä kiusaavansa. Myös niin sanottu trollaus eli tahallinen häirintä voi olla kiusaamista, Väänänen sanoo.
– Uutena asiana on myös nuorten aiempaa selvästi julmempi kieli. Nuoret puhuvat hakkaamisesta ja tappamisesta, mutta eivät ehkä käsitä, mitä tällaiset teot todellisuudessa merkitsevät ja mitä niistä seuraa, jos ne toteutetaan, Väänänen sanoo.
Hänen mukaansa poliisin tietoon tulee jonkin verran tapauksia, joissa tekijä on saanut haltuunsa uhrin käyttäjätilejä ja salasanoja.
– Jotkut nykynuorista ovat todella taitavia tietotekniikassa. Mutta vaikka internetissä voi tehdä erilaisia asioita nimettömästi, ei sielläkään pysty tekemään ihan mitä tahansa. Tietokoneet ovat teknisiä laitteita, joista jää aina jälki. Kun jotakin ikävää tapahtuu, poliisilla on keinot selvittää tekijöiden henkilöllisyys, Väänänen sanoo.
Venlasta tehtiin valeprofiili
Keväällä 2019 Venla tajusi, että hänen yhden sometilinsä salasala oli anastettu.
– Olin tallentanut käyttäjätunnuksen taakse itsestäni kuvia, joita kukaan muu ihminen ei saanut nähdä, Venla kertoo.
Juuri ne kuvat päätyivät tuhansille kännykkäruuduille. Yhtäkkiä täysin tuntemattomat ihmiset lähettivät Venlalle viestejä, joissa häntä nimiteltiin ällöttäväksi huoraksi ja lutkaksi, jonka pitäisi tappaa itsensä.
– Kun menin seuraavana päivänä kouluun, avoin pilkka jatkui. Ihmiset huusivat minulle, että vitun läski, tapa itsesi.
Venlasta tehtiin myös sosiaaliseen mediaan valeprofiili, eräänlainen käänteinen ”fanisivu”, johon tuli tuhansia pilkkaavia kommentteja ihmisiltä, jotka eivät olleet koskaan edes tavanneet Venlaa.
Häpeä ja ahdistus mursivat Venlan. Hänet kiidätettiin jälleen kerran psykiatriseen sairaalaan.
Venlan äiti teki tapauksesta rikosilmoituksen, mutta se ei hillinnyt kiusaajia.
– Heidän mielestään olin luuseri, koska olin puhunut poliisille, Venla sanoo.
Venlan äiti suree sitä, että hänen lapsensa traumaattiset kokemukset ovat tehneet koulunkäynnin mahdottomaksi.
Kiusaamisesta voi selvitä
Harri Rinta-ahon vakuuttaa, että kouluissa tehdään kaikki mahdollinen, jotta koulukiusaaminen loppuisi. Ongelmana on, että kiusaaminen jatkuu usein kouluajan ulkopuolella ja sosiaalinen media on tuonut siihen uuden ulottuvuuden.
– Silloin ei enää puhuta koulukiusaamisesta. Koulukiusaaminen tapahtuu koulussa, ja opettajat puuttuvat siihen. Sen sijaan kouluajan ulkopuolella tapahtuvaan kiusaamiseen opettajilla ei ole laissa sälytettyä puuttumisoikeutta, Rinta-aho sanoo.
Kenen vastuulla kiusaamisen lopettaminen sitten on? Rinta-ahon vastaus on yksiselitteinen.
– Suomalaisessa yhteiskunnassa kasvatuksen päävastuu on perheillä. Koulun tehtävä on tukea perheitä, mutta kiusaamista ei saada loppumaan, elleivät kiusaajan vanhemmat kykene puuttumaan lapsensa toimintaan, Rinta-aho sanoo.
Hänen mielestään kiusaamisen juurisyyt ovat usein siinä, millaisen mallin vanhemmat antavat lapsilleen.
– Vanhemmat ja huoltajat voisivat mennä itseensä ja miettiä, kannattaako lasten kuullen puhua oman työpaikan ihmissuhteista. Emme saa siirtää käyttäytymismalleja aikuisten maailmasta lasten maailmaan, Rinta-aho sanoo.
Oli hienoa nähdä, kuinka kiusaamisesta aiemmin kärsinyt oppilas puhkesi kukkaan saadessaan uuden alun turvallisessa oppimisympäristössä.
– Harri Rinta-aho
Koulujen puolesta kiusaamista koetetaan usein ratkaista perhetapaamisella, jossa ovat mukana myös kiusaajan ja kiusatun vanhemmat.
– Joskus vanhemmat tulevat tällaiseen tapaamiseen puolustusasenteella ymmärtämättä, että juuri nyt olisi oikea hetki käsitellä kiusaamista. Koulun tarkoitus on tukea myös kiusaajan vanhempia kasvatustyössä niin, että kiusaaja itse ymmärtää, ettei kiusaaminen voi jatkua. Jos vanhemmat eivät kuitenkaan itse suostu ymmärtämään, että heidän lapsensa on tehnyt jotakin pahaa, tilanteesta on todella vaikea päästä eteenpäin, Rinta-aho sanoo.
On tärkeää, että kiusaamisen uhri ei vaikeinakaan aikoina menetä toivoa. Kiusaamisesta selviytyminen on mahdollista, mutta se edellyttää Rinta-ahon mukaan sitä, että nuorelle syntyy kestäviä ja luottamuksellisia ihmissuhteita. Jokaisella lapsella ja nuorella pitäisi olla koulussa aikuisia, joihin hän voi luottaa ja tukeutua.
– Kiusaaminen traumatisoi usein todella vakavasti. Työurallani olen tavannut ihmisiä, joilla kiusaamisen jättämät traumat puhkeavat vasta myöhemmällä iällä. Siksi kiusaamista ei pidä koskaan jättää käsittelemättä, Rinta-aho sanoo.
– Oli hienoa nähdä, kuinka kiusaamisesta aiemmin kärsinyt oppilas puhkesi kukkaan saadessaan uuden alun turvallisessa oppimisympäristössä.
Äiti tuntee voimattomuutta kiusaajien vanhempien edessä
Venlan äiti on menettänyt uskonsa siihen, että koulujärjestelmä voisi kitkeä kiusaamisen. Hänen mielestään myös vanhemmat ovat liian sinisilmäisiä lastensa suhteen.
– Yleensä vanhemmat tietävät, että kiusaamisessa käytetään paljon älypuhelinta, koska valtaosa kiusaamisesta tapahtuu sosiaalisessa mediassa. Niinpä ajatellaan, että kiusaaminen loppuu, kun lapselta ottaa pois kännykän. Mutta samalla pitäisi vilkaista patjan alle, koska siellä saattaa olla jemmassa varapuhelin, Venlan äiti sanoo.
– Pienet rangaistukset eivät hetkauta nuoria mitenkään. Päinvastoin kiusatun asema vaikeutuu entisestään, koska asiankäsittelyn jälkeen alkaa juoruilu, hän sanoo.
Sisätautilääkäri oli kauhuissaan kuultuaan ne lääkemäärät, joita psykiatri on määrännyt puberteetti-ikäiselle Venlalle.
– Venlan äiti
Äiti tuntee olonsa voimattomaksi myös siksi, että kiusaajien vanhemmat eivät myönnä, että heidän lapsensa olisi tehnyt mitään pahaa, vaikka kiusaamisesta olisi todisteet. Hänen mukaansa nuorilla on sosiaalisessa mediassa myös valeprofiileita, joihin he kirjautuvat aina kiusatessaan.
– Vanhemmilleen ja opettajille he voivat aina näyttää aitoa profiiliaan, jossa kaikki on kunnossa, äiti sanoo.
Tällä hetkellä Venlan keskiarvo on niin alhainen, ettei hän tule pääsemään Espoossa lukioon, vaikka se juuri olisi haave.
– Venla on niin traumatisoitunut, ettei hän ole voinut keskittyä koulunkäyntiin. Sisätautilääkäri oli kauhuissaan kuultuaan ne lääkemäärät, joita psykiatri on määrännyt puberteetti-ikäiselle Venlalle. Lääkärin mukaan Venlan koko hormonitasapaino on täysin sekaisin.
– Yhteiskunta ja koulujärjestelmä eivät taanneet Venlalle turvallista oppimisympäristöä. Järjestelmä on aina halunnut vain sysätä hänet eteenpäin, mutta kukaan ei ole auttanut häntä. Hänen unelmansa on murskattu.
Venlan nimi on muutettu.
Seurakunnat auttavat koulukiusattuja
Koulukiusaaminen nousee säännöllisin väliajoin yhteiskunnan puheenaiheeksi. Viime syyskuussa julkiseen keskusteluun tuli kaksi raakaa väkivaltatapausta Vantaalta. Molemmissa tapauksissa käytettiin raakaa väkivaltaa, jossa uhrit menivät tajuttomaksi.
Leppävaaran seurakunnan nuorisotyönohjaaja Mio Mokki on kuullut paljon koulukiusattujen kertomuksia.
– Kiusaamisesta kärsii valitettavan moni. Rippikoulussa tavoitetaan iso osa koko ikäluokasta, ja kiusaaminen nousee nuorten kanssa usein puheenaiheeksi, Mokki sanoo.
Espoossa jotkin koulut pyytävät seurakuntia toisinaan apuun koulukiusaamisen lopettamiseksi.
– Tällaiset pyynnöt ohittavat tärkeydessään helposti monet muut työtehtävät, Mokki kertoo.
Tyypillisimmillään seurakunta auttaa ryhmäyttämisessä, johon sisältyy erilaisia ihmissuhdeharjoituksia.
– Tehdessämme yhteistyötä vaikkapa kaupungin nuorisopalveluiden kanssa esiinnymme kirkon työntekijöinä, mutta kaikki toimintamme on täysin tunnustuksetonta. Tällöin varmistetaan, että kaikki koululaiset katsomuksesta riippumatta voivat osallistua ryhmätilanteeseen, Mokki sanoo.
Hänen mukaansa yksi ongelma on siinä, että kiusattu ei useinkaan tiedä, mistä voisi saada apua.
– Seurakunta ei jätä uhria milloinkaan yksin. Emme myöskään pallottele ja pompottele kiusaamisen uhria, että ota yhteyttä tänne ja tuonne. Jos tilanne vaatii, autamme myös rikosilmoituksen tekemisessä.
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
Espoon seurakunnilta miljoona euroa 4.–5.-luokkalaisten sosiaalisten taitojen vahvistamiseen
AjankohtaistaEnnalta ehkäisevä työ Espoon alakouluissa voi käynnistyä elokuussa 2024. Hankkeeseen palkataan viisi työntekijää.
