Anne Korhonen ja Heini Sajalin valmentavat osallistujia elämän eri osa-alueissa. Valmennuksessa kiinnitetään huomiota esimerkiksi oppimiseen, palautumiseen, arjen mielekkyyteen ja omiin tavoitteisiin.
Tsemppi-valmennus auttaa työelämän ulkopuolelle jääneitä – Leena sai sen avulla haluamansa työpaikan
Kahdeksan kerran maksuton valmennus auttaa tunnistamaan omia taitoja ja osaamista. Leena tajusi, mikä hänelle on työssä tärkeää.
Osallistujat istuvat silmät kiinni Helsingin Matteuksenkirkon Snellu-salissa. Ensin tuodaan yksi käsi eteen nyrkissä, sitten toinen. Hartioiden pyöräytys ja rauhallinen, pitkä hengitys. Kyseessä on jokaisen valmennuskerran päättävä rentoutus.
– Tämä on meidän ryhmämme loppurauhoittuminen. Teemme tämän jokaisella kerralla ennen kuin osallistujat lähtevät jatkamaan päiväänsä, Tsemppi-valmennuksen ohjaaja ja Virtaa Varustamoista -hankkeen projektikoordinaattori Heini Sajalin kertoo.
Diakin projektikoordinaattori, valmennuksen toinen ohjaaja Anne Korhonen kertoo, että ryhmässä pyritään tunnistamaan ja sanoittamaan osallistujien taitoja ja osaamisia.
– Jokaisella on yksilöllinen syy taustalla sille, miksi on joutunut työelämän ulkopuolelle. Halusimme tähän valmennukseen tulevaisuuteen katsovan ja ratkaisukeskeisen otteen, Korhonen sanoo.
Tapaamisten loppurentoutuksessa keho ja mieli saavat hetkellisen rauhoituksen ennen kotiinlähtöä.
Jo alkukeskustelu valoi rohkeutta ja itseluottamusta
Eräs viime kevään ryhmään osallistuneista on helsinkiläinen Leena (nimi muutettu). Hän oli huomannut kirkon ilmoitustaululla ilmoituksen Tsemppi-valmennuksesta. Leena oli ollut terveyssyistä työeläkkeellä, mutta koki kuitenkin halua palata töihin osa-aikaisesti ja tehdä jotain yhteiskunnallisesti merkityksellistä.
Leena haki valmennukseen ja häntä pyydettiin alkuhaastatteluun, jossa kartoitettiin nykytilannetta, tarpeita ja elämän eri osa-alueita. Samalla keskusteltiin teemoista ja rakenteesta, joista valmennus tulisi koostumaan.
Kun valmennus käynnistyi, jokaisella kahdeksalla tapaamiskerralla käsiteltiin eri teemaa. Teemoja olivat muun muassa arjen roolit, tunteet, valmiudet ja taidot kohti työelämää. Kaikki nämä ovat tekijöitä, jotka vaikuttavat työnhakuun ja työllistymiseen.
Heini Sajalinin ja Anne Korhosen mielestä on tärkeää, että ryhmässä on turvallinen ja luottamuksellinen ilmapiiri, sillä tämä mahdollistaa asioiden jakamisen muiden kanssa ja sitä kautta myös niiden käsittelemisen.
Tämä valmennus oli kuin tehty minulle.
Osallistujia pyydettiin ensimmäisellä tapaamiskerralla huhtikuussa ja viimeisellä kokoontumisella kesäkuussa täyttämään elämän arviointimoniste ja pohtimaan elämää eri näkökulmista.
– Tänään käytiin läpi tätä kaaviota ja kävi ilmi, että kun yksi osa-alue elämässä vähän paranee, niin äkkiä lähtevät muutkin alueet paranemaan. Minulla muutosta tapahtui kaikessa parempaan suuntaan, Leena kuvailee.
Anne Korhonen kertoo, että kun yhdellä elämän osa-alueella jokin liikahtaa parempaan suuntaan, myös elämän muutkin osa-alueet paranevat.
Muutosta monella osa-alueella
Leena kokee hyötyneensä valmennuksesta paljon. Ennen valmennuksen alkamista hän oli hakenut kiinnostavaa työpaikkaa, josta ei ollut lopulta saanut vastausta. Kokemus kolautti hänen itsetuntoaan ja rohkeuttaan työnhaussa.
– Ajattelin, että eihän ne minua halua sinne, ne ottaa jonkun nuoremman. Heti tämän valmennuksen alkukeskustelun jälkeen sain kuitenkin sellaisen tsempin päälle, että istuin autossa ja käytin monta tuntia siihen, että sain ne ihmiset kiinni ja sieltä jonkun vastauksen hakemukseeni, hän muistelee.
Lopulta Leena sai juuri sen työpaikan, jonka hän halusikin.
Kun valmennuksen viimeisellä tapaamiskerralla pohdittiin muutosta ja kehitystä, jota valmennuksen aikana osallistujilla oli tapahtunut, moni koki muutosta parempaan yhdellä tai useammalla elämän osa-alueella.
– Yleinen viesti osallistujilta oli, että jos alussa tulevaisuuteen katsominen tuntui vaikealta, eikä elämää suunnitellut pitkälle, niin tämän valmennuksen aikana rohkeus ja luottamus katsoa pidemmälle olivat kasvaneet, Heini Sajalin kuvailee.
Eräs valmennukseen osallistunut puolestaan kertoi, että hän näki itsensä tulevaisuudessa työntekijänä ja ammattilaisena.
– Monella voi olla monenlaisia kiviä painamassa repussaan, mutta täällä sillä ei ole merkitystä, sillä me emme jää puimaan sitä, vaan mietitään, mitkä voisivat olla askeleet eteenpäin, Anne Korhonen sanoo.
Vertaistuki oli ryhmän parasta antia
Tapaamiskerroilla saatettiin käyttää apuna voimavarakarttoja, joihin listattiin osallistujien yksilöllisiä toiveita ja tavoitteita. Tapaamisissa kävi myös vierailijoita kuten diakoni, Helsingin kaupungin työllisyyspalveluiden työkykykoordinaattori ja kaksi työelämään palannutta kokemusasiantuntijaa.
Leena kertoo, että ensimmäisillä tapaamiskerroilla ryhmässä oli aistittavissa pientä arkuutta muille avautumisessa. Omista kokemuksista jakaminen oli vapaaehtoista, mutta Leena halusi heti kertoa.
– Minusta tuntui, että se on se homman nimi, että tänne tullaan jakamaan ja selkeyttämään ääneen ajatuksia. Ihmiset olivat ekoilla kerroilla ehkä vähän varovaisia, mutta lopulta jokainen osallistuja kertoi kokemuksistaan.
Valmennuksessa jaettiin vaikeita, toisinaan tunteitakin herättäviä asioita. Jokainen toi ryhmään oman osansa ja vaikutti dynamiikkaan. Osallistujat saivat toinen toisiltaan myös vertaistukea ja vinkkejä.
– Tämä valmennus oli kuin tehty minulle, sillä kaikki täsmäsi elämäntilanteeseeni. Minulla oli sellainen lentävä lausahdus näillä tapaamisilla, että olin tänäänkin vähän väsynyt, mutta taas kannatti tulla.
Osallistujat saivat niin ensimmäisellä kuin viimeisellä tapaamiskerralla täytettäväksi kaavakkeita, jotka auttoivat havainnollistamaan omaa tilannetta ja kehitystä.
Oivalluksia ja kirkastuneita tulevaisuudennäkymiä
Valmennus selvensi Leenalle, millaista työtä hän todella haluaa tehdä. Ohjaajat kannustivat pohtimaan omia voimavaroja ja tulevaisuuden haaveita. Leena oivalsi muun muassa, että inhimillisyys on merkityksellinen arvo, jota hän haluaa vaalia jatkossa työssään.
Anne Korhonen ja Heini Sajalin huomasivat valmennuksissa, että moni etsii elämäänsä merkityksellisyyttä ja mielekkyyttä. Kirkolla ja diakoniatyöllä voisikin siksi olla heidän mielestään vielä tärkeämpi ja vahvempi rooli toimia ihmisen keskustelukumppanina tällaisiin kysymyksiin.
Suomalainen työkulttuuri on hänen kokemuksensa mukaan hyvin mustavalkoista, jolloin ihmiset ovat joko työelämässä tai vaihtoehtoisesti eläkkeellä tai sairastamassa. Hän toivoisi, että osatyökykyisyys huomioitaisiin paremmin Suomessa, ja että töitä olisi täyden eläköitymisen sijaan mahdollista tehdä vaikka edes vähän.
Leena suosittelee valmennusta myös muille, sillä Tsemppi-valmennuksessa käsiteltiin laaja-alaisesti ja positiivisella otteella elämänhallintaa sekä elämäntilanteita.
– Fokus oli koko ajan tulevaisuudessa, tavoitteissa ja toivossa.
Leenan nimi on muutettu hänen yksityisyytensä suojelemiseksi.
Tsemppi-valmennukseen on matala kynnys
Tsemppi-valmennus sisältää kaksi yksilötapaamista ja kahdeksan ryhmätapaamista. Se on suunnattu työelämän ulkopuolella oleville 25–55-vuotiaille helsinkiläisille.
Seuraava Tsemppi-valmennus alkaa keskiviikkona 2.10. Malmin Varustamolla, Pekanraitti 16. Infotilaisuus pidetään samassa paikassa 10.9. kello 12. Lisätietoa ja ilmoittautuminen valmennukseen: Heini Sajalin, heini.sajalin@evl.fi tai p. 050 305 0568.
Hanketta toteuttavat Helsingin seurakuntayhtymä ja Diakonia-ammattikorkeakoulu. Rahoittava viranomainen on Hämeen ELY-keskus.
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
Työelämäprofessori Helena Åhman suosittelee menemään rohkeasti kuin biisoni kohti vaikeita tilanteita ja keskusteluja
Hyvä elämä"Olen joutunut itsekin eri tilanteissa venyttämään rohkeuttani", sanoo tunnerohkeudesta kirjan tehnyt Helena Åhman.
