Työttömyys ajoi Martin-Éric Racinen köyhyysloukkuun
Kalasatamassa sijaitseva Sompasauna on Martin-Éric Racinelle hengähdyspaikka. Siellä varallisuudella ei ole merkitystä, koska saunominen on ilmaista.

Työttömyys ajoi Martin-Éric Racinen köyhyysloukkuun

Martin-Éric Racine sinnittelee toimeentulotuella. Se merkitsee elämistä noin 488 eurolla kuussa.

Martin-Éric Racine, 47, on samassa tilanteessa kuin yli 65 000 muuta helsinkiläistä: hän elää toimeentulotuen varassa. Rahaa ruokaan, vaatteisiin, matkalippuihin, harrastuksiin ja muihin välttämättömiin menoihin on 487,89 euroa kuussa.

Lisäksi Racine saa työmarkkinatukea ja asumistukea. Ne kuluvat hänen pienen yksiönsä vuokraan. Kuten yli 70 prosenttia toimeentulotuen saajista, hänkin asuu yksin.

– Tilanteeni johtuu ylikalliista asumisesta Helsingissä. Asumistuki kattaa siitä noin puolet. Niinpä tarvitsen toimeentulotukea pysyvässä tilanteessa, vaikka sen pitäisi olla viimesijainen tuki tilapäiseen hätään, Racine sanoo.

Hän kokee olevansa loukussa. Toimeentulotuen saajana hän ei voi ottaa vastaan pieniä työkeikkoja, sillä kaikki tulo vähennettäisiin tuesta. Työssäkäyntiin liittyviä lisäkuluja ei huomioitaisi, joten riski joutua elämään vielä vähemmällä olisi liian suuri.

– Jos asumistuki kattaisi koko vuokran, en tarvitsisi toimeentulotukea. Silloin voisin tienata 300 euroon asti kuussa menettämättä työmarkkinatukea, jos keikkoja olisi, muun muassa viennin ja kansainvälistymisen edistämisen tehtävissä toiminut Racine toteaa.

Vähitellen olen tajunnut, että tilanne on rakenteellinen. Kyse ei ole minusta yksilönä.

Martin-Éric Racine

Uutta työpaikkaa ei löytynytkään

Näin ei, tietenkään, pitänyt käydä.

Kun Martin-Éric Racine vuonna 2008 menetti työpaikkansa teknologiayrityksessä, hän arveli löytävänsä nopeasti jotakin uutta. Hän oli kuitenkin opiskellut teknologiaa, musiikkia ja kieliä (hän lopetti osaamiensa kielten laskemisen viiden jälkeen) ja kartuttanut työkokemusta monipuolisesti.

Mutta samaan aikaan maailma syöksyi taantumaan. Työnantajista tuli Suomessakin varovaisia, ja Racinen työttömyys pitkittyi.

Hänellä on paljon kohtalotovereita: helmikuun lopussa työ- ja elinkeinotoimistoissa oli 332 000 työttömäksi työnhakijaksi tilastoitua, ja ilmoituksia kokoaikaisista palkkatöistä oli TE-palvelujen nettisivustolla toukokuun alussa vajaat 12 000.

– Olen kuullut monesti, että cv:ni on loistava, mutta sadoissa hakijoissa on aina sellaisia, jotka tekevät jo nyt täsmälleen samanlaista työtä, Racine toteaa.

Syrjässä asuminen syrjäyttäisi vielä enemmän

Martin-Éric Racine asuu Kruununhaassa. Siis toimeentulotuen saaja, ja kantakaupungissa! Tätä mieltä oli välillä Helsingin sosiaali- ja terveysvirastokin ja pienensi tukea sillä perusteella, että asunnon pitäisi olla halvempi.

Mutta.

Tukien varaan jouduttuaan Racine ei pystynyt lyhentämään kahta työssäkäyntiaikoina otettua velkaansa vaadituilla summilla. Seurauksena oli maksuhäiriömerkintä. Sellainen on yli 370 000 muullakin suomalaisella.

– Olen välillä käynyt parissa kolmessa asuntonäytössä päivässä. Yksi välittäjä sanoi suoraan, että jos on maksuhäiriö, hakemus menee heti roskiin.

Racine haluaa asua kantakaupungissa, koska toimeentulotuki ei riitä joukkoliikenteen kuukausikorttiin. Keskustassa kaikkialle voi kävellä ja pyöräillä, ja työmahdollisuudetkin ovat lähellä.

– Päivisin olen paljon Facebookissa, käyn lenkillä ja kävelen. Jos on hyvä keli, pyöräilen Sompasaunaan, Racine kertoo.

Hänen strategiansa selvitä arjesta on laatuun panostaminen. Hän yrittää syödä terveellisesti – siis paljon kasviksia, lihaa vain alennuksesta. Sen sijaan hän on monta vuotta tinkinyt ruoan määrästä ja syönyt vain yhden lämpimän aterian päivässä.

– Hankaluus on siinä, että treenata ei jaksa, jos ei saa syödäkseen tarpeeksi ravitsevaa ruokaa.

Kun toimeentulotuen myöntäminen vuodenvaihteessa siirtyi Kelaan, Racinen tilanne helpottui hiukan: asumiskulut hyväksyttiin kokonaisuudessaan, ja tukisumma nousi nykyiseen 487,89 euroon, mikä on toimeentulotuen normaali perusosa. Tavallisesti kuukausittain harkittava tuki myönnettiin kerralla puoleksi vuodeksi.

– Nyt olen voinut lisätä aterioiden määrää ja pystyn harrastamaankin jotain pientä.

Sosiaalinen elämä on käynyt vähiin. Martin-Éric Racine kaipaa oman toimialansa ihmisten tapaamisia, ei enää lisää köyhien keskinäistä vertaistukea.

Sosiaalinen elämä on käynyt vähiin. Martin-Éric Racine kaipaa oman toimialansa ihmisten tapaamisia, ei enää lisää köyhien keskinäistä vertaistukea.

Köyhä ei voi hankkia ajokorttia

Pahinta tilanteessa on se, että unelmat ovat elämästä kadonneet, Martin-Éric Racine sanoo.

– Minusta on yhdeksässä vuodessa tullut äärimmäisen kyyninen ihminen, hän tunnustaa.

Edelleen hän kuitenkin keksii harva se päivä uusia aloja, joille voisi työllistyä. Hakemuksia on vuosien varrella lähtenyt ihan kaikkialle, duunaritöistä oman alan asiantuntijatehtäviin.

– Mutta Suomi on täsmätutkintojen ja lupakorttien maa. Hanttihommiinkin pitää olla tusina erilaista korttia: tulityökortti, ensiapukortti, työturvallisuuskortti…

Niitä Racinella ei ole toimeentulotuellaan varaa hankkia. Kerran tutulla olisi ollut tarjota varma työpaikka turistioppaana Lapissa, mutta se olisi vaatinut ajokorttia.

– En uskalla ottaa lisää velkaa sitä varten. Te-toimisto ja kunnan pitkäaikaistyöttömien työllisyyspalvelut taas eivät suostu sitä maksamaan. Niinpä työttömyys jatkuu, mies harmittelee.

Sosiaalinen elämä on näivettynyt

Eniten Martin-Éric Racine kaipaisi mahdollisuuksia verkostoitua – ei yhtään lisää köyhien keskinäistä vertaistukitoimintaa, vaan vanhan kaveripiirin ja oman toimialan ihmisten tapaamista. Nyt sosiaalinen elämä on käynyt vähiin.

– Minulla ei ole enää varaa lähteä ihmisten kanssa tuopille tai syömään enkä siis kuule, jos jossain onkin työpaikka avautumassa. Eikä minua enää muisteta, Racine arvelee.

Työssä käydessään hän harrasti aktiivisesti liikuntaa, kulttuuria ja matkustelua. Nyt hänen tärkein harrastuksensa on vapaaehtoinen maanpuolustus. Rahaa tosin pitää senkin kohdalla miettiä.

– Maanpuolustuskoulutusyhdistyksen viikonloppukurssille osallistuminen maksaa 50 euroa. Työssäkäyvälle summa on mitätön, mutta minulle se on viikon ruokabudjetti.

Racine on kuitenkin vähitellen oppinut hyväksymään tilanteensa.

– Joskus kymmenen vuotta sitten saatoin ottaa hyvin henkilökohtaisesti sen, ettei hakemukseni johtanut työpaikan tai asunnon saamiseen. Vähitellen olen tajunnut, että tilanne on rakenteellinen. Kyse ei ole minusta yksilönä, hän toteaa.

Jaa tämä artikkeli:

Kommentoi

Minuutissa mystikoksi

Villi city