Hanna Raunu (vas.) ja Eila Astanen huomasivat Tikkurilan kirkon ulkoseinään painettujen sanojen liittyvän myös Mitä vielä? -ryhmän kantaviin ajatuksiin.
Tikkurilan kirkolla alkaa ryhmä äskettäin eläköityneille – ”Kun uskaltaa puhua avoimesti ja miettiä omaa itseä, se voi olla voimaannuttava kokemus”
Mitä vielä? -ryhmässä jaetaan omia kokemuksia ja pohditaan, minkälainen elämänvaihe eläkkeelle jääminen on.
Tikkurilan seurakunnassa alkaa elokuussa Mitä vielä? -valmennusryhmä äskettäin eläköityneille. Vertaistukiperiaatteella toimivaa ryhmää ohjaavat diakoniatyöntekijä Hanna Raunu ja vapaaehtoistyöntekijä Eila Astanen.
Mitä vielä? -ryhmä päätettiin perustaa, kun moni seurakuntalainen oli toivonut sellaista Tikkurilaan. Raunun työtiimissä tutustuttiin Kirkkohallituksen tuottamaan materiaalin, joka on tarkoitettu Mitä vielä? -valmennusryhmän ohjaamisen tueksi.
– Samana päivänä, kun juttelin työkaverini kanssa Mitä vielä? -ryhmästä, Eila soitti minulle ja ehdotti äskettäin eläköityneiden ryhmän perustamista. Olin tavannut Eilan kanssa aiemmin, ja ajattelin, että hänen puhelunsa oli kuin rukousvastaus, Raunu kertoo.
– Olen itse käynyt Mitä vielä? -ryhmän Espoossa Tapiolan seurakunnassa. Ajattelin, että sellainen ryhmä voisi tulla myös Tikkurilaan ja levitä kaikkiin Vantaan seurakuntiin ja vaikka ympäri Suomen. Satuin soittamaan Hannalle sopivaan aikaan, sanoo Astanen.
Raunu ja Astanen sopivat tapaamisen ja ottivat yhdessä Mitä vielä? -materiaalin esille.
– Päätimme, että pidämme ainakin tätä aloitusryhmää kuusi kertaa ja että teemme kokoontumisista vähän omanlaisemme version, Raunu kertoo.
Puhumaan rohkaistuminen vaikuttaa suhteisiin
Hanna Raunu on ohjannut Tikkurilan seurakunnassa yli 60-vuotiaille tarkoitettua Senioripysäkki-toimintaa. Ryhmässä on käsitelty jokaisen elämää henkilökohtaisesti ja keskusteltu elämänvaiheista ja ikääntymisestä.
Tulevassa Mitä vielä? -ryhmässä pohditaan samanlaisia kysymyksiä, vaikka siinä pääpaino on eläköitymisessä ja työstä poisjäämisessä.
– Ryhmään tulevan on tärkeä ymmärtää se, että on valmis puhumaan omasta elämästään. Kun uskaltaa puhua avoimesti ja miettiä omaa itseä, se voi olla voimaannuttava kokemus. Puhumaan rohkaistuminen voi vaikuttaa sosiaalisin suhteisiin niin, että on helpompi saada uusia ystäviä, Raunu sanoo.
Ryhmässä voi myös huomata, millä tavalla itse on sosiaalinen. Porukasta löytyy usein erilaisia näkökulmia. Sellainen on Raunun mielestä raikasta.
– Vertaistukea on juuri se, miten ihmiset reagoivat toisiinsa ja miten he voivat erilaisissa elämäntilanteissa auttaa toisiaan.
– Ryhmästä voi saada välineitä ja ajatuksia, miten uudesta elämäntilanteesta löytää rakennusaineita, joilla rakentaa elämää, johon itse on tyytyväinen. Ehkä voi myös löytää itsestään jotain uutta.
Eläköityminen voi olla shokki
Eila Astanen on opiskellut monia asioita ja ollut monessa työpaikassa. Hän on myös ohjannut erilaisia ryhmiä ja tekee sitä edelleen. Tällä hetkellä hän opiskelee ratkaisukeskeiseksi valmentajaksi, ja tavoitteena on valmistua syyskuussa. Hän jäi eläkkeelle nelisen vuotta sitten.
– Minusta oli erittäin mielekästä jäädä eläkkeelle, mutta tiedän, että joillekin eläköityminen voi olla shokki. Varsinkin, jos jää työelämästä suoraan eläkkeelle tai identiteetti on ollut pääosin työkeskeinen, muutos on suuri. Monet loiventavat muutosta tekemällä osa-aikatyötä tai vapaaehtoistyötä, kertoo Astanen.
Eila Astanen (vas.) ja Hanna Raunu alkavat ohjata äskettäin eläköityneille tarkoitettua vertaisryhmää Tikkurilan kirkolla.
Omasta Mitä vielä? -ryhmään osallistumisestaan Astasen mieleen nousevat aikajanat.
– Teimme ryhmässä muun muassa aikajanan omasta työelämästä. Siihen merkittiin kivat kohdat ja vähemmän kivat kohdat. Mietimme, mitä haluaa ottaa työpaikalta mukaan ja mistä haluaa luopua. Teimme aikajanan myös omasta elämästämme.
– Parityöskentely oli kivaa. Kun pari aina vaihtui, tutustuimme toisiimme. Oli hyvä, että tapasi vertaisia ja kuuli monenlaisia tarinoita, hän kertoo.
Uudet näkökulmat vievät eteenpäin
Eläkkeelle jäämisen jälkeisessä vapaassa tilassa syntyy Hanna Raunun mukaan uutta, jos ajattelee positiivisia asioita.
– Kun ryhmässä miettii omaa itseä ja omaa tilannettaan, uusia näkökulmia tulee väkisinkin ja ne vievät eteenpäin, hän sanoo.
Eila Astasen mukaan Mitä vielä? -ryhmässä oleminen vaikutti itsetuntoon. Kun kuuli erilaisia tarinoita ja erilaisia mielipiteitä, siitä muodostui yhteisöllisyyttä, jossa löytyi oma ääni.
– Vaikka toinen oli eri mieltä, niin ymmärsi, että minäkin olen tässä ja olen tämän yhteisön jäsen. Minä olen tämmöinen ihminen ja tuo on tuollainen ihminen. Se oli voimaannuttavaa, sanoo Astanen.
Hänen mielestään ihmisten hyvien puolien ja yleensä hyvän huomaaminen olisi elämässä aina tärkeää, koska kaikenlaisia koettelemuksia joka tapauksessa tulee.
– Jos jotakin haluaa, kannattaa miettiä, kumpi elämää ohjaa: haaveet vai pelko. Haluan rohkaista uuden kokeilemiseen. Kun käy välillä epämukavuusalueella, epämukavuus vähenee ajan myötä. Pitää uskaltaa ottaa pieniä, omasta mielestä järkeviä riskejä, sanoo Astanen.
Ryhmä äskettäin eläköityneille
Mitä vielä? -ryhmä äskettäin eläkkeelle jääneille alkaa ma 26.8. klo 15.30–17 Tikkurilan kirkolla, Asematie 12 a, huone Joosef.
Ilmoittautumiset 23.8. mennessä p. 050 439 9651 tai diakonia.tikkurila@evl.fi. Kerro nimesi ja yhteystietosi sekä mihin ryhmään ilmoittaudut. Ryhmään ilmoittautuneet haastatellaan. Lisätietoja: diakoniatyöntekijä Hanna Raunu p. 050 384 8481.
Mitä vielä -ryhmään otetaan kahdeksan henkilöä ja se kokoontuu 6 kertaa: 26.8., 2.9., 9.9., 16.9., 23.9. ja 30.9. klo 15.30–17. Osallistujien odotetaan sitoutuvan jokaiseen kertaan.
Mitä vielä? -valmennusryhmän ohjaajan opas on ladattavissa Kirkkohallituksen sivuilta julkaisut.evl.fi.
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
Tarinateatterissa jaetaan tuokiokuvia omasta elämästä – leikillinen harrastus myös vähentää stressiä
Hyvä elämäSeurakunnissa voi harrastaa monenlaista, esimerkiksi tarinateatteria, johon ei tarvita aiempaa kokemusta. Lue Espoon seurakuntien vinkit ryhmätoiminnasta.
