– Luonnossa oleminen on monella tavalla hoitavaa ja maadoittavaa, erityisesti meille nepsyille, sanoo musiikkipedagogi Demian Seesjärvi. Hänet kuvattiin Hallainvuoren maisemissa Myllypurossa.
Yhä useampi nuori saattaa ensi vuonna käydä rippikoulun pienryhmässä – Helsingissä kehitetään mallia erityisesti neurokirjon nuorille
Jos nuorelle on vaikeaa olla isossa ryhmässä tai viettää viikko leirillä, pienryhmäripari voi vahvistaa itsetuntoa ja hälventää ulkopuolisuuden kokemusta.
Helsingin seurakuntayhtymässä on viime keväästä asti kehitetty pienryhmärippikouluja. Tätä työtä tekee projektipäällikkö Demian Seesjärvi, joka osallistui kesällä myös Mikaelin seurakunnan rippileirille apuohjaajana. Hän on ammatiltaan musiikkipedagogi ja valmistuu pian ratkaisukeskeiseksi nepsy-valmentajaksi.
– Pienryhmärippikoulun malli on suunniteltu erityisesti nepsy-nuorille eli neurokirjon nuorille. Pienryhmä voi olla varteenotettava vaihtoehto myös nuorille, jotka kokevat sosiaalista ahdistusta eivätkä pärjää isossa ryhmässä. Pienryhmämalli ottaa huomioon myös seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin kuuluvat nuoret, jotka kohtaavat hämmentäviä tilanteita leirillä esimerkiksi saunomiskäytännöissä.
Lyhenne nepsy tarkoittaa neuropsykiatrisia haasteita ja piirteitä. Sellaisia ovat ADHD, ADD ja autismin kirjon häiriöt sekä kielelliset kehityshäiriöt ja Touretten syndrooma.
Seesjärvi kuvaa monen rippikouluikää lähestyvän nuoren mietteitä näin:
– Haluaisin rippikouluun mutta en tiedä, uskallanko mennä viikoksi ihan vieraiden ihmisten kanssa olemaan. Mitä ne ihmiset ajattelevat, jos tulenkin omana itsenäni? Miten minuun suhtaudutaan ja ymmärretäänkö oppimisen haasteitani?
Pienryhmäriparia pidetään kaupungissa
Neuropsykiatristen diagnoosien määrä on kasvanut Suomessa. Demian Seesjärven mukaan myös nuorten yleinen psyykkinen oireilu on koronavuosien jälkeen lisääntynyt.
Yksi konkreettinen syy, joka lisää keskittymisvaikeuksia, on älypuhelimien liiallinen käyttö ja sosiaalisen median koukuttavuus.
– Miten koukuttavaa se on meille aikuisillekin, vaikka itsesäätelymme on kehittyneempää! Se asia kaipaa yhteiskunnallista puuttumista, Seesjärvi toteaa.
Pienryhmämallin avulla entistä useampi nuori voisi löytää itselleen sopivan tavan käydä rippikoulu. Päiväriparilla 3–6 hengen ryhmä tapaa kaupungissa, muutaman tunnin kerrallaan. Tärkeää on sekin, että tapaamisten väliin jää lepopäiviä. Toisinaan voidaan kokoontua ulkona, lähiluonnossa.
Pienryhmärippikoulun malli on suunniteltu erityisesti nepsy-nuorille.
Entä sitten opetuksen sisältö ja käytännöt? Seesjärven kehitystyön kivijalka on traumainformoitu työote. Termistä huolimatta siinä ei ole kyse terapiasta eikä traumanhoidosta. Seesjärvi avaa asiaa näin:
– Kyse on siitä, miten voimme rakentaa turvaa itsessämme ja yhteisössämme. Millaisena maailma näyttäytyy, kun olen turvassa? Mitä kehossa tapahtuu, miten ajattelu toimii, miten muut ihmiset näyttäytyvät, miten itse toimin ja reagoin. Samoin haitalliset kokemukset näkyvät kehossamme ja mielessämme, tunnetaidoissa ja itsesäätelyssä.
Ytimessä kokemus Jumalan rakkaudesta
Demian Seesjärvi tietää, mistä puhuu. Hän on saanut aikuisena nepsy-diagnoosin, ja transmiehenä hän kuuluu myös sukupuolivähemmistöön.
– Ammennan työssäni paljon omasta taustastani. Vanhoillislestadiolainen lapsuuteni on vaikuttanut paljon siihen, miten ymmärrän omakohtaisen uskon ja turvallisen hengellisyyden. Se on sitä, että ihminen kokee olevansa turvassa ja kotona omassa hengellisessä yhteisössään ja Jumalan rakkaus välittyy ihmisestä kokonaisvaltaisena myötätuntona ja hyväksymisenä.
– Tiedän rakentavani rippikoulumallia, jollaisen olisin itse halunnut käydä nuorempana, sanoo Demian Seesjärvi. Hän valmistuu pian ratkaisukeskeiseksi neuropsykiatriseksi valmentajaksi.
Jos pienryhmärippikoulun ohjaaja huomaa, että nuori kokee turvattomuutta ryhmässä, hän pystyy eri keinoin rakentamaan turvaa ryhmään ja auttaa sanoittamaan ja purkamaan jännitystä. Pienryhmässä on myös vähemmän nepsy-nuoria kuormittavia sosiaalisia ärsykkeitä ja ympäristön aistiärsykkeitä.
Mallia Vantaalta, kokemusta myös Malmilta
Pienryhmäripareista on jo hyviä kokemuksia. Vantaan seurakunnissa niitä on järjestetty monena vuonna. Vantaalla on omaksuttu peruskoulusta kolmiportaisen tuen malli, mitä käytetään nyt myös Helsingissä. Mallissa pienryhmäriparit tarjoavat tehostettua tukea ja esimerkiksi kehitysvammaisten nuorten leirit erityistä tukea. Helsingissä ainakin Malmin seurakunnassa on järjestetty pienryhmiä ja saatu hyviä kokemuksia.
Demian Seesjärvi on huomannut, että monilla vanhemmilla voi olla huolta ja pelkoakin siitä, että oma nuori jää paitsi leiririppikoulun kokemuksesta.
– Mutta juuri isossa ryhmässä nuori voi jäädä aika yksin esimerkiksi nepsy-haasteiden kanssa ja kokea olevansa ihan outolintu. Pienryhmäriparilla näitä piirteitä, oppimisen haasteita, sosiaalista ahdistusta tai vähemmistöstressiä ei tarvitse piilotella. Nuoren vahvuudet pääsevät esille, ja rippikoulu voi olla voimaannuttava kokemus.
Vuoden 2024 rippikouluihin ilmoittautuminen alkaa Helsingissä 2.10.2023. Mahdollisuutta pienryhmään voi kysyä oman seurakunnan rippikouluvastaavalta.
Katso lisätietoja pääkaupunkiseudun rippikouluista:
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
Kehitysvammaisen nuoren äiti, pappi Sari Hakuri: Erityislasten perheiden joululomapäivässä ei tarvitse jännittää eikä selittää
Hyvä elämäViikin kirkolla järjestetään 3.1. joululomapäivä erityislapsille ja heidän perheilleen.
