Jaana Ailus ja Heikki Sorvari uskovat, että kirkollisvaalikaudella 2023–26 Espoon seurakuntien vaikein kysymys on, mistä kiinteistöistä lopulta aiotaan luopua.
”Aina se ei ole miellyttävää, ja joskus syntyy myös kitkoja” – näin kaksi espoolaista perustelee, miksi seurakuntavaaleilla on merkitystä
Marraskuussa järjestetään seurakuntavaalit. Kirkko ja kaupunki kysyi kahdelta espoolaiselta vaikuttajalta, miksi vaalit ovat tärkeät.
Yhteistä kirkkovaltuustoa nimitellään joskus kumileimasimeksi, jonka tehtävänä on hyväksyä sille tehdyt esitykset.
– Minä en ole tästä ihan samaa mieltä, sanoo Espoon seurakuntien yhteisen kirkkovaltuuston puheenjohtaja Heikki Sorvari.
Hän antaa esimerkin. 2000-luvun alussa Espoon yhteiselle kirkkovaltuustolle tuotiin hyväksyttäväksi virkamiesesitys uudesta varsin kalliista leirikeskuksesta, joka oli määrä rakentaa Tammisaareen.
– Sen yhteyteen oli suunniteltu myös kesämökkejä, ja jokainen voi tietenkin arvailla, millaiseen käyttöön, Sorvari sanoo puhelimessa.
Hankkeen vastustajien mielestä näytti siltä, että mökit olisivat tulleet etupäässä pappien ja muiden seurakuntayhtymän työntekijöiden käyttöön.
Todella monet ikätoverini eivät enää kuulu kirkkoon, eivätkä he myöskään vie lapsiaan kasteelle.
– Jaana Ailus
– Mutta kun valtuusto aikanaan perehtyi asiaan, esitys uudesta leirikeskuksesta ei mennytkään läpi, Sorvari sanoo. Hän itse oli avainhenkilö hankkeen kaatamisessa.
– Nyt päätökseen voidaan olla tyytyväisiä, kun nykyisiäkin leirikeskuksia on vähennettävien kiinteistöjen listalla. Tapaus osoittaa, että yhteinen kirkkovaltuusto voi käyttää merkittävää valtaa, kunhan asioihin paneudutaan ja oma kanta perustellaan asiantuntevasti. Aina se ei ole miellyttävää, ja joskus syntyy myös kitkoja, hän sanoo.
Sorvarin tie kirkkopolitiikassa alkoi jo 1992, mutta veri vetää vielä ehdolle. Hän edustaa arvokonservatiivista Yhdessä matkalla -ryhmää.
– Mietin jo, olisiko aika lopettaa, mutta kun niin monet minua paljon vanhemmat aikovat asettua ehdolle, niin kai minäkin sitten, hän sanoo.
Heikki Sorvarin mielestä nykyaikana ei katsota hyvällä, jos pappi puhuu synnistä.
Ailus: Kaikkien ratkaisujen takana on aina hengellinen näky
Tutkimusten mukaan nuoremmat ikäluokat eivät enää usko Jumalaan, eikä kirkko ole heille tärkeä.
Olarilaisen Jaana Ailuksen mukaan tulevan vaalikauden yksi suuri kysymys onkin, miten Espoon seurakunnat suhtautuvat millenniaaleihin.
Ailus on istunut yhden täyden kauden sekä oman seurakuntansa seurakuntaneuvostossa että yhteisessä kirkkovaltuustossa. Hänen taustaryhmänsä on arvoliberaali Kirkko kaikille.
– Olen itse millenniaali. Ikäryhmälleni sellaiset asiat kuin tasa-arvo ja oikeudenmukaisuus ovat äärimmäisen tärkeitä. Todella monet ikätoverini eivät enää kuulu kirkkoon, eivätkä he myöskään vie lapsiaan kasteelle. Se, että kirkko edelleen junnaa paikoillaan avioliittokäsityksessään, ei ole mitenkään kutsuvaa, Ailus sanoo.
Tämä aika panee pappien suuhun suitset. Raamatun mukaista saarnaamista ei katsota hyvällä.
– Heikki Sorvari
Hänen mukaansa tämä aihepiiri pomppaa niin seurakuntaneuvoston kuin yhteisen kirkkovaltuustonkin kokouksissa usein esille, vaikka juuri sillä hetkellä pitäisi päättää aivan muista asioista.
– Yhteisessä kirkkovaltuustossa ollaan ehkä seurakuntaneuvostoa kohteliaampia, mutta niissä molemmissa kuulee usein puheenvuoroja, joissa ei kunnioiteta ihmisarvoa, Ailus sanoo.
Seurakuntaneuvostot tai yhteinen kirkkovaltuusto eivät tietenkään päätä avioliitosta, mutta Ailuksen mukaan hengellinen arvoperusta heijastuu kaikkeen päätöksentekoon.
– Ensi kauden keskeinen konkreettinen kysymys on, mistä kiinteistöistä kukin seurakunta aikoo luopua. Pohjimmiltaan kaikki ratkaisut perustuvat aina käsitykseen hengellisyydestä. Se tulee ilmi siitä, keitä seurakuntaan halutaan kutsua. Samoin hengellisyys näkyy siinä, millaiseen toimintaan kirkko käyttää rahaa. Missä järjestetään vauvakerho, ja löytyykö nuorisolle paikka, jonne he löytävät, Ailus kuvailee.
– Se, että kirkko edelleen junnaa paikoillaan avioliittokäsityksessään, ei ole mitenkään kutsuvaa, sanoo Jaana Ailus.
Sorvari: Päätöksenteko olisi helpompaa, jos kirkko muistaisi ydintehtävänsä
Nyt päättyvällä vaalikaudella Espoossa päätettiin listata vähennettäväksi 14 prosenttia seurakuntien tai seurakuntayhtymän kiinteistöistä. Yhteensä kiinteistöjä on tällä hetkellä noin 50 000 neliötä, ja ne rohmuavat yhtymän 45 miljoonan euron budjetista vajaan kolmanneksen.
– Kirkon jäsenkato tulee olemaan totta myös Espoossa, ja osin sen aiheuttamien säästötarpeiden vuoksi kiinteistöistä luopuminen on välttämätöntä, sanoo Heikki Sorvari.
Monilla seurakuntalaisilla on omasta lähikirkosta ja -kappelista tärkeitä muistoja, ja siksi päätöksenteosta povataan jo nyt raskasta. Sorvari harmittelee, että joskus kirkollisen päätöksentekokulttuurin alle tuntuu hautautuvan näky siitä, miksi itse kirkko edes on olemassa.
– Kaikki päätöksenteko olisi minun mielestäni paljon yksinkertaisempaa, jos tämä näky olisi kirkkaampi. Silloin seurakunnille jaettaisiin määrärahat täsmälleen niin, että ne voivat hoitaa ydintehtävänsä eli evankeliumin julistamisen. Kirkon ydintehtävän sijaan on niin paljon helpompaa järjestää kaikennäköistä touhua, Sorvari sivaltaa.
– Ongelma on, että nykyajan vaatimuksissa papit saavat kyllä puhua armosta mutta eivät synnistä. Tämä aika panee pappien suuhun suitset. Raamatun mukaista saarnaamista ei katsota hyvällä, Sorvari sanoo.
Hänen mielestään myös edessä olevat kiinteistöistä luopumispäätökset olisivat helpompia, jos asiaa tarkasteltaisiin evankeliumin näkökulmasta.
– Mutta nyt Espoon seurakuntien tulevaisuusstrategiassa kirkosta puhutaan samanlaisella konsulttikielellä kuin yrityksissä, Sorvari kritisoi.
Jaana Ailusta ja Heikki Sorvaria yhdistää halu rakentaa niin hyvää kirkkoa kuin mahdollista.
Ailus: Osa luottamushenkilöistä kielsi ilmastonmuutoksen
Jaana Ailuksen mukaan kirkollista päätöksentekoa hidastaa se, ettei kirkon sisäisillä ryhmittymillä ole yhtenäistä käsitystä siitä, millainen kirkon pitäisi olla.
– Nyt yksi päättyvän vaalikauden merkittävimpiä aikaansaannoksia oli Espoon seurakuntayhtymän ilmasto-ohjelma. Taustasta riippumatta moni uskoi, että Jumalan luomaa maailmaa tulee varjella. Silti luottamushenkilöiden joukossa oli myös pieni vähemmistö, joka kokonaan kielsi ihmisen vaikutuksen ilmastokriisiin, Ailus sanoo.
– On vaikea tehdä päätöksiä näin erilaisista lähtökohdista. Osa luottamushenkilöistä toivoo, ettei kirkko koskaan muuttuisi millään lailla, vaikka tällainen toive ei olekaan kovin realistinen.
Miksi Ailus itse sitten haluaa osallistua kirkolliseen päätöksentekoon?
– Omien ja muiden lasten vuoksi. Haluan kuulua kirkkoon, koska se on hengellinen koti, ja koen, että se antaa turvaa.
Näin seurakuntavaalit etenevät
Syksyn seurakuntavaaleissa valitaan seurakuntien luottamushenkilöt vuosille 2023–26.
Seurakuntavaalien ehdokasasettelu päättyy 15.9.
Ennakkoäänestys järjestetään 8.–12.11., ja varsinainen vaalipäivä on sunnuntaina 20.11.
Lue lisää: espoonseurakunnat.fi/vaalit ja kauniaistenseurakunta.fi/vaalit
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
Pääkirjoitus: Hurskaat korulauseet eivät tarjoa äänestäjälle tarpeeksi tietoa seurakuntavaalien valitsijayhdistyksistä
PuheenvuorotSeurakuntavaalien puolueilla eli valitsijayhdistyksillä ei aina ole selkeitä ohjelmia ja tavoitteita. Jotkin ryhmät taas eivät halua kertoa tavoitteitaan. Onneksi kaikki eivät kampanjoi sammutetuin lyhdyin.
