Jouko Jääskeläinen, Herttaliisa Tuure, Lauri Grünthal (ylärivissä) ja Anneli Kihlström, Rasmus Tillander ja Leena Kontula (alarivissä) kertoivat kokemuksistaan kirkon luottamushenkilönä.
Kirkon luottamushenkilöiden työ on arkista puurtamista ja kiperiä kysymyksiä – vaikuttamaan pääsee, jos on valppaana oikealla hetkellä
Monesta asiasta kirkossa päättävät vaaleilla valitut luottamushenkilöt. Nyt kuusi heistä kertoo, millaista vaikuttaminen todella on.
”Parasta mitä voit tehdä, on äänestää nuorta radikaalia”, kehotti tuolloin 24-vuotias espoolainen Tulkaa kaikki -ryhmän seurakuntavaaliehdokas Rasmus Tillander Facebookissa vuonna 2018. Nyt takana on muutama vuosi kirkollista vaikuttamista ja seuraavat seurakuntavaalit järjestetään syksyllä 2022. Kuinka nuorelle radikaalille on käynyt kirkollisessa päätöksentekojärestelmässä?
– Aika hyvin byrokratia nitistää radikaaliuden. Minulla oli ehkä jonkin verran epärealistiset odotukset siitä, millaisia juttuja päättäjänä pääsee tekemään, Tillander sanoo.
Hän on sekä Espoon yhteisen kirkkovaltuuston että Espoonlahden seurakuntaneuvoston jäsen ja seurakuntaneuvoston varapuheenjohtaja.
Odotin, että kirkossa päätettävät asiat herättävät tunteita, ja se on pitänyt paikkansa.
- Herttaliisa Tuure
Leppävaaran seurakunnan luottamushenkilön Herttaliisa Tuuren odotukset tehtävästä kohtasivat realiteetit paremmin. Hän kuuluu kokoomuksen ryhmään ja on Leppävaaran seurakuntaneuvoston jäsen sekä Espoon yhteisen kirkkoneuvoston ja yhteisen kirkkovaltuuston jäsen. Seurakuntaneuvostossa käsitellään kotiseurakunnan asioita, yhteisissä luottamuselimissä kaikkia kaupungin luterilaisia seurakuntia koskevia asioita.
– Melko hyvin tehtävät ovat vastanneet odotuksia. Ehkä se vaikuttaa, että olen ollut luottamustehtävissä ennenkin. Odotin, että kirkossa päätettävät asiat herättävät tunteita, ja se on pitänyt paikkansa. Tällä kaudella on ollut kiperiä ja vaikeita asioita päätettävänä, Tuure kertoo.
Rasmus Tillander, 27, on huomannut, että sukupolvien väliset erot kirkollisessa päätöksenteossa näkyvät. Hänestä kirkossa on mietittävä, miten toimitaan nykyistä paljon pienemmällä jäsenmäärällä.
Kiperät keskustelut ovat koskeneet esimerkiksi seurakuntien tilaratkaisuja, jotka vievät usein periaatteellisiin kysymyksiin. Myös Rasmus Tillander on huomannut tämän. Niitä käsiteltäessä näkemyserot voivat tulla esiin.
– Yksi tavoitteeni luottamushenkilönä on ollut varautua siihen aikaan, kun kirkko ei ole enää kansankirkko. Espoonlahden seurakunnan alueella rakennetaan paljon ja meillä puhutaan siitä, miten saadaan seurakunnalle lisää tiloja. Minusta se on ajattelua 1980-luvulta, että ihan joka lähiössä pitää olla omat tilat, Tillander sanoo.
Vaikuttamista eri tasoilla
Kiinteistö-, talous-, henkilöstö-, ja ympäristöasioita. Metsiä, maankäyttöä, lähetystyön tukemista, yhteistyökuvioita. Kirkon luottamushenkilöt pääsevät jättämään jälkensä moniin asioihin kirkossa ja kotiseurakunnassa. Vai pääsevätkö?
– Se olisi paljon, jos voisi sanoa jättäneensä jälkensä kotiseurakuntaan, mutta kyllä luottamushenkilö saa olla vaikuttamassa siellä, missä vaikuttamisen paikka on. Enimmäkseen luottamushenkilönä toimiminen on arkista puurtamista, luonnehtii Jouko Jääskeläinen, Sanasta elämään -ryhmään kuuluva Vantaankosken seurakuntaneuvoston jäsen ja kirkolliskokousedustaja.
Jääskeläinen on pitkän linjan vaikuttaja ja toiminut myös muun muassa kristillisdemokraattien kaupunginvaltuutettuna ja kansanedustajana. Seurakuntaneuvostossa hän on ensimmäistä kautta.
Helsingin tuomiokirkkoseurakunnan seurakuntaneuvoston ja Helsingin yhteisen kirkkovaltuuston jäsen, Kantava voima -ryhmää edustava Leena Kontula ajattelee, että vaikuttamisen mahdollisuuksia on, jos vaan tahtoo niihin tarttua.
– Ihan kaikkeen voi vaikuttaa tuomalla esiin mielipiteensä tai sen kannan, jota sinun halutaan edustavan, hän summaa.
Espoossa on vahva virkamiesvalmistelun kulttuuri ja vaatisi todella vahvaa perehtymistä puuttua asioiden kulkuun.
- Rasmus Tillander
Samankaltainen kokemus on Lauri Grünthalilla, joka on Kallion seurakuntaneuvoston ja Helsingin yhteisen kirkkovaltuuston jäsen. Hän kuuluu Tulkaa kaikki -ryhmään.
– Kyllä luottamushenkilönä pääsee oikeasti vaikuttamaan, erilaisiin asioihin ja eri tasoilla. Meillä Kallion seurakuntaneuvostossa on keskusteltu yksittäisten asioitten lisäksi myös seurakunnan strategiasta, arvoista ja tavoitteista, mikä oli hyvin inspiroivaa ja kiinnostavaa, hän kertoo.
Rasmus Tillander kokee, että on luottamushenkilönä päässyt edistämään joitakin itselleen tärkeitä asioita ja käymään hyviä keskusteluita, mutta yksittäisen luottamushenkilön vaikutusvalta on vähäistä.
– Vaikea sanoa, mitä olisi saanut kauden aikana aikaan. Ainakin seurakuntaneuvoston kokoukset kulkevat. Espoossa on vahva virkamiesvalmistelun kulttuuri ja vaatisi todella vahvaa perehtymistä puuttua asioiden kulkuun.
Herttaliisa Tuuren mukaan esityslistan pituus ei aina kerro kokouksen pituudesta: joskus pieneltä tuntuva asia voi vaatia pitkän, tunteikkaan keskustelun. Hänet kuvattiin Leppävaaran seurakunnalle kuuluvan Perkkaan kappelin pihalla.
”Se riski on olemassa, että luottamushenkilölle jää kumileimasimen rooli”
Vaikka asioita valmistellaan virkamiestyönä, Herttaliisa Tuure ei ole kokenut, että luottamushenkilöille jäisi vain kumileimasimen rooli.
– Pidän tärkeänä sitä, että asioita valmistellaan ja niille on perustelut. Ei sitä voi tehdä kukaan muu kuin virkamieskunta. Keskustelua pystyy käymään ja luottamushenkilön on tärkeä tunnistaa hetket, jolloin asioihin voi vaikuttaa. Asioita on pantu myös pöydälle.
Hakunilan seurakuntaneuvoston ja Vantaan yhteisen kirkkovaltuuston jäsen Anneli Kihlström Avoin seurakunta -ryhmästä ajattelee myös, että on tärkeä hahmottaa, miten asiat kirkossa etenevät.
– Pitäisi oikeassa vaiheessa asian valmistelua osata puuttua niihin. Se riski on olemassa, että luottamushenkilöille jää kumileimasimen rooli, mutta haluan uskoa, että asioihin voi todella vielä vaikuttaa.
Jouko Jääskeläinen on pitkän linjan vaikuttaja, mutta seurakuntaneuvostossa vasta ensimmäistä kautta. Vantaalla on käsitelty paljon kiinteistöasioita, kuten taustalla näkyvän Myyrmäen kirkon tilannetta.
Lauri Grünthal on kokenut, että jos tahtoo vaikuttaa pitkälle valmisteltuihin asioihin, se vaatii paljon perehtymistä.
– Asioista voi keskustella ja niitä voi kyseenalaistaa. Niin moni tekeekin, mitä ihailen. Itse olen ollut valtuustossa hiljaisempi, koska tuntuu siltä, että pitäisi osata paljon ja tietää käsiteltävästä asiasta tai olla vaikka jokin vastaesitys, jos haluaa lisäkeskustelua. Tietysti virkamiehillä on valtaa, mutta asioita on myös avattu ja niistä on käyty hyviä keskusteluja, Grünthal sanoo.
Kaikki kuusi haastateltavaa ovat sitä mieltä, että tietoa päätösten pohjaksi on hyvin saatavilla ja sitä saa muilta luottamushenkilöiltä, kirkkoherralta tai virkamiehiltä.
Seurakuntaneuvostoissa ryhmien rajat häivyttyvät
Kirkon luottamushenkilöt kuuluvat erilaisiin ryhmiin, jotka voivat olla puoluepoliittisia tai sitten yhdistävä tekijä on muuten samanlainen arvomaailma tai samanlaiset tavoitteet. Haastatellut kokevat, että seurakuntaneuvostoissa ryhmät ja niiden väliset erot eivät juurikaan tule esiin, yhteisessä kirkkovaltuustossa toisinaan.
– Valtuustossa käydään arvokeskusteluita, joissa näkemyserot tulevat esiin. Neuvostossa taas hoidetaan yhden seurakunnan asioita yhdessä, Leena Kontula Helsingin tuomiokirkkoseurakunnasta kuvailee.
Hakunilassa ei erotella, kuka on valittu mistäkin ryhmästä, vaan ollaan yksi seurakuntaneuvosto.
- Anneli Kihlström
– Ryhmillä on tietysti omat agendansa, mutta meillä on neuvostossa hyvä yhteistyö. Meillä on yhteinen nimittäjä, hengellinen perusta, mutta tässä tehdään maallisia päätöksiä. Päätöksenteossa hengellinen ja maallinen kulkevat käsi kädessä, hän jatkaa.
Myös Anneli Kihlström antaa kiitosta omalle seurakuntaneuvostolleen.
– Hakunilassa ei erotella, kuka on valittu mistäkin ryhmästä, vaan ollaan yksi seurakuntaneuvosto, jossa kuka tahansa voi tuoda esiin asioita, joista keskustellaan. En muista, että olisi ollut suuria ristiriitoja.
Muualta politiikasta tuttua ryhmäkuria ei kirkollisessa vaikuttamisessa haastateltavien mielestä ole. Ryhmän sisällä voidaan pitää vapaamuotoisesti yhteyttä – tai sitten oman seurakunnan luottamushenkilöiden kesken.
– Ennen kirkkovaltuustoa luottamushenkilöt kokoontuvat myös seurakunnittain ja silloin mietimme, mikä olisi Leppävaaran parhaaksi, Herttaliisa Tuure kertoo.
– Ehkä jopa vähän yllätyin siitä, että ryhmäkuria ei ole ja ryhmien sisäistä koordinointiakin vähän, toteaa Kallion seurakunnan Lauri Grünthal.
Leena Kontula löysi ensin tiensä Helsingin tuomiokirkkoseurakunnan aamurukoukseen ja aamumessuun ja lähti sitten ehdolle seurakuntavaaleissa. Nyt hän kuuluu seurakuntaneuvostoon ja yhteiseen kirkkovaltuustoon.
Rasmus Tillander on huomannut kirkollisessa päätöksenteossa avautuvan aivan uudenlaisia yhteyksiäkin.
– Seurakuntaneuvostossa kokoomuslaisten kanssa löytyy usein yllättäen yhteinen sävel. Ehkä se johtuu siitä, että veropolitiikka tulee harvemmin puheeksi, myös Vasemmistoliittoon kuuluva Tillander sanoo nauraen.
Seurakuntaneuvostot toimivat eri tavoin
Seurakuntaneuvostoissa kirkkoherroilla voi olla tuplarooli: he ovat sekä puheenjohtajia että asioiden esittelijöitä. Kirkkolaki mahdollistaa kuitenkin myös sen, että puheenjohtaja on joku luottamushenkilöistä tai että kirkkoherra on esittelijä, luottamushenkilö puheenjohtaja. Näin on toimittu Espoonlahdessa, jossa Rasmus Tillander vetää kokouksia.
– Työltä se on tuntunut, mutta ihan mukavalta. Kokoukset ovat pitkiä ja ihmisillä paljon asiaa. Kirkkoherran kanssa yhteistyö toimii ja työnjako on selkeä. Toisessa mallissa valta keskittyisi, Tillander pohtii.
Sama malli on käytössä myös esimerkiksi Helsingin tuomiokirkkoseurakunnassa, Hakunilan seurakunnassa, jossa Anneli Kihlström on kokousten puheenjohtaja, ja Kallion seurakunnassa, jossa Lauri Grünthal vetää kokouksia.
– Meillä tämä lähti kirkkoherran ajatuksesta ja toimii. Yhteistyö kirkkoherra Hans Tuomisen kanssa on hyvä. Ennen kokousta puhumme asiat läpi, Kihlström kertoo.
– Meillä tämä toimii hyvin. Kallio on sen verran pieni seurakunta, ettei seurakunnassa ole paljoa muuta johtoa, joten on luontevaa, että kirkkoherra esittelee asiat. Kun luottamushenkilö johtaa kokouksia, kaikki ei kuitenkaan mene saman henkilön kautta, Grünthal sanoo.
Suurempi juttu tässä on kai se, että kirkkoherralla ylipäätään on seurakunnassa todella iso vastuu.
- Jouko Jääskeläinen
Leppävaarassa ja Vantaankosken seurakunnassa kirkkoneuvoston puheenjohtajana toimii yhä kirkkoherra.
– Kirkkoherra Kalervo Salo taustoittaa asiat hyvin ja niistä käydään avointa keskustelua. Hänelle voi laittaa sähköpostitse kysymyksiä, kun esityslistat tulevat ja kokouksissa on ollut myös virkamiehiä läsnä taustoittamassa lisää. Vähin tiedoin ei päätöksiä jouduta tekemään, kertoo Herttaliisa Tuure.
– Minusta tämä on luontevaa, ei ole ollut mitään muutospaineita. Suurempi juttu tässä on kai se, että kirkkoherralla ylipäätään on seurakunnassa todella iso vastuu, pohtii Jouko Jääskeläinen Vantaankosken seurakunnasta.
Ensimmäistä kautta kirkon luottamushenkilönä toimivasta Lauri Grünthalista tehtävänä on tuntunut merkitykselliseltä ja kiinnostavalta, varsinkin kun siihen on päässyt vähän sisään.
Suuret jakolinjat näkyvät toisinaan
Varsinkin kirkolliskokousta seuranneet ovat puhuneet paljon kirkon jakautumisesta arvokonservatiiveihin ja -liberaaleihin ja niin suurista näkemyseroista, että ne jumittavat jo päätöksentekoa.
– Ei siltä voi silmiänsä ummistaa, mutta enemmän se on kirkkovaltuuston ja kokonaiskirkon tasoinen asia, Jouko Jääskeläinen sanoo.
– Jakautuminen on siinä mielessä harmillista, että se vie keskusteluaikaa ja yhteisöllisyyden kokemusta. Kirkossa on paljon kaikille yhteisiä kysymyksiä, jotka liittyvät vaikkapa jäsenyyteen, tilojen käyttöön ja nuoren sukupolven tavoittamiseen. Periaatteena pitäisi enemmän olla, että nyt kaikki miehet pumppuihin, hän jatkaa.
Anneli Kihlström lähti ehdolle seurakuntavaaleissa alun perin siksi, että halusi ymmärtää paremmin, mihin seurakunnan rahat menevät. Tehtävässä on päässyt tutustumaan monenlaisiin asioihin ja uusiin ihmisiin.
Rasmus Tillander kokee, että kirkollisessa päätöksenteossa näkyvät myös sukupolvien väliset erot, jotka tulevat esiin esimerkiksi tilakysymyksiä pohtiessa. Vanhempi sukupolvi tahtoo pitää tiukemmin kiinteistöistä kiinni, vaikka jäsenmäärä laskee.
Herttaliisa Tuuren mielestä jakolinjat ja sukupolvien väliset erot tulevat joskus esiin myös paikallistasolla pienissä ja konkreettisissa asioissa: esimerkiksi pohdinnoissa siitä, kuka rekrytoidaan avoimeen työpaikkaan, saako joku pitää virkavapaata tai voiko seurakunnan tapahtumateltalla olla Pride-lippu.
Vaikka kirkon suuret linjaerot näkyvät joskus ainakin valtuustotasolla, Leena Kontula on sitä mieltä, että ainakin Helsingissä hyvä keskusteluyhteys ja keskustelukulttuuri ovat säilyneet.
– On tärkeää, että keskustelua eri ryhmittymien välillä käydään ja asioissa päästään eteenpäin. Meillä Helsingissä uskalletaan ja osataan keskustella, hän sanoo.
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
”Suomen onnellisimmassa kaupungissa” seurakunnallakin menee vielä ihan mukavasti, kertovat luottamushenkilöt Kauniaisista
AjankohtaistaSeurakuntavaalien ääniharavat Tapani Ala-Reinikka ja Maritta Kirilä ja muut luottamushenkilöt pääsevät alkaneella kaudella esimerkiksi valmistelemaan Kauniaisten kirkon remontin toista vaihetta.
