– Minun on nykyään aika vaikea asemoida itseäni tavanomaiselle maailmankatsomuksia esittävälle kartalle, kirjailija ja kansalaisaktivisti Risto Isomäki sanoo.
”En ole enää varsinainen ateisti, mutta en myöskään uskovainen” – Risto Isomäki kertoo, miksi tieteellinen maailmanselitys ei enää tunnu riittävältä
Viime vuosikymmeninä käyty tieteellinen keskustelu saa Risto Isomäen pohtimaan, voisiko universumi sittenkin olla tietoisen olennon synnyttämä.
Omaelämäkerrallisen Maailmanparantajan muistelmat -kirjan teemoihin liittyvässä haastattelussa kirjailija ja aktivisti Risto Isomäki mainitsee Jumalan yhden kerran. Jumala nousee esiin, kun Isomäki puhuu yhdestä lapsuus- ja nuoruusvuosiaan varjostaneesta uhkakuvasta.
Kylmän sodan vuosina 1945–91 maailma kävi useaan otteeseen ydinsodan partaalla. Kuuban ohjuskriisin kaltaisten vaaran hetkien lisäksi tiedetään suuri määrä läheltä piti -tilanteita, joissa satunnainen tapahtuma kuten onnettomuus, tekninen virhe tai inhimillinen erehdys oli vähällä sytyttää kohtalokkaan maailmanpalon.
Todennäköisyyden lakien mukaan ihmislajin olisi pitänyt tuhota itsensä kylmän sodan aikana.
Tällä hetkellä kukaan yksittäinen ihminen ei voi laukaista ydinasetta omalla päätöksellään, mutta kylmän sodan aikana nykyisiä varojärjestelmiä ei ollut. Isomäen mukaan maailmassa oli kymmeniätuhansia upseereita, joista jokainen olisi milloin tahansa voinut laukaista ydinaseita kohtalokkain seurauksin.
Pelkästään Yhdysvaltojen ilmavoimissa sairastui vuosittain psykoosiin noin kaksikymmentä sellaista henkilöä, joilla oli mahdollisuus tehdä yhden tai useamman ydinaseen laukaisupäätös. Koko maailmassa henkilöitä, joilla oli mahdollisuus tehdä tällainen päätös, oli satoja.
– Se, että olemme vielä tässä, on hämmästyttävää. Todennäköisyyden lakien mukaan ihmislajin olisi pitänyt tuhota itsensä kylmän sodan aikana. Jos haluaisin etsiä todisteita Jumalan väliintulosta, etsisin sellaista tästä suunnasta, Isomäki sanoo.
Uskonnon totuus ja todellisuus eivät voi olla 1:1
Haastattelutilanteessa emme ehdi paneutua Risto Isomäen uskontosuhteeseen tarkemmin, mutta Kirkko ja kaupungin pyynnöstä hän palaa asiaan sähköpostitse muutaman päivän kuluttua.
Isomäki kertoo ymmärtäneensä jo pitkään, että ihmiset tarvitsevat uskontoja erityisesti elämänsä vaikeimpina ja surullisimpina hetkinä kuten läheisen ihmisen kuollessa. Sellaisina aikoina uskonnon tarjoama lohdutus auttaa ihmistä kestämään ja pysymään kasassa.
– Tämän vuoksi olin alkanut arvostaa sekä kirkkoa että muita uskontoja ja niiden roolia yhteiskunnassa jo silloin, kun oletin, ettei niiden opetuksilla ole mitään tekemistä todellisuuden kanssa.
– Nykyään kantani on, että en tiedä, miten asia on, Isomäki sanoo.
Isomäki pitää selvänä, että eri uskontojen opetukset eivät voi mitenkään pitää ”yksi yhteen” paikkaansa. Onhan kyse ihmisten kirjoittamista teksteistä, joihin kauan sitten eläneet ihmiset ovat tallentaneet tärkeinä pitämiään asioita oman parhaan ymmärryksensä pohjalta.
Jos jumalolento kommunikoisi ihmisen kaltaisten lajien kanssa, antaisiko hän jollekin tietylle porukalle kaikki oikeat vastaukset?
Nyt Isomäki ei ole enää varma Jumalan olemassaolon kiistävän ”luonnontieteellisen standardinäkemyksen” paikkansapitävyydestä.
– Vielä jokin aika sitten näytti siltä, että vastakkain on kaksi mallia, joista toisessa maailmankaikkeus on vain syntynyt tyhjästä, itsestään, ja toisessa sen on luonut taivaassa asuva valkopartainen Jumala. Näistä malleista se, missä maailmankaikkeus oli syntynyt itsestään, vaikutti tietysti paljon yksinkertaisemmalta, todennäköisemmältä ja rationaalisemmalta, hän kirjoittaa.
Isomäki taustoittaa ajattelunsa muutosta katsauksella viime vuosikymmenien aikana käytyyn luonnontieteelliseen keskusteluun.
Lähes ääretön multiversumi – vai tietoinen luoja?
Nykyään moni fyysikko ajattelee, että oma maailmankaikkeutemme on elämän kannalta niin täydellisen hyvä, että se ei voi olla ainoa olemassa oleva maailmankaikkeus. Fysiikan perusvoimien kuten painovoiman ja sähkömagneettisen vuorovaikutuksen täytyy olla täsmälleen oikean suuruisia suhteessa toisiinsa, jotta elämä olisi mahdollista.
Ratkaisuksi on tarjottu mallia, jossa oma kaikkeutemme on osa suunnattoman suurta multiversumia, johon kuuluisi lähes ääretön määrä erilaisia maailmankaikkeuksia. Erilaisista teoriassa mahdollisista maailmankaikkeuksista vain yksi miljardis- tai triljoonasosa pystyy synnyttämään tuntemamme kaltaista elämää.
Risto Isomäki mainitsee yhden teorian, jonka mukaan mustista aukoista syntyy uusia maailmankaikkeuksia. Oma maailmankaikkeutemme on elämän kannalta näin hyvä, koska se on kenties satojen miljoonien universumien sukupolvien synnyttämän käsittämättömän pitkäaikaisen evoluution tuote.
Voisiko olla niin, että eri uskontojen on tarkoitus oppia toisiltaan?
Luonnontieteilijöiden käymään keskusteluun tutustuminen on saanut Isomäen ajattelemaan jumalakysymystä uudestaan.
– Jos nykyisen maailmankaikkeuden selittämiseen tarvitaan lähes ääretön määrä muita maailmankaikkeuksia, sellainen malli, jossa oma universumimme onkin jonkun käsittämättömän tietoisen olennon synnyttämä, ei enää vaikutakaan yhtään kaukaa haetulta, vaan se on itse asiassa yksinkertaisempi selitys kuin lähes ääretön multiversumi.
Tällaisten pohdiskelujen vuoksi Isomäki kokee nykyään vaikeaksi asemoida itseään tavanomaiselle maailmankatsomuksia esittävälle kartalle.
– En ole enää varsinainen ateisti, mutta en ole myöskään uskovainen, vaan varmaan ennen kaikkea hämmentynyt tiettyjen isojen kysymysten edessä.
Risto Isomäki on pohtinut, millä tavalla maailmankaikkeuden synnyttänyt olento kommunikoisi ihmisen kaltaisten lajien kanssa.
Palasia totuudesta isolla T:llä
Vastauksessaan Risto Isomäki kehittelee vielä ajatusta, jonka mukaan Jumala ei olisikaan ”ihmistä muistuttava olento pilven päällä”, vaan esimerkiksi tietoisuuden saavuttanut universumi tai kokonaisen maailmankaikkeuden kokoinen älyllinen olento, joka kykenee luomaan uusia maailmankaikkeuksia.
– Jos tällainen jumalolento kommunikoisi ihmisen kaltaisten lajien kanssa apulaistensa välityksellä, antaisiko hän jollekin tietylle porukalle kaikki oikeat vastaukset ja syöttäisi kaikille muille pelkkää pajunköyttä niin, että yhdellä uskonnolla olisi kaikki tieto ja kaikilla muilla uskonnoilla ei mitään? hän kysyy.
Ajatellessaan tätä kysymystä Isomäki on huomannut uskontojen historiassa hämmästyttävältä vaikuttavan säännönmukaisuuden.
Intian ensimmäinen suuri buddhalainen valtakunta perustettiin vuonna 320 ennen ajanlaskun alkua ja ensimmäinen brahmanistinen eli ”esi-hindulainen” valtakunta vuonna 320 jKr. Jos Muhammed olisi kuollut vain 18 vuotta myöhemmin eli vuonna 640 jKr, neljän maailman merkittävimmän uskonnon syntyvaiheet ajoituisivat tasan 320 vuoden päähän toisistaan.
Isomäki päättää pohdintansa ajatukseen, joka muistuttaa hieman vuonna 2016 ensi-iltansa saaneen Arrival-tieteiselokuvan loppuratkaisua. Elokuvassa maapallon ulkopuolinen, ihmistä korkeampi äly antaa viestinsä ihmiskunnan eri kulttuureille kahdessatoista osassa.
– Voisiko olla niin, että eri uskontojen on tarkoitus oppia toisiltaan, koska kaikille on annettu palasia totuudesta ja palaset muodostavat vasta yhdessä ison totuuden, isolla T:llä?
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
Toimittaja Tuomas Enbuske kasvoi uskoon ja koki Pyhän Hengen kosketuksen: ”Se oli viimeinen asia, jonka olisin voinut kuvitella itselleni tapahtuvan”
HengellisyysTuomas Enbuske oli kiihkeä ateisti, josta kasvoi melankolisia virsiä mielellään veisaava kristitty. Hänestä olisi epäreilua, jos kristitty pelastuisi hyvien tekojensa vuoksi.
Mielipide: Faktat eivät ole uskonasioita
Puheenvuorot
