"Isännälle ihravatsa, emännälle perä leveä" ‒ Näillä vinkeillä virpominen onnistuu

"Isännälle ihravatsa, emännälle perä leveä" ‒ Näillä vinkeillä virpominen onnistuu

Saako oksia taittaa mistä haluaa? Montako vitsaa virvottavalle pitää antaa? Miksi me virvomme?

Virpomaan voi periaatteessa lähteä kuka vaan, kunhan on huolella varustautunut, mutta käytännössä virpojat ovat useimmiten alakouluikäisiä. Suurin osa virpojista on liikkeellä palmusunnuntaina noin kello 11-15 välisenä aikana, mutta myös pääsiäislauantaina on mahdollista päästä virvotuksi.

1. Etsi pajun- tai koivunoksat sopivista paikoista

 

Yleisimmin virpomisvitsoihin käytetään pajunoksia, mutta myös koivunoksat ovat hyviä. Ilman maanomistajan lupaa oksia ei saa taittaa. Oksia ei saa repiä käsin, vaan ne pitää leikata puukolla tai saksilla, joten vanhempien apu voi olla tarpeen oksanhaussa.

Pääkaupunkiseudulla on kuitenkin eri käytäntöjä. Espoossa pajunoksien keruuseen ei ole erikseen varattu mitään paikkoja.

‒ Espoon kaupungin omistamilta rakentamattomilta mailta oksia voi kerätä sieltä, missä niitä on, kunhan pysyy kohtuudessa. Kaupungin maanomistuksesta voi kysyä tarkemmin Kaupunkitekniikan asiakaspalvelusta, Luonnonhoitoyksikön päällikkö Kati Tuura selventää.

Vantaalla omaan käyttöön voi hakea muutaman oksan kaupungin mailta, mutta kaupalliseen käyttöön niitä ei saa koota.

‒ Harkintaa pitää käyttää siinä, mistä niitä hakee – ei kenenkään ikkunan alta tai rakennetusta puistosta. Sopivia paikkoja pajunoksien hakemiseen ovat esimerkiksi voimalinjojen aluset ja ojien varsien pajukot. Ojien varsilla tarkoitetaan kaivettuja ojia, ei luonnontilaisia puroja. Kaupungin maanomistuksen näkee kaupungin karttapaikasta osoitteessa kartta.vantaa.fi, ohjeistaa kaupunginmetsänhoitaja Sanna Ervasti.

Helsingissä pajunoksia saa ottaa kaupungin yleisiltä viheralueilta omaan käyttöön kohtuullisen määrän.

‒ Toivomme, että oksia leikataan siististi niin, että pensaiden esteettinen kuva säilyy, eikä pensaita vahingoiteta, neuvoo Mari-Liis Vares Helsingin Kaupunkiympäristön asiakaspalvelusta.

Toista video

2. Panosta vitsaan, kaunis virpomavitsa saa hyvälle mielelle

 

Virpomisvitsa kannattaa askarrella ja koristella niin huolellisesti kuin osaa, sillä vitsan saaja yleensä arvostaa kaunista vitsaa. Koristeeksi virpomavitsaan käyvät esimerkiksi:

  • paperista tehdyt ruusukkeet ja kukkaset

  • värikkäät höyhenet

  • pitsi- ja kangasnauhat

  • erilaiset ripustettavat pienet munat tai muut koristeet

3. Opettele virvontaloru

 

Tavallisimmin käytetty virvontaloru on ”Virvon, varvon, tuoreeks, terveeks, tulevaks vuodeks, vitsa sulle, palkka mulle!”

4. Pukeudu virvontareissulle asianmukaisesti

 

Yhtä tärkeä kuin virpomisvitsa on virpojan asu. Virvottavat arvostavat sitä, että myös pukeutumiseen on panostettu. Paras valinta on jokin pääsiäiseen tai kevääseen liittyvä, esimerkiksi pupun, tipun, kissan ja noidan eli trullin asu.

 

5. Kun ovi avataan, kysy ensin kohteliaasti lupa virpomiseen

 

6. Virvottuasi anna vitsa virvotulle, kiitä palkasta ja toivota hyvää pääsiäistä

 

Jätä koristeltu virpomisvitsa virvotulle. Virpomispalkka saattaa vaihdella paljonkin, eikä välttämättä vastaa virpojan toiveita. Ole kuitenkin kohtelias ja kiitä. Kaunis käytös on aina plussaa ja siitä jää hyvä mieli kaikille asianosaisille.

Virpomisen taustaa

Virpominen liittyy palmusunnuntaihin, koska silloin Jeesus ratsasti aasilla Jerusalemiin ja ihmiset tervehtivät häntä palmunoksia heiluttamalla. Palmunoksat on meillä korvattu pajunoksilla, jotka ovat ensimmäisiä talven jälkeen herääviä kasveja.

Tapa virpoa on peräisin Venäjältä ja Itä-Suomesta. Sana virpominen tulee venäjän kielen sanasta verba, paju. Venäjällä palmusunnuntai onkin pajusunnuntai. Virpominen pohjautuu ortodoksiseen tapaan virpoa koristelluilla pajunoksilla perheenjäseniä, muita sukulaisia, kummeja ja lähimpiä naapureita. Virpomisen tarkoitus on siunata eli toivottaa virvottavalle kaikkea hyvää, mitä Jumala voi antaa.

Alun perin virpojat tulivat hakemaan virpomapalkkansa erikseen pääsiäisenä, mutta nykyisin palkka annetaan yleensä heti virpomisen jälkeen.

Karjalaisen väestön asetuttua toisen maailmansodan jälkeen asumaan pitkin Suomea alkoivat itäinen virpomaperinne ja läntinen trulliperinne sekoittua toisiinsa. Trulliperinteessä lapset virpovat noidiksi pukeutuneina pääsiäislauantaina, eivät palmusunnuntaina. Tämä perinne elää edelleen Länsi-Suomessa ja Etelä- ja osin Keski-Pohjanmaalla.

Virpomaoksa

Perinteisesti virpomaoksa on kolmihaarainen: kunkin haaran ajatellaan kuvaavan yhtä Jumalan persoonaa. Oksa tuli laittaa seinän rakoon tai ikonin taakse ja säilyttää helatorstaihin saakka. Oksa vietiin navetan oven päälle ja kun lehmät pääsivät kevätlaitumella, ne kulkivat siunatun oksan alitse.

Virpomaoksat saatettiin polttaa ja niistä kerätty tuhka säilyttää. Seuraavana tuhkakeskiviikkona sillä piirrettiin kirkossa ihmisten otsaan tuhkaristit.

Aiemmin oksia koristeltiin värikkäistä papereista askarrelluilla kukkasilla ja paperisuikaleilla, nykyään käytetään myös höyheniä.

Trullit ja noidat

Trulliperinne on tullut Suomeen Ruotsista. Sana trulli tulee ruotsinkielen sanasta troll (= peikko, noita). Tapaa esiintyy Länsi-Suomessa sekä Etelä- ja paikoin Keski-Pohjanmaalla.

Trullit kulkivat pitkäperjantain ja pääsiäislauantain välisenä yönä kateellisena toisten karjaonnesta leikkaamassa eläimiltä karvoja tai nahanpalasia, jotta saisivat naapurin onnen itselleen.

Pääsiäiskokko ja pääsiäistulet

Pitkäperjantain ja pääsiäislauantain välisenä yönä talosta toiseen kiertäviä trulleja peloteltiin muun muassa polttamalla tulia ja suuria kokkoja. Pääsiäiskokkoja poltetaan edelleen Pohjanmaalla

Jaa tämä artikkeli:

Lue lisää:

Kommentoi