null Pörröisiä tipuja, narsisseja ja munia, joista voi tulla vaikka dinosaurus – pääsiäiseen voi valmistautua askartelemalla

Camilla, Eelis ja Venla keskittyivät narsissien tekoon.

Camilla, Eelis ja Venla keskittyivät narsissien tekoon.

Pörröisiä tipuja, narsisseja ja munia, joista voi tulla vaikka dinosaurus – pääsiäiseen voi valmistautua askartelemalla

Pääsiäisaskarteluiden lomassa voi puhua kaikesta siitä, mitä pääsiäiseen liittyy. Kirkko ja kaupunki kävi seuraamassa päiväkerholaisten pääsiäisaskarteluja Hakunilassa ja Mankkaalla.

Kerhohuoneen perällä olevasta pienestä alttarista sen huomaa: pääsiäinen lähestyy. On vihreä kangas, auringonmuotoinen pehmolelu, narsisseja, pajunoksia, tipuja ja risti. Kaikki pöydän elementit eivät ole Hakunilan seurakunnan päiväkerholaisille tuttuja, joten ensin pitää vähän muistella, mikä mikäkin on.

– Narkukka, veikkaa yksi lapsista keltaisen kukan nimeksi.

– Onpa teillä kaunis pöytä, ihastelee toinen.

Musiikki- ja hartaushetken jälkeen lapset pääsevät askarteluhommiin. Ryhmä jakautuu kahteen huoneeseen: vähän isommat lapset tekevät lastenohjaaja Eija Hyytiäisen kanssa pääsiäismunia ja narsisseja, pienimmät kollega Liisa Jylhä-Mikkosen kanssa aurinkoja.

Kerhon alttarilla näkyy, mikä juhla lähestyy.

Kerhon alttarilla näkyy, mikä juhla lähestyy.

Isompien porukka on tehnyt esivalmisteluja jo edellisellä viikolla. Valkoisen paperin päälle on aseteltu värikkäitä silkkipapereita ja lunta, ja nyt, kun kun silkkipaperit otetaan pois, valkoinen paperi on saanut niistä hienon, marmorimaisen kuvioinnin.

Pääsiäispupu munii suklaamunia

Tänään papereista leikataan irti kananmunan muotoiset palat, joiden päälle askarrellaan ja liimataan paperiset narsissit. Langanpätkistä voi vielä tehdä ruohoa, jonka keskeltä narsissi kasvaa. Muistaako kukaan kasvattaneensa ihan oikeaa rairuohoa?

– Olen hoidossa kasvattanut, kertoo Venla Tarnanen.

Eelis on askarteluissaan ripeä ja muita edellä, mutta monet työvaiheet alkavat käydä hermoille.

– Voi että on rankkaa! hän huudahtaa kesken kaiken.

Hetken päästä hän on jo vähän toista mieltä. Työ tuli valmiiksi.

– Ei ollut vaikeaa.

Mutta mitä pääsiäismunista kuoriutuu?

– Sieltä tulee dinosaurus, Eelis arvioi.

Eelis leikkaa narsissin terälehtiä.

Eelis leikkaa narsissin terälehtiä.

Myös muut isompien lasten porukkaan jääneet kerholaiset eli ­Venla Tarnanen, Camilla Laurell ja Saimi Välineva ovat saaneet pääsiäsmunakoristeet valmiiksi, eikä kuulemma ollut edes vaikeaa. Näitä paperisia pääsiäismunia ei voi syödä, mutta ovatko suklaamunat lapsille tuttuja?

– Joo, meillä on ollut sellaisia, joista tulee aina joku lelu, Saimi kertoo.

– Siellä voi olla yllätys, lisää ­Camilla.

Venla arvelee, että pääsiäismunista voi kuoriutua myös tipu tai ­kana.

– Ja pääsiäispupu munii niitä suklaamunia!

Aaron ja Liana esittelevät valmiita pääsiäisaurinkojaan.

Aaron ja Liana esittelevät valmiita pääsiäisaurinkojaan.

Se tuoreeks terveeks -juttu

Vuosi sitten pääsiäistä vietettiin vähän erikoisissa tunnelmissa, sillä koronatautia oli liikkeellä silloinkin. Venla kuitenkin muistaa, että hän on ollut joskus siskojen kanssa virpomassa.

– Äiti laittoi niihin oksiin koristeita. Silloin kun virvotaan, sanotaan se tuoreeks terveeks -juttu.

Pääsiäiskeskustelu koukkaa hetkeksi sivuraiteille, gerbiileihin ja ihmisvauvoihin. Ne eivät taida liittyä suoranaisesti pääsiäiseen. Pohditaan vielä kanavauvoja, siis tipuja. Mitähän ne mahtaisivat syödä?

Ryhmä Haussa kana söi maissintähkää, Venla valistaa.

Venla näyttää, millainen hänen työstään tuli.

Venla näyttää, millainen hänen työstään tuli.

Pörröisiä ja värikkäitä tipuja

On ihan tavallinen maaliskuinen torstai­aamupäivä. Mankkaan liikekeskuksen pihalla on arkista kuhinaa. ­Autoja tulee ja menee, ja ihmiset käyvät asioillaan. Rakennuksen toisessa kerroksessa sijaisevassa Mankkaan seurakuntakodissa on meneillään lasten päiväkerho.

Tiistaisin ja torstaisin kokoontuvassa 3–5-vuotiaiden ryhmässä on tällä kertaa paikalla viisi tyttöä. He kaikki ovat kolmevuotiaita. Seurakunnan päiväkerho kestää kerrallaan kolme tuntia.

Kerhotilassa toiminta keskittyy keskellä huonetta olevan ison pöydän ääreen. Pöydällä on keltainen kaitaliina, viisi posliinipupua ja kukkaruukku, jossa on eläviä pikkunarsisseja. Ne kertovat siitä, että kohta on pääsiäinen.

– Nyt askartelemme pääsiäistipuja, lastenohjaaja Sari Häkki sanoo.

Marni Karumo liimaa höyheniä kartonkiin ja Minttu Leppävuori harjoittelee saksien käyttöä.

Marni Karumo liimaa höyheniä kartonkiin ja Minttu Leppävuori harjoittelee saksien käyttöä.

Sitä varten Häkki ja toinen lastenohjaaja Anna-Kaisa Puranen panevat pöydälle jokaisen lapsen paikalle liimapuikon ja keltaisen, pyöreäk­si leikatun kartongin palan. Pöydällä on lisäksi muovirasia, jossa on pieniä keltaisia, vaaleanpunaisia, vihreitä ja sinisiä höyheniä.

– Ota tuosta liimaa ja levitä sitä paperille. Oikein hyvä. Ota sitten höyheniä tuosta rasiasta ja laita niitä siihen liimakohtaan. Sillä tavalla tipu saa höyhenpeiton, Sari Häkki opastaa yhtä tyttöä kädestä pitäen.

Häkki ja Puranen näyttävät jokaiselle lapselle erikseen, mitä pitää tehdä. Rauhallisena alkanut askarteluhetki muuttuu hetkessä lukuisiksi kysymyksiksi, vastauksiksi ja iloiseksi puheen pulputukseksi.

– Mihin mun pitää laittaa liimaa?

– Sinne tipuun. Ihan minne haluat.

– Ihania höyheniä. Voiko ottaa kaikkia värejä?

– Kyllä, voit ottaa kaiken värisiä höyheniä.

– Mihin minä laitan näitä höyheniä?

– Tuossa näkyy olevan liimaa. Laita siihen. Ihan vaan sormella painat niitä höyheniä liimakohtaan. Juuri noin.

– Onko tämä hyvä?

– Oikein hyvä.

– Laita sitä liimaa kunnolla ja paina sitten höyheniä siihen.

– Tämä höyhen on ihan pörröinen.

– Ei se haittaa mitään. Pörröisestä höyhenestä tulee pörröinen tipu.

– Tämä on valmis. Voiko mennä jo leikkimään?

– Mullakin on valmis.

Mia Mallinson esittelee tekemäänsä tipua.

Mia Mallinson esittelee tekemäänsä tipua.

– Laitetaan siihen vielä silmät ja nokka. Sen jälkeen voit viedä sen kuivumaan ja sitten mennä leikkimään.

– Syödäänkö me kohta?

– Mitä sillä nokalla tehdään?

– Me ollaan puhuttu siitä. Muistatko? Nokka on tipun nenä ja suu.

– Saako laittaa reppuun?

– Älä vielä laita. Sen pitää kuivua ensin.

Pääsiäistipu syntyy kartongista, jonka päälle liimataan värikkäitä höyheniä, silmät ja nokka.

Pääsiäistipu syntyy kartongista, jonka päälle liimataan värikkäitä höyheniä, silmät ja nokka.

Kymmenen minuuttia riittää 3-vuotiaalle

Hetken kuluttua kaikki tiput ovat saaneet monivärisen höyhenpeitteen sekä silmät ja nokan. Kaikki vievät omat tipunsa pianon päälle kuivumaan. Ohjaaja kirjoittaa jokaisen tipun taakse tekijän nimen, jotta jokaiseen kerhoreppuun päätyy oikea tipu.

Askarteluhetki kesti reilut kymmenen minuuttia. Sari Häkin mukaan se on sopivan pituinen aika, sillä kolmevuotiaat eivät jaksa keskittyä yhteen asiaan kovin pitkään. Ennen ruokahetkeä lapset leikkivät vielä hetken leluilla.

Ohjaajat siivoavat askartelutarvikkeet pois ja ottavat kerhorepuista esiin lasten eväsrasiat. Hetken kuluttua viisi pientä tyttöä istuu pöydän äärellä aivan hiljaa kädet ristissä ja odottaa ruokarukousta. Sitten he syövät kotoa tuotuja välipalakeksejä, pinaattilettuja, ruisleipiä ja smoothieta. Ruuan jälkeen leikki jatkuu kunnes on kotiinlähdön aika. 

Askartelutuokion jälkeen päiväkerholaiset syövät eväitä. Marni Karumo odottaa ruokarukouksen alkamista.

Askartelutuokion jälkeen päiväkerholaiset syövät eväitä. Marni Karumo odottaa ruokarukouksen alkamista.

Pääsiäisen juju on siinä, että hyvä voittaa

Pääsiäiseen liittyy sekä iloa että surullisia juttuja, kuten Jeesuksen kuolema. Miten pääsiäiseen pitäisi valmistautua pienten lasten kanssa? Lastenkirkko-­median päätoimittaja, pappi Anita ­Ah­tiainen sanoo, että se riippuu siitä, kuinka tuttuja kristinuskon asiat ja kieli ovat.

– Kun lapsi kuulee rististä ja Jeesuksen kuolemasta, aikuisen on hyvä kuunnella ja vastata hänen kysymyksiinsä. Oleellista on, että lapselle jää turvallinen olo. Pääsiäisen tärkein sanoma on, että onpa mitä tahansa pahaa, hyvä voittaa.

Rairuohon istuttaminen on hyvä tapa valmistautua juhlaan. Sen äärellä voi selittää ylösnousemusta.

– Voi sanoa, että kun laitetaan siemenet mullan alle piiloon ja odotetaan kolme päivää, sieltä nousee elämää. Mutta vaikka ei selittelisi mitään, rairuohon kasvattaminen tuo pääsiäisen perinteen kotiin.

Myös pääsiäismunat ovat ylösnousemuksen symboleita.

– Kuori on kuin se hauta, mutta sieltä tulee elämää, poikasia. Ilo ja hämmästys ovat samaa kuin naisilla, joille enkeli kertoi, että Jeesus on ylösnoussut.

Myös virpomavitsojen tekeminen on tapa välittää perinteitä. Tänä vuonna virvotaan lähinnä etänä tai perhepiirissä. Lastenkirkon sivuilta voi käydä lataamassa virpomavitsan kuvat, jotka voi koristella ja lähettää WhatsAppissa ja Instagramissa.

– Voi kertoa sen, että Jeesus otettiin vastaan palmunoksia heiluttaen, ja nyt me toivotamme pajunoksilla toisille kaikkea hyvää.

Pääsiäisestä kertominen voi tuntua aikuisesta vaikealta, mutta lapset ovat yleensä mutkattomia sen kanssa.

– Vaikka siinä on paljon mystistä, ei tarvitse pelätä. Toisaalta ainakin pääsiäismunien piilottaminen ja etsiminen on niin hauskaa, että siihen jokaisen on helppo osallistua, uskoipa mihin vain.

Monet lapset ovat nähneet ristin kirkon katolla tai krusifiksin kirkon alttarilla. Niistäkin voi pääsiäisenä jutella.

– Kirkon katolla on risti, sillä Jeesus kuoli ristillä. Se on surullista, mutta siinä tapahtui jotakin niin ihmeellistä, että Jeesus alkoi olla ihmisten kanssa uudella tavalla. Krusifiksi taas liittyy siihen, että Jeesus uhrautui meidän puolesta rakkaudesta meihin.

Anita Ahtiainen kehottaa välillä kysymään, miltä tämä kaikki lapsesta kuulostaa.

– Voi myös sanoa, että Jeesus kärsi ja vieläkin maailmassa on ihmisiä, jotka kärsivät, mutta voimme tehdä parhaamme, että maailmassa olisi vähemmän kärsimystä.

Jaa tämä artikkeli:

Lue lisää:

Kommentoi