null ”Jotkut ovat kertoneet, etteivät uskoneet koskaan joutuvansa tällä lailla nöyrtymään” – Näin korona vaikutti kirkkoon Espoossa

Espoonlahden kirkon elintarvikejakelu kokoaa kolmena päivänä viikossa avuntarvitsijoita kirkon edustalle jonottamaan omaa vuoronumeroa.

Espoonlahden kirkon elintarvikejakelu kokoaa kolmena päivänä viikossa avuntarvitsijoita kirkon edustalle jonottamaan omaa vuoronumeroa.

”Jotkut ovat kertoneet, etteivät uskoneet koskaan joutuvansa tällä lailla nöyrtymään” – Näin korona vaikutti kirkkoon Espoossa

Koronavuosi vaikutti huomattavasti kirkon normaaleihin käytäntöihin, mutta Espoon seurakuntien talouteen epidemia ei ole puraissut – vielä.

Siivooja Anita Nurttila tulee Espoonlahden kirkolle töihin arkiaamuisin kello 6. Hän avaa ovet ja huolehtii, että kaikki on kunnossa, kun erilaiset kerhot kolkuttelevat ovelle heti aamupäivällä.

– Täällä on kirjaimellisesti vauvasta vaariin porukkaa. Siivousalan erilaisissa kokouksissa monet toteavat, että vau, mitä meininkiä teillä on siellä kirkossa. Tästä saa oikeasti olla tosi ylpeä, Nurttila sanoo.

Kun koronasulku tuli keväällä, kirkko ei sulkenut kokonaan oviaan. Se tiesi myös siivoojalle hommia.

– Kun kirjastot ja vastaavat julkiset tilat menivät kiinni, ihmiset keksivät tulla kirkkoon. Kyllähän sitä pystyy kirkossakin hiljentymään.

Ja sitten vakiona on tietenkin aina joku hamstraaja, jolle mikään ei riitä, mutta se on pientä.
– Anita Nurttila

Joulukuun alussa astuivat voimaan uudet koronarajoitukset, mutta silti siivottavaa on edelleen. Nurttila ei kuitenkaan ole järin innostunut, että Espoonlahden seurakunnan elintarvikejakelu saa lehdistöjulkisuutta.

– Kun tästä on kirjoiteltu, niin tännehän porukat ovat ajelleet Vantaalta asti.

Hänen mukaansa ainoat järjestyshäiriöt sattuivat ruokajakelun alkuvuosina, kun pakolaisina Suomeen tulleet saman sisällissodan eri puolille kuuluneet miehet nahistelivat kirkon pihalla.

– Ja sitten vakiona on tietenkin aina joku hamstraaja, jolle mikään ei riitä, mutta se on pientä.

Kulunut vuosi on ollut niin erikoinen, että väkisin sitä kirkon jokainen työntekijä miettii, miten elämä tästä eteenpäin jatkuu. Nurttila toivoo, että vaikka kirkon talous tulevaisuudessa heikkenee, jotkin rutiinit pysyivät ennallaan. Elintarvikejakelu on sellaista työtä, mistä ei pidä tinkiä.

Korona lisäsi seurakuntalaisten yksinäisyyttä

Espoonlahden seurakunnan elintarvikejakelu perustuu lähialueen kauppiaiden lahjoituksiin. Joissain kaupoissa vapaaehtoiset pakkaavat ruokia jo kello 6.30 lähtien. Asiakkaat saapuvat kirkolle jo kello 8 jälkeen.

Espoonlahdella asuva Helena saapuu kirkon elintarvikejakeluun aina, kun vain mahdollista. Eläke ei tällä hetkellä riitä kuukausittaisiin menoihin. Kun taloyhtiön remonttilaina lisättiin yhtiövastikkeeseen, rahat riittävät hädin tuskin laskujen maksamiseen.

– En tulisi toimeen ilman tätä apua, Helena sanoo.

Kun koronaepidemia iski, ruokajakelun käytännöt pantiin uusiksi. Ulkona jonotetaan maskit päässä. Sisään kutsutaan numero kerrallaan. Ovella kädet desinfioidaan.

Moni jäi kärsimään yksinäisyydestä, kun sosiaalista kanssakäymistä rajoitettiin.
– Marja

Aiemmin ruokakassin sai täyttää itse valitsemillaan aineksilla. Nyt vapaaehtoiset ovat pakanneet valmiit kassit. Jos jokin ruoka-aine ei esimerkiksi allergian vuoksi sovi, sen voi jälkikäteen vaihtaa.

– Onhan se kassi nyt pienempi kuin aiemmin. Ennen koronaa esillä oli paljon makkaroita ja juustoja, ja niitä sai valita itse, sanoo Marja.

Hänen mielestään elintarvikejakelulla on ruumiinravinnon lisäksi myös toinen tärkeä tehtävä.

– Täällähän minusta ja Helenasta tuli ystäviä. Tämä on tärkeä sosiaalinen tapahtuma, Marja sanoo.

Korona muutti tilanteen.

– Moni jäi kärsimään yksinäisyydestä, kun sosiaalista kanssakäymistä rajoitettiin. Aiemmin sitä rupateltiin täällä pitkät tovit, mutta nyt vain hytistään ulkona, Marja sanoo.

Espoonlahden kirkon elintarvikejakelu on tärkeä apu Helenalle (vas.). Hannele Elorannan lisäksi kirkolla on kymmeniä vapaaehtoisia, joiden varassa jakelu toimii.

Espoonlahden kirkon elintarvikejakelu on tärkeä apu Helenalle (vas.). Hannele Elorannan lisäksi kirkolla on kymmeniä vapaaehtoisia, joiden varassa jakelu toimii.

Vuoteen 2030 ulottuvissa laskelmissa käyrät sojottavat alas

Espoon seurakuntayhtymän hallintojohtajan Risto Hämäläisen mukaan koronavuosi tulee näkymään kirkon taloudessa vasta viipeellä.

– Tällä hetkellä toistuu kriisiajoille tyypilliseen tapaan se, että kirkkoon liitytään hieman enemmän, ja siitä erotaan hieman vähemmän. Pidemmän päälle korona tulee hidastamaan taloutta, mistä seuraa lisää lomautuksia ja työttömyyttä. Aikanaan tämä tulee näkymään myös kirkon verotuloissa, Hämäläinen sanoo.

– Ensi vuoden budjetti on laadittu vielä pitkälti kuluvan vuoden tasolla, ja tällä hetkellä näyttää siltä, että vuoden 2022 budjettiin tulee seuraavan kerran vyönkiristystä, Hämäläinen sanoo.

Hämäläisen peruskuva kirkon taloudesta on masentavan selkeä.

– Meillä on vuoteen 2030 asti ulottuvia laskelmia, joissa näyttää hyvin selvästi siltä, että jäsenmäärän kehitys tulee vääjäämättä olemaan asteittain laskeva, ja sen mukana myös muuttuu taloustilanne.

Käytännössä tulevaisuuden kirkko joutuu tinkimään joko kiinteistöistään tai toiminnoistaan. Sen lisäksi kuumana perunana on kysymys, pitäisikö joistain työmuodoista luopua. Sellainenhan saattaisi merkitä henkilöstövähennyksiä.

Jos jonakin vuonna kirkkoon kuuluu enää 30 prosenttia suomalaisista, olemme edelleen hengellinen yhteisö.
– Risto Hämäläinen

– Tähän ei ole valmista vastausta. Tällä hetkellä voimassa olevan strategian viimeinen vuosi on 2021. Espoon seurakunnat laativat nyt uutta strategiaa, joka astuu voimaan 2022, ja siinä täytyy ottaa kantaa myös työmuotojen säilymiseen, Risto Hämäläinen sanoo.

– Se tiedetään jo nyt, että tulevina vuosina meillä ei enää ole varaa nykyiseen toiminnan laajuuteen. Tähän liittyy se, että seurakunnat eivät mielellään luovu kiinteistöistään, vaikka niiden käyttöaste olisi vähäinen, koska rakennuksilla on tunnearvoa. Mutta mitä enemmän niistä luovutaan, sitä enemmän hellittää paine siihen, että kirkko joutuu vähentämään henkilöstöään, Hämäläinen sanoo.

Jossain vaiheessa kirkon jäsenmäärän pudotus hidastuu, mutta vielä ei tiedetä, mitä on jäänyt jäljelle.

– Yksityisen sektorin kieltä lainatakseni voidaan sanoa, että kirkon perustuote on muuttumaton. Se ohjaa kaikkia ratkaisuja. Jos jonakin vuonna kirkkoon kuuluu enää 30 prosenttia suomalaisista, olemme edelleen hengellinen yhteisö.

”Voimavara tulee olemaan jäsenissä”

Tuomiokirkkoseurakunnan kirkkoherra Antti Kujanpää arvioi, että kirkon talouteen koronalla on ​toistaiseksi ollut vain vähän vaikutusta.

– Se ​vaikutus tulee näkymään siinä vaiheessa, ​jos ihmisten taloudellinen tilanne menee ​pitkän työttömyyden takia niin huonoksi, ettei heillä ole enää kirkollisveronmaksukykyä, Kujanpää sanoo.

Hänen mukaansa toisilla seurakunnilla on vähän enemmän puskuria pahan päivän varalle, toisilla vähän vähemmän, mutta kirkon ​yleisen taloustilanteen huononeminen ei ole kenellekään yllätys.

Miten korona sitten vaikuttaa kirkkoon? Kujanpään mielestä ei mitenkään.

– Sen verran se vaikuttaa, että minusta kirkon pitäisi mennä entistä enemmän juurilleen ja miettiä, miksi ja ketä varten se on olemassa. Kun keskiajalla rutto riehui Euroopassa, munkit eivät panneet luostareiden ovia säppiin pysyäkseen itse turvassa, he ottivat valtavan riskin lähtiessään itse hoitamaan sairaita. Monet saivat silloin itse tartunnan ja kuolivat. Kirkon on oltava aina siellä, missä ihmiset, Kujanpää sanoo.

Mitä sitten tehdään, kun rahat loppuvat?

– Seurakunnilla ei tulevina vuosina ole varaa kaikkeen siihen hyödylliseen ja mukavaan toimintaan, mihin on totuttu.  Kirkon voimavara on sen jäsenissä, heidän osaamisessaan ja innossaan. Kaikenlaiselle osaamiselle löytyy kyllä käyttöä, jos niin halutaan, Kujanpää sanoo.

Antti Kujanpää uskoo, että kun rahat loppuvat, pääsevät seurakuntalaisten omat lahjat paremmin seurakuntien käyttöön. Kuva: Sirpa Päivinen

Antti Kujanpää uskoo, että kun rahat loppuvat, pääsevät seurakuntalaisten omat lahjat paremmin seurakuntien käyttöön. Kuva: Sirpa Päivinen

”Jotkut eivät koskaan uskoneet joutuvansa nöyrtymään näin”

Espoonlahden seurakunnan elintarvikejakelun vapaaehtoistyöntekijä Kari Grönberg kertoo, että koronaepidemia nuorensi asiakaskuntaa.

– Täällä on paljon opiskelijoita, joilta koronan takia meni alta kesätyö. Mutta on myös työikäisiä. Jotkut ovat kertoneet, etteivät uskoneet koskaan joutuvansa tällä lailla nöyrtymään. Se on ollut monille kova paikka.

Toisaalta kaikkein huonoimmin voivat ovat jääneet pois. Ilman apua hekään eivät ole jääneet, sillä Grönbergin mukaan seurakunnan autonkuljettaja on vienyt heille ruoka-apua suoraan kotiin.

Aiemmin täältä sai kolmesti viikossa ruokakassin. Nyt täältä saa kerran viikossa yhden hyvän kassin.
– Kari Grönberg

– Korona näkyy kyllä myös sillä tavalla, että kauppiaiden hävikkiruokalahjoitukset ovat pienentyneet.

– Aiemmin täältä sai kolmesti viikossa ruokakassin. Nyt täältä saa kerran viikossa yhden hyvän kassin. Jos saman viikon aika tulee toisen kerran, saa vähän vähemmän, Grönberg sanoo.

Aivan toimettomana ei keittiökään ole ollut.

– Kun diakoniaruokailu on peruttu, keittiössä on tehty ruokaa elintarvikejakelua varten.

Jaa tämä artikkeli:

Lue lisää:

Kommentoi