null ”Kaikki vihaavat ponileikkiä, mutta se on ripariklassikko” − Isoset houkuttelevat ujotkin mukaan porukkaan

Aino Sipolan (vas.) ja Nelli Korhosen mielestä parasta isosena on, että pääsee tutustumaan uusiin ihmisiin. 

Aino Sipolan (vas.) ja Nelli Korhosen mielestä parasta isosena on, että pääsee tutustumaan uusiin ihmisiin. 

”Kaikki vihaavat ponileikkiä, mutta se on ripariklassikko” − Isoset houkuttelevat ujotkin mukaan porukkaan

Vantaankosken seurakunnan isoset kertovat, millaisia ominaisuuksia isosilta kaivataan. 

Aino Sipolan ensimmäinen päivä isosena on ohi. Vantaankosken seurakunnan järjestämä rippileiri toteutettiin osittain päivärippikouluna Vantaan Virtakirkossa juhannusviikolla. Myöhemmin ripari siirtyi kolmeksi päiväksi leirikeskukseen Pälkäneelle.

Rippikoulun aloituspäivä sujui mukavasti, vaikka tuore isosen rooli hermostutti.

− Isoset ovat riparilla kaverillisessa roolissa, mutta on hyvä, että isosella on myös auktoriteettia. Minua jännitti, onko minulla sellaista ja olenko ihminen, johon riparilaiset voivat turvautua, Sipola, 16, kertoo.

Aino Sipola on aktiivinen seurakuntanuori. Hän on tehnyt töitä lasten parissa seurakunnassa isostoiminnan lisäksi.

Aino Sipola on aktiivinen seurakuntanuori. Hän on tehnyt töitä lasten parissa seurakunnassa isostoiminnan lisäksi.

Viime kesänä omalla rippikoululeirillä oli niin mukavaa, että Sipola halusi kokea riparin tunnelman uudestaan sekä tarjota kivan kokemuksen muille. Sipolan leirillä isosena toimi Nelli Korhonen, jonka ansioluettelossa komeilee kaksi leiriä viime vuodelta. 

On tärkeää, että isoset menevät aluksi juttelemaan ja hengailemaan kaikkien riparilaisten kanssa.
− Aino Sipola

− Rakastan isosena toimimista ja leirejä. Parasta on isosten yhteinen aika. Se käytetään yhteisen toiminnan suunnitteluun. Siitä tulee tosi hyvä fiilis, kun keksimme jonkun hyvän sketsin tai leikin yhdessä, Korhonen kertoo.

Ujo ryhmä tarvitsee omanlaistaan toimintaa

Toimintaa ja leikkiä on osattava soveltaa osallistujien mukaan. Joskus kohdalle osuu porukka, joka heittäytyy mielellään mukaan kaikenlaiseen yhteistoimintaan. Toisinaan ryhmässä kaikki sattuvat olemaan hiljaisia ja arkoja.

− Silloin kannattaa miettiä sellainen leikki, joka on helppo kaikille ja toivoa, että se saa porukan yhtenäisemmäksi, Korhonen sanoo. 

Nelli Korhosesta on hauskaa keksiä iltaohjelmaa riparille ja hengailla muiden isosten sekä “pikkuisten” kanssa. 

Nelli Korhosesta on hauskaa keksiä iltaohjelmaa riparille ja hengailla muiden isosten sekä “pikkuisten” kanssa. 

Tuolta he tulevat poneillansa / Pienillä pinkeillä poneillansa / Tuolta he tulevat poneillansa / ja näin he meille kertoo

−Jokaisen riparin ehdoton hitti on ponileikki, joka on piirileikki. Kaikki vihaavat sitä ja se on kamala, mutta se on ripariklassikko, Korhonen nauraa.

Isosten tehtävänä on luoda leirille paitsi yhteisöllinen ja hauska tunnelma myös tuoda tukea ja turvaa riparilaisille.

Kirkkohallituksen teettämässä valtakunnallisessa itsearviointikyselyssä 97 prosenttia isosista ja 95 prosenttia leiriläisistä koki riparin tunnelman turvalliseksi vuonna 2019.

− On tärkeää, että isoset menevät heti aluksi juttelemaan ja hengailemaan kaikkien riparilaisten kanssa, Sipola sanoo.

Riparilla syntyy koskettavia kohtaamisia. Erityisesti Korhoselle on jäänyt mieleen eräs leiriläinen, jolla oli hankaluuksia kotona.

− Hän avautui minulle ja apparille eli apulaisohjaajalle ja käytännössä tuli kaapista ulos.

Isosen pitää hyväksyä kaikki sellaisina kuin he ovat

Kuka vain riparin käynyt nuori voi lähteä mukaan isostoimintaan. Oma persoona saa näkyä siinä. Tärkeintä on, että kykenee hyväksymään muut sellaisina kuin he ovat ja ottamaan vastuuta omasta ja muiden hyvinvoinnista sekä huolehtimaan aikatauluista. Sosiaalisuus ja kekseliäisyys ovat plussaa.

Haravoimme lehtikasan, musiikki soi ja kaikki hyppivät sinne kasaan.
− Nelli Korhonen

Isoset antoivat rippikoululeirille kouluarvosanaksi yhdeksän Kirkkohallituksen teettämässä valtakunnallisessa itsearviointikyselyssä vuonna 2020.

Ripareiden lisäksi isoset osallistuvat isostoimintaan ympäri vuoden. Heille järjestetään omia iltamia ja viikonloppuleirejä. Näissä pääsee tutustumaan samanhenkisiin ihmisiin ja kokemaan lisää rippikoululeirien tunnelmaa.

− Meillä oli isosleiri viime syksynä. Puista oli jo alkanut tippua lehtiä. Haravoimme lehtikasan, musiikki soi ja kaikki hyppivät sinne kasaan. Se oli hauskaa, Korhonen kertoo. 

Sekä Sipola että Korhonen lähtevät vielä rippikoululeirille heinäkuun lopussa. Korhonen odottaa leiriltä eniten tutustumista uusiin ihmisiin ja yhdessä vietettyä aikaa.

− Odotan sitä, kun porukka avautuu ja heittäytyy mukaan. Leirin lopussa on yhteisöllinen fiilis. Vaikka sisällöt ovat kaikilla leireillä samantapaisia, ne eivät ole koskaan ihan samoja. Mikä tahansa leiri onkaan kyseessä, siellä on kivaa, Sipola kertoo.

Jaa tämä artikkeli:

Lue lisää:

Kommentoi