null Malmin seurakunnassa brändätään riparia yhdessä nuorten ja mainostoimiston kanssa –  ”Ripari on aina ollut minulle turvallinen paikka, jossa saa olla oma itsensä”

Daniela Davis (keskellä), 20, oli yksi riparin brändäämiseen osallistuneista seurakuntalaisista. Sana ”ikimuistoinen” valittiin kuvaamaan riparia ja sen taiteili graffitiin Anselmi Arajuuri. Graffittiseinää kantamassa Pihla Patokoski ja Aapo Juvakka.

Daniela Davis (keskellä), 20, oli yksi riparin brändäämiseen osallistuneista seurakuntalaisista. Sana ”ikimuistoinen” valittiin kuvaamaan riparia ja sen taiteili graffitiin Anselmi Arajuuri. Graffittiseinää kantamassa Pihla Patokoski ja Aapo Juvakka.

Malmin seurakunnassa brändätään riparia yhdessä nuorten ja mainostoimiston kanssa –  ”Ripari on aina ollut minulle turvallinen paikka, jossa saa olla oma itsensä”

Riparilla menee toistaiseksi ihan hyvin, mutta löytävätkö myös seuraavat ikäluokat sen? Tätä ja tapoja kertoa riparista mietitään nyt Malmilla.

Jos kirkollisessa yhteydessä voi puhua menestystuotteesta, riparia voisi kutsua sellaiseksi. Valtaosa kirkkoon kuuluvista nuorista käy yhä riparin ja pääsee kokemaan jotakin samaa kuin monet sukupolvet ennen heitä ovat kokeneet.

Kirkossa ei voida kuitenkaan tuudittautua siihen ajatukseen, että näin olisi myös tulevaisuudessa, sillä kastettujen ja kirkkoon kuuluvien osuus pienenee.

Kun vielä 2000-luvun alussa suuressa Malmin seurakunnassa noin 1 000 nuorta vuodessa osallistui riparille, tänä vuonna luku on noin 550. Niinpä Malmin seurakunnassa on aloitettu riparin brändäysprojekti, johon osallistuvat seurakunnan työntekijöiden lisäksi nuoret ja mainostoimisto Berry Creative.

– Niin, onko ripari menestystuote? Se on sitä ehkä vielä, mutta on olemassa merkkejä siitä, että sille voisi käydä kuten jumalanpalvelukselle. Pitää pohtia, onko jumalanpalvelus tai ripari tärkeämpi meille työntekijöille kuin seurakuntalaisille? Ja ketä mikäkin palvelee, nuorisotyöntekijä Minna Karas Malmin seurakunnasta pohtii.

– Ripariin panostetaan kyllä ja se on meidän timanttimme. Nuoret antavat sille hyviä arvosanoja. Mutta kyllä sitä timanttia kannattaa kaupitella nuorille, jotka eivät kuulu kirkkoon.

Käytännössä riparin brändääminen on tarkoittanut muun muassa sitä, että on pohdittu riparin ydintä ja sitä, miten siitä viestitään – sekä sanoja että visuaalista ilmettä, joka näkyy esimerkiksi Malmin ripari -tilillä Instagramissa. Tämän taustaksi on kuultu nuorten ajatuksia ja kokemuksia ja pohdittu riparia kuvaavia sanoja.

Leirit ovat tuoneet vaihtelua kesään

Daniela Davis, 20, on yksi brändityöhön osallistuneista ja varsinainen riparikonkari. Oman riparin jälkeen hän arvioi olleensa ainakin 12 leirillä isosena tai apuohjaajana.

– Aina kun menin leirille, kokemus oli tosi hyvä. Sain jo omalta leiriltäni paljon ystäviä. Ripari on aina ollut minulle turvallinen paikka, jossa saa olla oma itsensä. Sen halusi kokea uudelleen ja uudelleen. Riparilla olen saanut puhua vaikeistakin aiheista.

Leiritunnelma on tuonut myös kivaa vaihtelua kesänviettoon.

– Kesällä on kiva tehdä jotain erilaista. Meilläkään ei ole omaa mökkiä, joten oli kivaa, että ripareilla sai esimerkiksi istua nuotion äärellä.

Daniela Davis kertoo lähteneensä riparin brändityöhön innostuneena. Hän on muun muassa osallistunut työpajoihin, joissa muiden nuorten kanssa kehitettiin riparin visuaalista ilmettä ja mietittiin riparin ydintä. Hän ja muutamat muut nuoret kävivät myös kuvaamassa ripareilla ja suunnittelivat somesisältöjä.

– Minua varmaan pyydettiin mukaan sen takia, että olen niin paljon mukana Malmin seurakunnan toiminnassa ja nuorisotyöntekijöille tuttu.

Davisin mielestä huoli siitä, että tulevat sukupolvet eivät enää löydä tietään riparille, on ihan aiheellinen.

– On hyvä ajatus, että tietoisuutta riparista yritetään lisätä. Esimerkiksi kastettujahan on vuosi vuodelta vähemmän.

– Riparilla on voinut puhua vaikeistakin aihesta, sanoo myös isosena ja apuohjaajana työskennellyt Daniela Davis.

– Riparilla on voinut puhua vaikeistakin aihesta, sanoo myös isosena ja apuohjaajana työskennellyt Daniela Davis.

Nuorten oma juttu, jossa aikuiset eivät liikaa häiritse

Brändäämistyön punaisena lankana on ollut aitous. Se on ollut erityisesti nuorille tärkeää: ei luoda mitään liioittelevaa mainosta, vaan hyödynnetään aitoja kokemuksia ja ihmisiä.

– Nuoret halusivat tuttua, turvallista, aitoa tyyliä, sellaista, johon nuoret mahtuvat sisään, Minna Karas sanoo.

Minna Karaksen mukaan riparin juju ovat nuoret itse ja se, että he saavat olla toistensa kanssa.

– Se on paikka, jossa aikuiset eivät liikaa häiritse. Siellä on myös isosia, se on iso juttu. Nuoret, heidän vuorovaikutuksensa, rehellisyyteensä, aitoutensa ja kaikki se, mitä tapahtuu, kun 40 nuorta on keskenään, siinä on se ydin. Nuoret peilaavat itseänsä toisiin ja kun he alkavat puhua, he huomaavat, etteivät he ole ainoita minkään asian kanssa.

Jos me aikuiset omitaan ripari, silloin se lässähtää.

- Minna Karas

Malmin seurakunnan ripareiden erityispiirteenä on Minna Karaksen mukaan se, että ison seurakunnan leireillä syntyy myös paljon uusia ystävyyssuhteita. Nuoret eivät välttämättä tunne toisiaan esimerkiksi koulusta, ja ovat hyvin erilaisista perheistä ja erilaisilta asuinalueilta.

Minna Karas ajattelee, että ripari säilyttää asemansa, jos se pysyy nuorten juttuna ja jonakin, josta nuoret puhuvat keskenään. Aikuisten mielipiteet ja kokemukset siitä, kannattaako riparille mennä, eivät välttämättä vakuuta.

– Riparin itsessään on vastattava nuorten kulttuuriin. On tärkeää, että nuoret pitävät sen omanaan. Jos me aikuiset omitaan ripari, silloin se lässähtää.

Jaa tämä artikkeli:

Lue lisää:

Kommentoi