"Kaikkien pitää saada tehdä sitä, mikä tuntuu omalta" – pappi Ilmari Syrjälä rentoutuu tekemällä nukeille vaatteita
Ilmari Syrjälä kuvailee itseään liberaalifeministiksi. Hän haluaa edistää sitä, että jokainen saa sukupuolesta riippumatta tehdä ja harrastaa mitä haluaa. Kuva: Sirpa Päivinen.

Ilmari Syrjälä kuvailee itseään liberaalifeministiksi. Hän haluaa edistää sitä, että jokainen saa sukupuolesta riippumatta tehdä ja harrastaa mitä haluaa. Kuva: Sirpa Päivinen.

"Kaikkien pitää saada tehdä sitä, mikä tuntuu omalta" – pappi Ilmari Syrjälä rentoutuu tekemällä nukeille vaatteita

Harrastus sai alkunsa, kun Ilmari Syrjälä löysi kummeiltaan 1960-luvulla saamansa Petra-nuken.

”Sukkaneulesunnuntai. Nyt on kaikilla seireeneillä trendineuleet. Askartelin tänään Barbielle raitaminin ja lilat stayupit, Blondielle pallomekon ja vihreät sukat. Midgelle ja Petralle olin jo aiemmin tehnyt annamekon ja mikkitunikan sekä liljahameen.”

Näin Ilmari Syrjälä päivittää Facebookissa.

Omakotitalon olohuoneen sohvapöydällä Helsigin Paloheinässä on meneillään mannekiininäytös. Syrjälä esittelee viimeisimpiä nukeilleen askartelemia luomuksia. Petralla on raikkaan pinkki housuasu, jonka kruunaa yllätysmunan sisältä tulleesta muovikotelosta taiteiltu vihreä hattu.

– Pääosin käytän kierrätysmateriaaleja. Nenäliinasta voi tulla hyvinkin muodikas jakku, rikkinäisen sukan resorista saa helposti tehdyksi nukelle mekon. Minulle tyylikkyys ja kauneus eivät ole itsetarkoitus, vaatteiden on oltava myös käytännöllisiä, Syrjälä kertoo.

Ideat vaatteisiin ja asusteisiin tulevat arkisista asioista.

– Leipäpussin sulkijasta keksin muotoilla nukeille korkokengät, Pink Punch -deodorantin korkista väsäsin hatun.

Syrjälä ei osaa käyttää ompelukonetta vaan ompelee käsin. Apunaan hänellä on muutamia netistä löydettyjä peruskaavoja.

– Saatan välillä turvautua oikoteihin, nappien sijasta panen niittejä ja liimaakin. En ole niin kärsivällinen, että ryhtyisin ompelemaan esimerkiksi taskuja. Siksi onkin hyvä, että nukeilla on laukut.

Midge-nuken pitkä punainen tukka houkuttaa Syrjälää kokeilemaan erilaisia kampauksia.

– Välillä sillä on ollut letit, välillä ponnari. Tukka menee takkuun helposti, mutta olen saanut toisilta harrastajilta vinkin, että kannattaa käyttää kampaussuihketta tukan selvittämiseen.

Nukenvaatteet syntyvät usein kierrätysmateriaaleista. Esimerkiksi hatun voi tehdä yllätysmunan muovikotelosta. Kuva: Sirpa Päivinen.

Nukenvaatteet syntyvät usein kierrätysmateriaaleista. Esimerkiksi hatun voi tehdä yllätysmunan muovikotelosta. Kuva: Sirpa Päivinen.

Vaikka en ole mikään huipputaitava, olen usein ylpeä siitä, että olen osannut tehdä niin hienoja juttuja.

On tärkeää saada tehdä käsillään

Aikuisiän muotinukkeharrastus sai alkunsa kuutisen vuotta sitten, kun Syrjälä joutui selvittämään vanhempiensa kuoleman jälkeen lapsuudenkotinsa jäämistöä. Yllättäen pahvilaatikosta löytyi Petra. Syrjälä oli saanut saksalaisen Barbie-tyyppisen nuken kummivanhemmiltaan lahjaksi vuonna 1964.

– Leikin pienenä pihan tyttöjen kanssa Petralla muutaman vuoden, mutta sitten homma jäi unohduksiin. Luulin, että Petra on aikaa sitten kadonnut, Syrjälä kertoo.

Syrjälä vei Petran kotiinsa. Joulukuun alkupäivinä iski inspiraatio.

– Tein huvikseni Petralle itsenäisyyspäiväksi uuden asun. En mitään iltapukutyyppistä, mutta hieman juhlallisemman ja siistin arkiasun.

Syrjälän vaimo Kirsti kaivoi esiin omat lapsuuden nukkensa ja lahjoitti ne miehelleen. Punatukkaisen 2000-luvun alkupuolelta peräisin olevan Midgen Syrjälä hankki toiselta alan harrastajalta.

Nukkeharrastus antaa Syrjälän mukaan hyvää vastapainoa työlle ja arkirutiineille. Vaatteiden ja asusteiden askartelussa voi käyttää mielikuvitusta, joka pitää mielen virkeänä.

– Tärkeää on saada tehdä käsillään jotakin. Toki lopputuloskin on olennainen. Vaikka en ole mikään huipputaitava, olen usein ylpeä siitä, että olen osannut tehdä niin hienoja juttuja. Siksi on kiva laittaa Facebookiin kuvia aikaansaannoksistani.

Kirkko ja kaupungin pyynnöstä Ilmari Syrjälä teki myös piispan asun barbille. Syrjälä kertoo videolla kuinka asu syntyi. Kuva: Petteri Nummi

Kirkko ja kaupungin pyynnöstä Ilmari Syrjälä teki myös piispan asun barbille. Syrjälä kertoo videolla kuinka asu syntyi. Kuva: Petteri Nummi

Haluan osaltani edistää sitä, että kaikkien ihmisten, sukupuolesta riippumatta, pitää saada tarttua siihen mikä tuntuu omalta ja kiinnostaa.

Yksipuolisia sukupuolirooleja vastaan

Ilmari Syrjälä näkee harrastuksessaan myös yhteiskunnallisen ulottuvuuden.

– Haluan osaltani edistää sitä, että kaikkien ihmisten, sukupuolesta riippumatta, pitää saada tarttua siihen mikä tuntuu omalta ja kiinnostaa.

– Olen liberaalifeministi. Miehet ovat edelleen vahvemmalla monessa asiassa. Samaan aikaan yksipuoliset miesroolit voivat johtaa siihen, että pojille eivät avaudu kaikki mahdollisuudet.

Syrjälän mielestä lasten ja nuorten on hyvä nähdä monenlaisia malleja olla mies tai nainen.

– Esimerkiksi isien ja poikien leireillä on arvokasta, että sekä lapset että aikuiset näkevät erilaisia tapoja olla vanhempi.

Syrjälän mukaan kirkon nuorisotoiminnassa on tärkeää, että eri asioita harrastavat kohtaavat toisiaan.

– Jos elämä pyörii vain yhden jutun ympärillä, olipa se jalkapallo tai kuorolaulu, omien vahvuuksien ja mahdollisuuksien tiedostaminen voi jäädä vajavaiseksi.

Toista video

Kuka?

Ilmari Syrjälä, 60, työskentelee pappina Helsingin seurakuntayhtymässä. Hoitaa nuoriso- ja rippikoulutyön yhteisiä asioita ja ohjaa leirejä.

Asuu Paloheinässä vaimonsa kanssa. Kolme aikuista poikaa.

Toimii aktiivisesti RKP:n naisjärjestön Sörnäisten osastossa sekä Suomen Raitiotieseurassa.

Muotinukkeharrastuksen lisäksi kuuntelee paljon populaarimusiikkia sekä lukee runsaasti dekkareita ja sarjakuvia.

Jaa tämä artikkeli:

Lue lisää:

Kommentoi