Pikajuna lähtee raiteelta yksi – pienoisjunat liikennöivät kirkon kellarissa
Tapiolan seurakunnan pienoisrautatiekerho aloitti jo 1960-luvulla, ja se toimii yhä.
Sähkövetureita, höyryvetureita, kiskobusseja, tavaravaunuja, säiliövaunuja ja matkustajavaunuja eri vuosikymmeniltä. Asemarakennuksia, ylikulkusilta, veturin kääntöpöytä ja paljon muuta löytyy Tapiolan kirkon kellarissa sijaitsevasta pienoisrautatiekerhon tilasta.
Toiminnan sydän, rautatieverkosto vaihteineen, asemineen ja rakennuksineen, sijaitsee keskellä huonetta. Se on rakennettu u-kirjaimen muotoiselle pöytätasolle, jonka taustaseinät on maalattu maisemaksi ja etupuolella oleva kaluston putoamissuoja tehty läpinäkyvästä muovilevystä. Junat ajavat reittiä, jonka pituus on noin 34 metriä.
Keskiviikkoiltaisin kokoontuva pienoisrautatiekerho on yksi Tapiolan seurakunnan varhaisnuorten kerhoista. Kerhossa ei ole tiukkaa ala- eikä yläikärajaa. Tärkeintä on kiinnostus alaan.
Aktiivisia kerholaisia on tällä hetkellä noin kymmenen, ja nuorimmilla on usein oma isä mukana. Se on 13 vuotta kerhonohjaajana ja sitä ennen 10 vuotta apuohjaajana toimineen Kari Hovinmaan suositus.
– Käytämme rakennustöissä työstökoneita, kuten sirkkeliä ja vannesahaa. On turvallisuuskysymys, että nuorimmilla on oma aikuinen mukana. Minun valvova silmäni ei aina riitä kaikkialle, Hovinmaa sanoo.
Hermanni Heini käy kerhossa isänsä kanssa
Kymmenvuotias Hermanni Heini on kerhon nuorin jäsen. Hän on käynyt kerhossa pari vuotta isänsä Marko Heinin kanssa. Tämä harrasti itsekin lapsena pienoismalleja, mutta ei pienoisjunia.
Hermanni Heini on kiinnostunut junista ja kulkuneuvojen pienoismalleista kuten busseista ja autoista. Hän tuli tutustumaan Tapiolan pienoisrautatiekerhoon isänsä kanssa, ja siitä lähtien he ovat olleet mukana lähes joka keskiviikko.
– Olen hankkinut muutamia vanhoja junia, joilla pääsee ajelemaan täällä. Olemme tehneet Hermannin kanssa myös pienoismalleja. Tämä on kivaa vaihtelua ruuhkavuosiini. Kerhoon saa tulla hiljentymään ja verestämään vanhoja taitoja, joiden tosin huomaan jo rapistuneen, Marko Heini sanoo.
Hermanni Heini ajelee mielellään kerhotilan lattialle vuodevaatelaatikkoon tehdyllä pienemmällä junaradalla. Hän asettelee radan viereen kotoa tuomansa pienoisbussit.
– Tänne on aina kiva tulla. Aion jatkaa pienoisrautatieharrastusta vielä pitkään, Hermanni Heini sanoo.
Pienoisrautatiekerhon jäsenet ovat rakentaneet muun muassa pienoismallin Espoon tuomiokirkosta.
Junista kiinnostunut ja museorautatietoiminnassa mukana oleva 15-vuotias Onni Hietala aloitti kerhossa nelivuotiaana.
– Täällä on parasta se, että voi jakaa samoja kiinnostuksen kohteita toisten kanssa ja liikennöidä junilla samanhenkisen porukan kanssa. Minulla on myös kotona pienimuotoinen rata, jossa on suomalaista ja keskieurooppalaista kalustoa, Hietala sanoo.
Uutta suomalaista pienoisjunakalustoa ei ole myytävänä alan liikkeissä. Harrastajat ostavat ulkomaalaisia vetureita ja vaunuja, purkavat niistä pois osia ja rakentavat ne uudelleen suomalaiskaluston näköisiksi.
Rautateistä ja pienoisrautateistä kiinnostunut 19-vuotias Lauri Huju harrastaa kerhon lisäksi museojunien valokuvaamista ja videointia. Hänen mielestään kerhossa ykkösasia on liikennöiminen.
– Täällä pääsee ajamaan junilla aivan eri tasolla kuin pienellä radalla, jonka saisi rakennettua kotiin. Kasaan kotona vetureita ja vaunuja, ja ajan niillä täällä. Olen myös koonnut kerholle pari rakennusta valmiista rakennussarjoista, Huju sanoo.
Tapiolan seurakunnan pienoisrautatiekerho on perustettu 1960-luvulla. Joitakin vuosia sitten toiminta siirrettiin kirkon remontin ajaksi väliaikaisesti väistötiloihin Laajalahteen. Suurin osa rataverkostosta oli rakennettava uudelleen, kun kerho palasi kirkon tiloihin.
Rata ja kalusto pohjautuvat eri osissa lahjoituksina saatuihin Märklin-tuotteisiin. Siksi radalla voidaan liikennöidä vain Märklin-vetureilla, mutta vaunut voivat olla myös muun merkkisiä. Radan vaihteiden vaihtamiseen ei enää tarvita käsikäyttöistä ohjauslaitetta, vaan kaikki tapahtuu digiohjauksella kännykän tai keskusohjaimen avulla.
Kari Hovinmaa (vas.) ohjaa Tapiolan kirkon kellarissa kokoontuvaa pienoisrautatiekerhoa. Hän innostui pienoisrautateistä kuusivuotiaana saatuaan joululahjaksi Märklin-veturin, kaksi matkustajavaunua ja pienen radan.
Tapiolan pienoisrautatiekerhossa liikennöinti perustuu liikennesuunnitelmaan. Kerholaiset tekevät suunnitelman sekä testaavat ja korjaavat sitä yhdessä. Suunnitelma sisältää kaiken sen, mitä radalla tapahtuu, millaista kalustoa siellä liikkuu ja mistä mihin junat kulkevat.
Optimitilanteessa tarvitaan kolme asemanhoitajaa vastaamaan liikennöinnistä ja ohjaamisesta asema-alueilla sekä kolme tai neljä veturinkuljettajaa ajamaan junia.
Aion jatkaa pienoisrautatieharrastusta vielä pitkään.
Kerhonohjaaja Kari Hovinmaa esittelee yhtä lähes valmista liikennesuunnitelmaa, jota on jo testattu muutaman kerran. Paperinippu sisältää muun muassa tiedot radalla tietyissä paikoissa lähtövalmiudessa olevista kuudesta junasta: pikajunasta, tavarajunasta, henkilöjunasta ja kolmesta päivystäjäveturista, jotka siirtelevät asemilla vaunuja reitille lähteväksi letkaksi. Paperille ja keskusohjaimen näytölle on piirretty reitin varrella olevat vaihteet ja niiden toiminnot.
– Nuoret kehittävät todellisuutta vastaavia tarinoita sekä määrittelevät junille tehtävät ja aikataulut. Esimerkiksi tavarajuna kuljettaa satamasta hiililastin sinne, missä hiiltä tarvitaan. Ensimmäiseksi satamaan kuitenkin saapuu juna tiettyjen asemien kautta ja tuo työntekijät lastaamaan hiiltä laivasta junaan. Hiilen siirtämistä varten satamassa on oltava nosturi, Hovinmaa sanoo.
– Henkilöjuna jatkaa matkaa satamasta seuraavalle pysäkille, jossa toiseen työpaikkaan menevät työntekijät jäävät pois. Hiilijuna palauttaa tyhjät vaunut uudelleen satamaan ja työvuoron päätyttyä henkilöjuna vie työntekijät takaisin kotiasemilleen.
– Vaikka suunnitelma voi näyttää paperilla toimivalta, käytännön testissä huomataan, että asemalla on esimerkiksi siirtoa odottava tavaravaunu, joka estää ohittavan junan etenemisen. Liikennesuunnitelman tekeminen on haasteellista ja kehittävää. Se vaatii nuorilta pitkäjänteisyyttä, Kari Hovinmaa sanoo.
Pienoisrautatiekerho kokoontuu keskiviikkoisin klo 18–20 Tapiolan kirkon kellarissa.
Kari Hovinmaa
• Innostui pienoisrautateistä kuusivuotiaana saatuaan Märklin-veturin, kaksi matkustajavaunua ja pienen radan.
• Lopetti harrastuksen murrosiässä ja myi junakalustonsa pois, mutta hankki samanlaiset uudelleen palattuaan aikuisena pienoisrautatieharrastuksen pariin.
• Toimii ohjaajana kolmessa ja on aktiivi kahdessa pienoisrautatiekerhossa.
• Rakensi omakotitaloonsa junahuoneen, jossa edelleen liikennöi.
• Omistaa 70 Märklin-veturia ja yli 200 vaunua. Lisäksi on rakentanut yli 30 veturia ja yli 200 vaunua.
Varhaisnuorten kerhot Espoossa ja Kauniaisissa
Tiedot Espoonlahden, Leppävaaran, Olarin, Tapiolan seurakunnan sekä Tuomiokirkkoseurakunnan, Espoon ruotsinkielisen seurakunnan ja Kauniaisten seurakunnan varhaisnuorten kerhoista löytyvät verkosta.
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
Tapiolan taidetapahtuma juhlistaa 70-vuotiasta puutarhakaupunkia
AjankohtaistaTapiolan yö -tapahtumassa on mahdollisuus kokea ääni- ja valoteoksia sekä videoteoksia ja animaatioita.
