Päivi Varis, 70, harrastaa nukkekoteja, joissa mummo- ja pappanuket nauttivat elämästä
Päivi Varis luo pienoismaailmoja omasta päästään ja muistoistaan. Hauskat nukkehahmot valmistuvat kotiuunissa.
Lapsena Päivi Variksella ei ollut nukkekotia. Hän ei edes haaveillut sellaisesta, vaan leikki ihan tavallisilla nukeilla ja piirsi. Nyt 70-vuotiaana hänellä on vaikka kuinka monta nukkekotia – tai oikeastaan niitä pitäisi kutsua miniatyyrimaailmoiksi, kaikki kun eivät ole edes taloja.
Tuolla on kirkko, tuolla siirtolapuutarhamökki, jonka puutarhassa nukkepari viettää kultahääpäiväjuhlia. Uimarannalla mummohahmo paistattelee bikineissä. Kapakkamiljöössä on riehakas meno ja jopa paristoilla toimiva jukeboksi. On myös paikkoja ja hahmoja Variksen omasta elämästä, esimerkiksi Varkauden mummola sekä pihasauna, jonka terassilla vilvoittelevat pyyhkeet päällä Variksen kolme tätiä.
Suurimman osan näistä minimaailmoista on rakentanut joko Päivi Varis itse tai sitten hänen aviomiehensä. Uutta minimaailmaa rakentaessaan Varis uppoutuu tekemiseen. Vähän kuin pääsisi pienoismaailmaan itsekin.
– Tämä on harrastus, joka tuo minulle valtavasti iloa, Varis sanoo.
Nämä ulkosaunan edustalla vilvoittelevat naiset kuvaavat Päivi Variksen edesmenneitä tätejä.
Nukkekotiharrastus ei ole vain naisten juttu
Päivi Varis muistaa hyvin sen hetken, kun pienoiskoossa olevat asiat alkoivat kiehtoa häntä.
– Näin lapsena pienet peltiset nukenvaunut, joissa oli kuva nukevaunuista, joissa oli taas kuva nukenvaunuista… Menin mielessäni miniatyyrimaailmaan.
Varsinainen nukkekoti-innostus syttyi vasta vuosikymmeniä myöhemmin, kun Päivi Varis vieraili veljen vaimon tuttavalla, jolla oli hieno nukkekoti. Siitä inspiroituneena hän osti Mysi Lahtisen nukkekotikirjan Taikurien talon.
– Ensin kiinnostuin näistä pienistä esineistä. Vasta vuonna 2014 innostuin kunnolla nukkekotien nukeista ja aloin tehdä niitä. Aiemmin olin tehnyt isoja nukkeja.
Muutamat Päivi Variksen hahmoista ovat romaniasuissa. Varis kertoo tarkkailleensa kaupungilla, miten romaninaiset pukeutuvat ja laittavat hiuksensa.
Nykyään Varis tekee nukkekotien nuket ja niiden vaatteet itse, mutta hankkii tavarat minimaailmoihinsa muualta.
– En ole mikään tarkan työn tekijä, Varis väittää.
Sitä on kuitenkin vähän vaikea uskoa, kun katsoo vaikkapa asua ja koruja, jotka Varis on tehnyt romaninaisnukelle.
Kaikki me olemme vain ihmisiä. Sekaan mahtuu.
Tavaraa nukkekoteihin Päivi Varis hankkii nukkekotiharrastajien tapahtumista ja myyjäisistä. Harrastuksen myötä hän on tutustunut ympäri Suomea asuviin eri-ikäisiin harrastajiin, jotka ovat ”ihania ihmisiä”.
– Eikä harrastajissa ole pelkästään naisia! Kun miehet tekevät jotain, se on sitten ihan viimeisen päälle. Yksi nuorempi mies teki esimerkiksi navetan, sinne lypsykoneen ja kaikki. Hänellä on maatila.
Siirtolapuutarhamökin piha on täynnä väkeä ja pöytä täynnä herkkuja, koska siellä juhlitaan kultahääpäivää.
Helinä-keijustakin tuli mummo
Nuket syntyvät Päivi Variksen kotona Vantaan Askistossa. Hän muotoilee ne SuperSculpey-massasta ja paistaa nuket uunissa 125 asteessa. Hyvät, taipuisat raajat syntyvät piipunrasseista, hiukset vanulevystä tai villasta.
Variksen keittiössä ei synny vain yhdenlaisia ihmisiä. On monen ikäisiä, värisiä ja kokoisia. Tämä kuvastaa hänen arvomaailmaansa.
– Kaikki me olemme vain ihmisiä. Sekaan mahtuu.
Tällä hetkellä Varis tekee erityisesti vanhoja ihmisiä, jopa Helinä-keijusta syntyi mummoversio. Mummo- ja pappanuket nauttivat elämästä ja tekevät, mitä huvittaa. Yksi pappa skeittaa, vanhemmat rouvashenkilöt tanssivat balettia.
– Vanhuksilla pitäisi olla iloinen ja onnellinen elämä. Vanhus on vähän huono sana, sillä on negatiivinen kaiku. Puhuisin mielummin vanhoista ihmisistä. Vanhoja ihmisiä pitäisi kohdella ihan vaan ihmisinä.
Joillakin hahmoilla ja rakennuksilla on esikuvat tosielämässä. Keltainen nukketalo muistuttaa Mustion linnaa
Leikkimielinen käsityöharrastus
Työuransa Päivi Varis teki seurakunnan kerhoissa sekä Postin palvelumyyjänä, mutta on nyt eläkkeellä. Hän on paljon läsnä seitsemän 4–19-vuotiaan lapsenlapsensa elämässä ja perillä siitä, millaisia ovat tämän päivän lapset ja nuoret.
Varis ei usko, että nukkekodit ja -leikit olisivat kadonneet mihinkään. Ehkä harrastus on kuitenkin saanut uusia muotoja, joillakin nuket ja miniatyyrimaailmat liittyvät esimerkiksi fantasiaharrastukseen.
Päivi Variksen motto on “leikkiä ikä kaikki”.
– Minä en varsinaisesti leiki näillä, enemmän kyse on käsityöharrastuksesta. Mutta kyllä tämä tietynlaista leikkimieltä vaatii. Tosikot eivät voi harrastaa tätä.
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
Barbiet on kaivettu kaapeista ja ”mini-minä” tuottaa mielihyvää myös aikuisille – leikki edistää hyvinvointia, ja joskus nukkejen kautta leikitään ulos myös ahdistusta
Hyvä elämäLelujen ja leikin tutkija Katriina Heljakka tietää, ettei nostalgia ole suinkaan ainoa asia, joka vetää aikuisia leikin ja Barbie-nukkejen pariin.
