”Kamppailin yksin helvettiin joutumisen pelon kanssa” – muunsukupuoliset, transihmiset, homo- ja biseksuaalit sekä muu sateenkaariväki kertoo rippikoulumuistonsa
”Tunnelma oli muuten mukava, mutta minun piti piilottaa osa itsestäni rippikoulun ajaksi. Välillä tuntui näkymättömältä ja yksinäiseltä.” Muunsukupuolinen, 24

”Tunnelma oli muuten mukava, mutta minun piti piilottaa osa itsestäni rippikoulun ajaksi. Välillä tuntui näkymättömältä ja yksinäiseltä.” Muunsukupuolinen, 24

”Kamppailin yksin helvettiin joutumisen pelon kanssa” – muunsukupuoliset, transihmiset, homo- ja biseksuaalit sekä muu sateenkaariväki kertoo rippikoulumuistonsa

Yli sata sukupuoli- ja seksuaalivähemmistön jäsentä vastasi Kirkko ja kaupungin rippikoulukyselyyn. Jotkut uskalsivat tulla kaapista rippikoulu- ja isosajan ansiosta.

”Iltaohjelmien sketseissä tehtiin homoista pilaa. Onneksi leirilleni osui myös isosia ja ohjaajia, jotka sanoivat, että jokainen on Jumalalle arvokas omana itsenään.” Nainen, 26

Seksuaali- ja sukupuolivähemmistöistä kirkossa puhuvat monesti ulkopuoliset. Tässä jutussa puheenvuoron saavat vähemmistöjen jäsenet.

Kirkko ja kaupunki pyysi rippikoulumuistoja sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöiltä, ja vastauksia tuli 109. Valtaosa kommenteista oli kriittisiä, mutta omaa riparia myös ylistettiin: ”Rippikoulu- ja isosaikani takia uskaltauduin ulos kaapista. Lämmin henki ja yhteenkuuluvuudentunne sai minussa aikaan reaktion, että kelpaan tällaisena.” Nainen, 20

Vastaajat määrittelevät sukupuolensa itse. Nainen voi olla myös sukupuolensa naiseksi korjannut tai asiaa suunnitteleva. Moni syntyessään tytöksi määritelty kokee itsensä aikuisena naiseksi, mutta jotkut muunsukupuoliseksi, sukupuolettomaksi, mieheksi tai vaikka transmieheksi.

Mukavaa, kunhan sulautuu joukkoon

Suurin osa vastaajista meni rippikouluun vanhempien mieliksi tai kaverien perässä. Jotkut halusivat oppia lisää Jumalasta.

”Rippikoulun käyminen oli minulle uskovaisena nuorena itsestäänselvyys, ja kokemus oli todella hyvä.” Nainen, 23

”Ajattelin, että saattaisin löytää rippikoulun aikana uskon uudelleen. Kävi päinvastaisesti. Rippikoulu sai minut kääntämään selkäni järjestäytyneille uskonnoille.” Muunsukupuolinen, 27

”Kävin aktiivisesti lasten leireillä, ja olin innoissani rippikoulusta. Se oli kumminkin erilainen. En saanut rippikoulussa yhtään kaveria, eikä sukupuolivähemmistöjä otettu huomioon ollenkaan. Leirillä tehtiin unelmien mies- ja naismallit, mutta kun kysyin, sain tehdä unelmatyttöystävän poikien kanssa.” Muu, 17

Näkymättömyyden ja ulkopuolisuuden kokemukset toistuvat sateenkaarinuorten rippikoulukokemuksissa.

”Olin ulkopuolinen ja ihan erilainen.” Mies, 16

”Koin yhteenkuuluvuuden tunnetta, jos toimin ja ajattelin kuten muut. Leiri ja kesähengailu omanikäisellä porukalla oli tärkeää. Oma identiteetti jäi kuitenkin piiloon.” Nainen, 27

”Yhdelle tyypille meinasin tulla kaapista. Puhuimme suhteista ja sanoin: ’Entä jos se on tyttöystävä?’ Hän tönäisi minut alas sängyltä huutaen ’hyi’.” Muunsukupuolinen, 18

”Oloni oli näkymätön. Päätin hylätä kirkon ennen kuin se hylkää minut.” Mies, 17

Entä jos oma suuntautuminen johtaa helvettiin?

Ahdistus kuuluu monen sateenkaarinuoren rippikoulukokemukseen. Varsinkin nuoret, jotka eivät samastu synnytyslaitoksella määriteltyyn sukupuoleen, kertovat pahoinvoinnista.

”Rippikoulu oli todella ahdistava.” Trans­poika, 15.

”Kävin pääni sisällä pitkällisiä keskusteluja siitä, että mitä jos Jumala on olemassa, homous on synti ja synneistä joutuu helvettiin, jos niitä ei kadu. Tiesin jo 15-vuotiaana, etten voisi katua rakkautta toiseen ihmiseen. Ahdistus oli kova, kun mietin, rajoitanko elämääni siksi, että olisin kuollessani paremmassa asemassa.” Muunsukupuolinen, 27

”En voinut olla rippikoulussa oma itseni ja kamppailin yksin helvettiin joutumisen pelon kanssa.” Muunsukupuolinen, 27

”Sukupuolivähemmistöistä ei puhuttu, ja seksuaalivähemmistöistäkin vain silloin, kun eräs poika kysyi, miten homoihin suhtaudutaan. Leirinjohtaja kertoi, että homot päätyvät helvettiin.” Muunsukupuolinen, 26

”Olen aina tuntenut, ettei kirkko hyväksy minua. Yhtenä iltana pohdin, kannattaako minun edes elää.” Muunsukupuolinen, 18

”Meillä oli vanhoillinen pappi, joka toitotti, miten syntisiä olemme ja että joudamme helvettiin. Konfirmaatiotilaisuudessa oli sukupuolitetut penkkirivit, ja seurakunnan työntekijä repi minut niskasta poikien penkistä tyttöjen penkkiin.” Mies, 20

”Rippikoulussa pappi sai kuulla minun kuuluvan seksuaalivähemmistöön. Tämän myötä pidettiin kokonainen oppitunti siitä, miten homoseksuaalit joutuvat helvettiin, elleivät eheydy ja pyydä syntejä anteeksi.” Nainen, 20

Körttien rippikoulu kerää kehuja

Jotkut sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöihin kuuluvat seurakuntalaiset saivat rippikoulusta paljon.

”Yksi elämäni hienoimmista kokemuksista. Tutustuin ihmisiin, joiden kanssa olen yhä tekemisissä ja sain eväitä elämän myöhempiin myrskyihin.” Nainen, 22.

”Oli hauskaa, ei todellakaan syrjitty. Jatkoin isoseksi.” Biologinen tyttö / oikea poika, 16

”Seurakunnan työntekijät olivat huippusakkia. He ottivat jokaisen rakkaudella vastaan omana itsenään, sukupuoli-identiteetistä ja seksuaalisesta suuntautumisesta riippumatta.” Mies, 26

”Rippikouluni oli huikea.” Nainen, 16

Erityisen paljon kehuja kerää körttien ripari, jota pitää kirkon herätysliikkeisiin kuuluva Herättäjä-Yhdistys:

”Kävin körttiriparin. Etukäteen jännitti, mutta leiri ja riparipappimme olivat aivan mahtavia. Puhuimme myös seksuaalivähemmistöistä kunnioittavasti ja hyväksyen. Ilmapiiri leirillä oli avoin.” Naisoletettu muunsukupuolinen, 29

Monen rippikoulun konkarit kertovat, että suhtautuminen sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöihin on ihan leiristä kiinni.

”Rippikoulu oli täyttä kuraa. Kiusaamiseeni puututtiin vain kerran, ja silloinkin sanoin ohjaajalle asiasta. Sain sellaisen kuvan, että työntekijät ja isoset vihaavat minua, koska kuulun seksuaalivähemmistöön. Olen kuitenkin ollut sen jälkeen leireillä isosena. Ohjaajat ja muut isoset ovat ottaneet asemani huomioon, mikä on aivan mahtavaa. Otamme myös tulevien riparilaisten aseman huomioon.” Transmies, 17

”Varsinkin maalaispaikkakunnilla seurakunnan nuorisotyöntekijät ja papit eivät suhtaudu sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöihin hyväksyvästi ja ymmärtäväisesti. Tiedän, että monissa suurten kaupunkien seurakunnissa rippikoulujen järjestäjät pyrkivät aktiivisesti olemaan sensitiivisiä sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöjä kohtaan.” Nainen, 23

Syrjinnän pelko ja tarve itsensä puolustamiseen luovat paineita sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöjen nuorille.

”Rippikoulussa kysyttiin, saisivatko samaa sukupuolta olevat parit mennä kirkossa naimisiin. Tuntui hirveältä puolustaa omaa olemustaan ja seurata samalla, kuinka minua kohtaan vastenmielisesti käyttäytyvät tyypit ilmaisivat inhoaan, eivätkä ohjaajat moittineet heitä.” Mies, 22

”Päädyin keskusteluun sateenkaariperheistä. Entinen kaverini oli sitä mieltä, että lapsella kuuluu olla isä ja äiti. Osaan puolustaa itseäni, mutta olisi ollut mukavaa, jos ohjaaja olisi puuttunut tähän. Toinen ikävä tilanne tuli, kun silloinen kumppanini kävi tapaamassa minua vierailupäivänä. Olimme selkeästi pariskunta julkisine hellyydenosoituksineen, mutta rippileirin pappi päätteli, että olimme erittäin läheisiä sisaruksia. Se tuntui todella oudolta.” Muunsukupuolinen, 23

”Jos olet itsevarma ja sanavalmis nuori, voit olla oma itsesi, sillä ’ketään ei syrjitä’. Valtaapitävillä henkilöillä saattaa kuitenkin olla asenteita, joiden edessä tekee mieli piiloutua.” Transmaskuliini, 24

”Lauloin ponnekkaasti toisen tytön kanssa ’tuu mun vaimoksein’, muuttamatta tilalle ’mieheksein’, vaikka siihen kovasti tyttöjä kannustettiin. Yksin en olisi siihen pystynyt!” Nainen, 26

Nyt puhutaan rakkaudesta

Seurustelua, rakkautta ja seksuaalisuutta käsitellään joka rippikoulussa. Tunti on odotettu.

”Puhuttiin paljon rakkaudesta, mutta vain miehen ja naisen välisestä. En uskaltanut tuoda esille suuntautumistani.” Nainen, 21

”Olin juuri ymmärtänyt olevani seksuaalisesti kiinnostunut kaikista sukupuolista, joten olisin kaivannut puhetta aihepiiristä. Seksuaalisuuden kehitys on iso osa aikuistumista, jota rippikoulun on tarkoitus tukea.” Nainen, 23

”Rippipappimme kuvaili, että jos mies saa hyvän vaimon tai nainen hyvän miehen, niin muu unohtuu.” Mies, 22

”Riparista vastaava pappi mainitsi rakkausteemaisena päivänä homouden olevan syntiä ja korosti päivän kertovan nimenomaan heterosuhteista, koska ’homot eivät koe rakkautta’.” Muunsukupuolinen, 23

”Kun muut pojat kailottivat kovaan ääneen Tuu mun vaimoksein -kappaletta, minä hyräilin hiljaa päässäni ’tuu mun mieheksein’ ja tunsin itseni vääräksi ja iljettäväksi.” Mies, 28

”Joku nuori kysyi homoseksuaalisuudesta. Kiitos henkilökunnalle, joka kertoi sen olevan ok ja kannattavansa samaa sukupuolta olevien vihkimistä kirkossa. Tuli mukava fiilis.” Nainen, 19

”Rippikoulun yhden päivän teemana olivat seksuaali- ja sukupuolivähemmistöt. Setalta tuli kaksi puhujaa kertomaan niistä ja omista kokemuksistaan. Tunnelma oli positiivinen ja kannustava. Kun muutaman vuoden päästä myönsin oman seksuaalisuuteni itselleni ja muille, koin valtavan hyödylliseksi, että saatoin palata rippikoulusta saamiini materiaaleihin ja että rippikoulussa oli puhuttu asiasta niin avoimesti ja hyväksyvästi. En tiedä, olisinko muuten yhtä sinut itseni kanssa nyt.” Nainen, 22

Seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen oikeuksia ajava Pride näkyy ja kuuluu Helsingissä 24.–30.6.

”On hengellistä väkivaltaa julistaa, että homous on synti”

Periaatteessa kaikenlaiset nuoret otetaan rippikoulussa vastaan sellaisina kuin he ovat. Suomen evankelis-luterilaisen kirkon rippikouluissa käytetään vuonna 2017 hyväksyttyä rippikoulusuunnitelmaa, jossa puhutaan sukupuolisensitiivisyydestä. Se tarkoittaa, että sukupuoli on moninaisempi asia kuin jako tyttöihin ja poikiin.

Näin rippikoulusuunnitelmassa lukee: ”Turvallinen rippikoulu edellyttää riittävää ymmärrystä sukupuolisensitiivisyydestä. Nuori on erityisen herkässä kasvun vaiheessa. –– Sanavalinnat voivat sulkea ihmisiä ulkopuolelle huomaamatta ja ilman erityistä kiusaamistarkoitusta. On tärkeää tietoisesti huomioida se, että nuoret, heidän perheensä ja todellisuutensa ovat monenlaisia. Kirkossa ei haluta sulkea ketään ulkopuolisiksi.”

Käytännössä rippikouluja on monenlaisia.

- Paikalliset erot ovat suuria. Äskettäin ammattiin valmistuneet kirkon työntekijät ovat varsin valveutuneita, mutta 25 vuotta työskennelleet ovat eläneet eri maailmassa, sanoo Kirkkohallituksen kasvatus- ja perheasioiden johtaja Jarmo Kokkonen.

Kokkonen tutustui rippikoulukokemuksiin, joita sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöihin kuuluvat lähettivät Kirkko ja kaupungille. Muutamaa asiaa hän ei hyväksy.

- On hengellistä väkivaltaa julistaa, että homous on synti. Tällöin puututaan toisen ihmisen olemukseen ja identiteettiin. Homovitseille ja sukupuolisuutta normittaville sketseille pitää olla nollatoleranssi myös isosten järjestämässä iltaohjelmassa.

Rippikoulun käyneiltä nuorilta kysyttiin viime vuonna riparikokemuksia. Väitteeseen ”minun oli turvallista olla rippikoulussa” vastasi myöntävästi 96 prosenttia tytöistä ja pojista ja 74 prosenttia nuorista, jotka olivat merkinneet sukupuolekseen muu. Tänä vuonna kysely tehdään uudestaan.

- Sukupuolisensitiivisyyden pitää toteutua niin koulussa, rippikoulussa kuin harrastuksissa. Väitän, että rippikoulu kestää vertailun.

Kokkonen painottaa, että sukupuolen moninaisuuden tunnustaminen ei merkitse sukupuolen häivyttämistä.

- Tyttö saa olla niin prinsessa ja poika niin äijä kuin kokee olevansa, kunhan näistä asioista ei muodostu jokaista nuorta koskevia oletuksia. Jokainen saa olla sellainen kuin on. Moninaisuus kertoo Jumalan luomistyöstä, ei ongelmista saati sai­rauksista.

Kokkonen väitteli vuonna 2016 tohtoriksi sukupuolesta ja yhteisöllisyydestä rippikoulun rituaaleissa.

Jaa tämä artikkeli:

Lue lisää:

Kommentoi