Mielipide: Koin syrjintää seksuaalivähemmistön jäsenenä Temppeliaukion kirkossa
Olen seksuaalivähemmistöön kuuluva seurakuntalainen. Olen aina ollut vääränlainen, ja tästä olen kärsinyt tullessani eri tavoin syrjityksi kirkossa. Töölön seurakunnan olen kuitenkin kokenut olevan suhteellisen turvallinen minulle.
Sunnuntaina 4.9. messussa ilahduin papin saarnatessa siitä, että kirkon pitää olla kaikille turvallinen, ja että ketään (kuten seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjä) ei saa syrjiä. Tuli olo, että kelpaan tällaisena ja minut on huomioitu.
Järkytys oli valtava, kun saarnan jälkeen messun toinen pappi pyysi seurakuntaa konfirmaation yhteydessä yhtäkkiä rukoilemaan, että ”Muistakaa myös meitä pappeja, että osaisimme opettaa ja toimia siten, mikä on Jumalan mielen mukaista.” Sen jälkeen hän rukouksessa puhui, miten avioliitto kuuluu miehelle ja naiselle.
Poistuin kirkosta itkien. Koen, että sekä saarnan pitänyt pappi että minä tulimme häväistyiksi ja satutetuiksi. Näköjään Töölön seurakunta ei ollutkaan minulle turvallinen paikka.
Pettynyt
Töölön seurakunta vastaa:
Töölön seurakunta otti vastaan hyvin henkilökohtaisen palautteen 4.9. jumalanpalveluksen johdosta. Kirkossa koettu ikävä tunne on aina syvän persoonallinen, samoin kutakin tilaisuutta toteuttavien valmistautuminen ja orientaatio – hetkessä eläneen, syntyneen ja tapahtuneen läpikäyminen julkisella foorumilla on mahdotonta.
Ikävät kokemukset tulisivat parhaiten käsitellyksi kahdenkeskisessä kohtaamisessa. Näin ollen toivon kahdenkeskistä keskustelua, mikäli tämä valitettavan lyhyt vastine ei tuo lohtua.
Nyt saatu palaute on osa laajempaa kirkollista ja yhteiskunnallista keskustelua. Aika muuttuu ja ihmiset tämän mukana. Hän, kehen asia osuu, toivoisi ymmärrettävästi nopeaa muutosta. Silti, yhtä mahdotonta kuin kirkon olisi jäädä saareksi muuttuvan ajan keskelle, on nähdä yön yli tapahtuvaa muutosta. Samoin on muistettava, että kirkko on yhteiskunnallisesta asemastaan huolimatta sidottu Raamatun välittämään ilmoitustodellisuuteen – näkymättömästä keskustellaan toisin kuin näkyvästä.
Kysymys turvallisesta tilasta on vaikea. Jos tällainen on tuotettavissa, on sen koskettava kaikkia. Olemme uudessa tilanteessa, jonka ensi tahdit, samoin kuin sieluun toisinaan tarttuva suru ja kipu, kirjoitetaan Helsingissä.
Hetki, jota elämme, katoaa, tunteiden ollessa aitoja ja pysyviä. Näiden muuttaminen jälkikäteen on miltei mahdotonta. Niinpä rohkaisen Sinua, hyvä tuntemattomaksi jäänyt kirkkovieras, liittymään jatkossakin siihen joukkoon, jonka yhteys ei ennen Jumalan valtakunnan tuloa muodostu täydelliseksi. En usko, että täydellinen samanmielisyys on mahdollista. Meidän on silti mahdollista uskoa toisemme vilpittömiksi. ”Ihaninta ihmisessä on hänen laupeutensa” (Sananl. 19:22 KR38).
Henrik Wikström
vt. kirkkoherra, Töölön seurakunta
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
Helin: Terveiset homojen häistä – ”Olette upeita olentoja, jokainen”
PuheenvuorotRakkaus voi viedä paikkoihin, joihin ei koskaan uskonut pääsevänsä. Miespari päätyi Suomen kansallispyhäkön alttarille.
