”Mainitsin sukulaisille, että kastehetken aikana saattaa tapahtua”, muistelee eräs vanhempi esikoisvauvansa ristiäisiä.
Pettynyt isosisko, pyörtyvä kummi ja päihtyneet kalkkunat – Vantaan seurakunnat kokosi muistoja ikimuistoisista ristiäisistä
Ristiäiset on herkkä ja kaunis tilaisuus, joissa usein myös sattuu ja tapahtuu.
”Oli kastepäivä ja esikoisvauvamme vatsa ei ollut aamun aikana toiminut. Mainitsin sukulaisille, että kastehetken aikana saattaa tapahtua, ja näin kävikin. Juuri kun pappi oli paljastanut lapsen nimen, tytön suu meni mutrulle ja hän pinnisti isot kakat, jotka eivät vaippaan mahtuneet vaan levisivät pitkin selkää. Vaihdoimme siinä kohtaa sitten syliä, etteivät kummin vaatteet likaantuisi. Tästä jäi mieleenpainuva muisto.”
Näin muistelee esikoislapsensa ristiäisiä vastaaja, joka otti osaa Vantaan seurakuntien järjestämään kyselyyn. Siinä pyydettiin kertomaan, mikä on ollut ikimuistoisin tai hauskin muisto ristiäisistä.
Kysely toteutettiin verkossa viime keväänä, ja siihen osallistui runsaat kuusikymmentä vastaajaa.
Eräs heistä kirjoittaa näin: ”Koulukaverini Kaisa sai nimen kastejuhlassa. Ei ollut nimeä keksitty kun pappi tuli paikalle. Isä katsoi, että muurinpankolla oli Kaisa-niminen kahvipaketti. Siitä keksittiin että laitetaan tytön nimeksi Kaisa.”
”Hei pappi, se on pesty jo”
Eräs ristiäisvieras muistelee näin: ”Itsekin vielä melko pieni isosisko suuttui, kun pappi kuulutti pikkusisaruksen nimen ristiäisissä. Temperamenttinen tyttö tokaisi ’Väärä takanimi!’ ja poistui ovet paukkuen huoneeseensa. Ilmeisesti pikkuveljen toinen nimi ei aivan vastannut odotuksia.”
Kautta aikain lapset ovat ihmetelleet ristiäisten erinäisiä tapahtumia.
Muuan vastaaja muistelee, kuinka pappi valeli kastevettä vauvan päähän. Lapsen isosisko huudahti: ”Hei pappi, se on kyllä pesty jo!”
Eräässä perheessä esikoinen sai tehtäväkseen kuivata pikkuveljen päälaelta kasteveden. Tätä ennen hän kuitenkin niisti liinaan oman nenänsä.
Kalkkunalauman käytös yllätti
Siipikarja aiheutti erikoisen jupakan eräissä kastejuhlissa. Ristiäisiin oli tehty kotikaljaa, mutta se oli päässyt käymään.
Kaljan mäski vietiin maatalon kalkkunoille, jotka humaltuivat, hoipertelivat ja tulivat vihaisiksi.
”Kalkkunoiden käytöstä ovat muistelleet serkkuni, jotka ovat minua kahdeksan vuotta vanhempia”, kirjoittaa ristiäisten juhlakalu.
Ikimuistoinen tapaus sattui niin ikään kotikasteella. Kaksoslasten vanhemmat olivat virittäneet videokameran valmiiksi kuvatakseen tilaisuutta.
”Tilaisuuden jälkeen katseltiin kameran kuvaamaa”, kertoo kaksosten äiti. ”Kuvassa näkyi lasten isän takaraivoa 30 minuutin ajan. Ensin harmitti, mutta on sille naurettukin.”
”Olin lapsena sukulaislapsen ristiäisissä. Tarjolla oli täytekakkua, jonka päällä oli vaaleanpunaisia marsipaaniruusuja. Ruusukkeet näyttivät niin houkuttelevilta, että pyysin isäntäväeltä lupaa syödä ne. Lupa heltisi ja minähän söin ne! Aina kun näen vaaleanpunaisia marsipaaniruusuja, muistuu nuo ristiäiset mieleeni”, muistelee eräs kirjoittaja.
Kummitädiltä loppui happi
Eräs pappi muistelee kotiristiäisiä noin kymmenen vuoden takaa.
”Oli kesähelle. Toimitin tilaisuuden hikikarpalot naamalla. Olohuone oli lämmennyt trooppisiin lukemiin. Vauva oli aivan rauhallinen ja häntä piti sylissään vastakonfirmoitu kummitäti. Yhtäkkiä huomasin, että kummitädin polvet notkahtivat. Hän pyörtyi kesken toimituksen. Otin salamannopean otteen kummitädin vyötäisistä. Kummitäti kellahti lattialle vauva sylissään, mutta kumpikin säilyi vahingoittumattomana. Alla oli pehmeä nukkamatto, ja kaatuminen vaikutti jopa epätodellisen hitaalta ja hallitulta. En pystynyt estämään kaatumista, vaikka jonkinlaisen otteen sainkin. Silloin ajattelin, että paikalla oli paljon voimallisia enkeleitä. Siitä lähtien olen muistanut kysellä sylikummin nesteytystilannetta ja varmistaa, että hänen lähellään on tuoli istahtamista varten.”
Kun pääsin ensimmäistä kertaa kummiksi
Kummiksi pääseminen mainitaan usein ikimuistoisten hetkien kärkipäässä.
”Ensimmäisen kummilapsen ristiäiset. Oli suuri kunniatehtävä, kun isosiskoni pyysi kummiksi. Olin juuri käynyt ripillä 15-vuotiaana.”
”Ikimuistoisin hetki on ollut se, kun olen ensimmäistä kertaa pidellyt kummityttöäni sylissä ristiäisissä.”
”Näin ikkunasta, että pappi ajoi jo pihaan, kun ensimmäisen kummilapseni vanhemmat eivät olleet vielä päättäneet lapsen nimeä. Nauru siinä tuli ja helpotus, kun sopiva nimi pikapikaa löytyi ennenkuin pappi astui ovesta sisään. Tästä tapauksesta tulee kuluneeksi ensi kesänä 50 vuotta. Olin samana kesänä päässyt ripille, ja sylikummiksi kutsu oli minulle iso ja jännittävä asia. Sen jälkeen sain vielä kuusi kummilasta lisää, joiden nimet oli onneksi mietitty jo ajoissa valmiiksi.”
Vauva hyräili laulun tahtiin
Moni kyselyyn osallistunut kertoo muistoja oman lapsen ristiäisistä.
”Poikani kastettiin mökillä kahden vaahteran alla. Katsomme aina siellä ollessa yhdessä taivasta ja toteamme, että tässä on sinulle pala taivasta”, kertoo eräs vastaaja.
”Kun meillä vauva kastettiin ja kanttori lauloi Tahtoisin toivoa sinulle -laulua, vauva hyräili ihanasti mukana. Kanttori sai vauvan yhtymään mukaan lauluun.”
”Liikuttavin muisto”, aloittaa viestinsä vanhempi, joka kertoo esikoisensa ristiäisistä.
”Hän oli vain 13 vuorokauden ikäinen ristiäisissään. Isänsä lauloi Vesa-Matti Loirin Ystäväni-laulun, ja minä itkin hormonihuuruissani läpi koko kappaleen. Samaa laulua lauloimme Kätilöopiston synnytysaltaassa yhdessä vajaa pari viikkoa aiemmin. Tätä laulua ja yhteyden tunnetta unohda koskaan.”
Lämpimän tunnelman piirtää myös muisto, joka saapui kyselyn kautta: ”Kun seisoimme rakkaan siskonpojan ristiäispiirissä, kävi tuuli, meren aallot liplattivat, oli kaunis kesäpäivä ja valtava lämpö valtasi ehkä jokaisen piirissä olleen, kun kaksi muusikkoa lauloi niin herkästikauniista lapsesta. Siinä hetkessä luonto kannatteli meitä ja erityisesti pientä vauvaa.”
Kaunis ja iloinen perhejuhla
Minkälainen juhla on ristiäiset? Vantaan seurakuntien ristiäiskyselyssä esitettiin myös tämä kysymys. Vastauksissa esiintyvät ilmaisut: kaunis, iloinen, lämmin ja valoisa perhejuhla.
”Ristiäiset tuo koko perheen ja läheiset yhteen ihanan pienen ihmisen vuoksi ensimmäistä kertaa. Ristiäiset on herkkä ja kaunis tilaisuus ja itselläni siihen sisältyi paljon rakkautta ja onnea.”
”Siinä pieni, viaton lapsi on läheisten ympäröimänä. Nämä ihmiset tukevat lasta hänen polullaan. Se on se hetki, kun lapsi otetaan myös virallisesti seurakunnan yhteyteen.
”Kasteessa lapsi liitetään seurakunnan jäseneksi, mutta se on myös juhla, jossa suku ja ystävät kokoontuvat ensi kertaa yhdessä lapsen ympärille ja lapsi tavallaan otetaan myös lähiyhteisön jäseneksi. Perhepiiri ympäröi hänet rakkaudellaan ja hän tulee näkyväksi omana persoonanaan, omalla nimellään.”
”Ristiäiset ovat juhlavat, ja samalla kotoisat juhlat”, kirjoittaa pappi, joka on kokenut jo monet ristiäiset.
”En lakkaa pysähtymästä kasteen ihmeellisyyden edessä. Hellyttävimpiä ovat hetket, jolloin läheiset lukevat ääneen oman rukouksensa kastettavan elämän ylle. Lukulasit nenällä ja ääni vapisten pappa sanoo: ’Anna minun kokea iloa tästä lapsenlapsesta.’ Ja pikkusisar lausuu: ’kiitos tästä pikkusiskosta.’ Siinä on jotain niin vahvaa ja pyhää. Kaste on liikuttava silloin myös, kun nuorelta kysytään: tahdotko? Ja hän vastaa myöntävästi. Vesi valuu pitkin otsaa ja tunnelma on yhtä aikaa pyhä ja hämmentynyt. Kaste ei ole yksityisasia. Siinä liitytään yhteisöön, jossa voi kasvaa ihmisenä ja oppia lisää Jumalan tahdosta.”
Kastepäivässä kaikki on valmiina
Ristiäiset järjestetään yleisimmin kolmen kuukauden kuluessa lapsen syntymästä. Juhlatarjoilun varaaminen ja muu juhlan järjestely kysyy voimavaroja.
Tämän vuoksi pääkaupunkiseudun kirkoissa järjestetään muutaman kerran vuodessa Kastepäivä, jossa juhlan järjestäminen on tehty mahdollisimman sujuvaksi. Kastepäivässä seurakunta tarjoaa kakkukahvit ja puitteet sekä lainaa tarvittaessa kastemekon. Juhlaan voi kutsua mukaan läheisiä.
Kastepäivään voi tuoda kastettavaksi vauvan, taaperon tai isomman, alle 15-vuotiaan lapsen. Samasta perheestä kasteelle voi tulla myös useampi lapsi. Kastepäivää vietetään sunnuntaina Espoossa 1.10. Kaskikappelissa ja Soukan kappelissa sekä lauantaina 14.10. Tapiolan kirkossa. Katso lisätietoa: kastepaiva.fi > Espoo. Helsingissä Kastepäivää vietetään lauantaina 7.10. klo 12–16 Munkkivuoren kirkolla ja lauantaina 11.11. klo 11–16 Laajasalon kirkolla. Katso lisätietoa: kastepaiva.fi > Helsinki. Vantaalaisten omaa Kastepäivää vietetään sunnuntaina 8.10. Vantaan kirkoissa ja seurakuntatiloissa. Kastepäivään ilmoittaudutaan 22.9. mennessä kastavalle papille. Katso lisätietoa: kastepaiva.fi > Vantaa
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
Moni nuori kastetaan nyt vasta rippikoulun yhteydessä – Maria Kopposella oli samana vuonna sekä kaste että rippijuhlat
AjankohtaistaLapsikasteitten määrän vähentyminen näkyy jo rippikouluikäisten ikäluokissa. Ripareille ilmoittautuu nyt myös heitä, jotka eivät kuulu kirkkoon.
