”Kirkkoon kuuluminen on Kalliossa tietoisempi päätös kuin missään muualla Suomessa”, väittää kirkkoherra Riikka Reina
Yksinäisyys on laaja ongelma Kalliossa. Kirkkoherra Riikka Reinan mukaan seurakunta pyrkii vastaamaan siihen muun muassa aloittamalla syksyllä yhteisöruokailut.

Yksinäisyys on laaja ongelma Kalliossa. Kirkkoherra Riikka Reinan mukaan seurakunta pyrkii vastaamaan siihen muun muassa aloittamalla syksyllä yhteisöruokailut.

”Kirkkoon kuuluminen on Kalliossa tietoisempi päätös kuin missään muualla Suomessa”, väittää kirkkoherra Riikka Reina

Kallion seurakunnan kirkon ovet ovat auki kaikille, myös vessaa tarvitseville asunnottomille. Seurakunnassa katsotaan rohkeasti peiliin, jotta toiminta on seurakunnan arvojen mukaista.

Helsinkiläinen Kallion seurakunta on yksi niistä seurakunnista, joissa kirkkoon kuuluu enää alle puolet alueen väestöstä. Tällä hetkellä luku on 45,2 prosenttia.

Toisin kuin muutamassa muussa Helsingin seurakunnassa, täällä Kalliossa alhaista jäsenyysprosenttia ei kovin suuresti selitä maahanmuuttajaväestön osuuden suhteellinen kasvu alueen väestöstä – vaikka toki silläkin on merkitystä. Ei, syyt ovat muualla.

– Väitän, että kirkkoon kuuluminen on Kalliossa tietoisempi päätös kuin missään muualla Suomessa. Ihmiset tekevät arvovalinnan sekä erotessaan että liittyessään kirkkoon. Kun se valinta on liittyminen, tartun puhelimeen ja toivotan jokaisen liittyjän tervetulleeksi, viimeksi tänään, Kallion kirkkoherra Riikka Reina kertoo.

Reinan mukaan Kallion seurakunta kunnioittaa ihmisten ratkaisuja, myös päätöstä erota. Samalla seurakunta tekee parhaansa, että mahdollisimman moni tuntisi seurakunnan omakseen. Seurakunta ei aio tyytyä siihen, että laskeva kehitys on väistämätöntä. Päinvastoin Reina uskoo, että suunta jossain vaiheessa vielä kääntyy.

– Se harmittaa, että koronakevään aikana jäi kastamatta yli 50 seurakunnan jäsenten lasta. Lähetimme koteihin kirjeen, jossa kerroimme, että kastaa voidaan myöhemminkin ja että se voidaan tehdä turvallisesti pienemmällä joukolla. Syksylle onkin varattu runsaasti kasteita, Reina iloitsee.

Kalliolaiset määrittelivät seurakunnan arvot

Armo, rohkeus ja yhdenvertaisuus. Siinä on kolme sanaa, joihin Kallion seurakunta kiteyttää alkuvuodesta valmistuneessa strategiassaan omat arvonsa. Sanat ovat strategiaan poimineet seurakuntalaiset, jotka valitsivat ne parinkymmenen arvon joukosta.

– Jos seurakunta toimii noiden arvojen mukaisesti, sillä on merkitystä, uskoo Riikka Reina.

Mielipiteensä arvoista sekä tällä hetkellä olennaisista ilmiöistä ja seurakunnan toiminnasta kertoi kyselyssä runsaat sata seurakuntalaista. Kyselyä käytettiin hyväksi, kun seurakuntaneuvosto laati seurakunnan toimintaa ohjaavan uuden strategian. Yhdessä, yksimielisesti ja luottamushenkilöiden kirjoittamana, korostaa Reina.

– Vaikka itse en kirjoittanut yhtään lausetta, seison täysin sen takana.

Mihin seurakunta tarvitsee strategiaa? Eikö Raamattu riitä?

– Raamattu näkyy rivien välissä vähän joka lauseessa, mutta tarvitaan sanoitus siitä, miten seurakunta sen mukaan toimii 2020-luvulla. Strategia on yhteistä puhetta ja sanoitusta siitä, mihin seurakunnassa pyritään, Reina vastaa.

Riikka Reinan mukaan Kallion kirkon ovet ovat avoinna kaikille ja kulku käy pääovesta. Seurakunta haluaa pitää huolen siitä, että pakkasaamuna vessaa tarvitseva asunnoton voi kokea olevansa yhtä arvokas kuin kuka tahansa muu kirkossa kävijä.

Riikka Reinan mukaan Kallion kirkon ovet ovat avoinna kaikille ja kulku käy pääovesta. Seurakunta haluaa pitää huolen siitä, että pakkasaamuna vessaa tarvitseva asunnoton voi kokea olevansa yhtä arvokas kuin kuka tahansa muu kirkossa kävijä.

Hyvä maine velvoittaa

Armo on kirkon ja kristinuskon perusjuttu, syy, miksi se on olemassa. Entä rohkeus ja yhdenvertaisuus? Miten ne liittyvät Kallion seurakuntaan?

– Rohkeuteen kuuluu ennakkoluulottomuus, edelläkävijyys ja halu uudistua. Siihen sisältyy uskallus avata suu, puhua epäkohdista ja antaa tarvittaessa ääni hiljaisille. Meidän täytyy olla erityisen rohkeita sanomaan asioita ääneen, silloin kun kukaan muu ei puhu ja katveeseen jää unohdettuja ihmisiä, joita kukaan ei kuule.

Kun seurakunta ottaa tiukasti kantaa, voi olla, että kaikki eivät siitä tykkää. Kesäkuussa Kallion seurakunta sai uhkauksia, kun se soitti kirkonkelloja Yhdysvalloissa surmatun George Floydin muistolle ja puolusti sillä yhdenvertaisuutta.

– Tästä seurasi, että jouduin maalitusyrityksen kohteeksi somessa, vaan sellaista se elämä joskus on. Ei kritiikin pelossa pidä olla hiljaa, Riikka Reina tuumii.

Yhdenvertaisuus on arvo, jonka moni liittää vahvasti Kallion seurakuntaan. Seurakunta järjestää Alppilan kirkossa sateenkaarimessuja ja seurakunnan pappi Jaana Partti sai viime vuonna piispa Teemu Laajasalon jakaman myötätuntopalkinnon. Hyvä maine on Reinan mukaan asia, joka on samalla velvoite toimia sen mukaisesti.

– Aika moni sanoo, että haluaisi tukea nimenomaan Kallion seurakuntaa siksi, että me korostamme yhdenvertaisuutta ja toimimme sen mukaisesti. Itse ajattelen, että koska meillä on tällainen maine, meiltä myös vaaditaan tavallista enemmän.

Yhdenvertaisuus liittyy arvona seurakunnan kaikkeen toimintaan. Reinan mukaan Kalliossa katsotaan peiliin ja kysytään, ketkä eivät uskalla tulla kirkkoon ja mitä seurakunta voisi tehdä toisin, että he tulisivat, sillä Jumalan armo kuuluu kaikille. Tavoitteeksi on asetettu se, että seurakunta olisi entistäkin turvallisempi paikka.

– Miksi joku kokee, ettei voi liittyä kirkkoon? Ovatko kaikki tilamme saavutettavia? Millaisia ennakkoluuloja itse kullakin on? Voivatko lapset olla vapaasti kirkossa? Voiko asunnoton käyttää vessaa messun aikana? Helsingissä on huutava pula julkisista vessoista ja kun talvella asunnottomat lähtevät yömajasta, moni tulee Kallion kirkkoon lämmittelemään, Reina kertoo.

Jokaisen vastuulla on toimia niin, että kaikkein arinkin uskaltaa tulla.

Helsingin seurakunnista Kallio pitää oviaan auki pisimpään: arkisin 7–21 ja viikonloppuisin 9–19. Siitä sopii ihan jokaisen tulla. Korona-aikana yllättävän moni tuli kirkkoon hiljentymään ja Reinan mukaan ”haukkaamaan happea”. Kun moni kalliolainen asuu pienessä asunnossa, seinät tuntuivat kaatuvan päälle.

– Jokaisen vastuulla on toimia niin, että kaikkein arinkin uskaltaa tulla. Ja niin, että ihmisiä ei leimata. Meillä ei esimerkiksi ole erityisnuoria, on vain nuoria.

Entä löytyykö tilaa ja paikkaa myös arvokonservatiiveille? Reinan mukaan kyllä. Oleellista on, että kaikki sitoutuvat yhdenvertaisuuteen ja turvalliseen tilaan. Toisten ihmisten uskoa ei saa lytätä. Kaikki ovat tervetulleita yhteiselle ehtoolliselle.

– Tavallisen ihmisen arka usko on arvokasta. Seurakunnan täysivaltainen jäsen voi olla, vaikka ei erityisesti harrastakaan kirkkoa, Reina pohtii.

Riikka Reina toivoo, että Jeesus näkyy Kalliossa seurakuntalaisten toiminnan kautta. Kirkossa on myös messu joka päivä.

Riikka Reina toivoo, että Jeesus näkyy Kalliossa seurakuntalaisten toiminnan kautta. Kirkossa on myös messu joka päivä.

Ongelmiin vastataan parhaiten yhdessä

Kallion strategia on laadittu ilmiöpohjaisesti. Ihmisiltä kysymällä ja tutkimustietoa käyttämällä on mietitty, millaiset asiat Kalliossa seurakunnan toimintaan juuri nyt eniten vaikuttavat. Seurakunnan toimintaan liittyvät tavoitteet vastaavat niihin.

Riikka Reina nostaa esimerkiksi ilmiöistä yhteisöllisyyden ja yksinäisyyden. Kalliossa ovat molemmat asiat vahvasti läsnä.

– Yksinäisyys on täällä iso ongelma, ehkä jopa kaikkein polttavin. Se koskettaa niin nuoria kuin vanhuksia ja myös perheitä, jotka muuttavat tänne ja ovat usein ilman turvaverkkoja. Pyrimme vastaamaan tähän muun muassa yhteisöruokailuilla Alppilan kirkossa ja keskusta-aluetta palvelevassa nuorten diakoniatalossa. Ne käynnistyvät syksyllä.

– Diakoniaruokailujen sijasta nämä ovat nimenomaan yhteisöruokailuja, jonne jokainen on tervetullut. Ruokailussa on pieni vapaaehtoinen maksu, Reina kertoo.

Diakoniatyö on Kalliossa aina ollut tärkeää, ja testamenttivarojen turvin seurakunnalla on tavallista enemmän diakoniatyöntekijöitä. Vaikka ammattilaisia tarvitaan, seurakunnassa diakonia nähdään laajasti: jokaisen kristityn tehtävänä ja asiana, jossa on hyvä muistaa, että elämässä kukaan meistä ei ole vain avun antaja, vaan myös saaja. Ja jokainen voi auttaa: Kirkon kotimaanavun kanssa järjestetty keräys tuotti 10 000 euroa korona-apuun.

– Yksinäisyyden lisäksi toinen erityisen suuri ongelma alueella on päihteet ja niiden julkinen näkyminen. Tähän ei vastata ainakaan sulkemalla silmiä. Teemme oman osamme, annamme palveluohjausta eteenpäin ja kirkolla on paikka, jonne voi jättää käytetyt ruiskut. Oleellista on, että niin tässä kuin monessa muussakin asiassa etsimme yhteistyökumppaneita, joilla on meitä enemmän osaamista.

Kallion seurakunta verkostoitumaan alueella toimivien pienten ja suurten järjestöjen ja toimijoiden kanssa. Kalliossa toimivat Diakonissalaitos, Hurstin apu, Kuntaliitto, Mannerheimin lastensuojeluliitto, Setlementtiliitto ja niin edelleen.

– Olemme kutsumassa alueella toimivia uskonnollisia yhteisöjä kumppanuuskeskusteluihin. Tarkoitus on myös koota väkeä pohtimaan alueen kehitystä, lasten ja perheiden asemaa ja myös yrittäjyyttä. Monet yrittäjät ovat olleet koronan aikaan ahdingossa ja seurakunnan esirukouksissa.

Monenmoista ja monenlaista tehdään, vaan samalla uuden strategian tarkoitus on rajata ja keskittyä. Reinan mukaan siksi yhtään uutta toimintaa ei aloiteta ilman, että se kytkeytyy yhdessä sovittuihin tavoitteisiin. Vaan miten Jeesus liittyy kaikkeen tähän?

– Meillä on joka ikinen päivä kirkossa messu ja siellä armopöytä, jossa Jeesuksen voi kohdata ja lähteä sieltä Kallion kaduille lähimmäisiä palvelemaan. Eli toivottavasti Jeesus näkyy Kalliossa seurakuntalaistemme kautta.

Jaa tämä artikkeli:

Lue lisää:

Kommentoi