Martin Junge piti kirkolliskokouksen avajaispuheen. Hän kehotti miettimään, miten oikeassa jokin kirkko tai sen sisällä oleva ryhmittymä voi olla, jos oikeassa olemisen hinta on yhteyden rikkoutuminen. Oikeassa oleminen ja asioiden ymmärtäminen ovat kaksi eri asiaa.
”Kirkosta tulee suuri olemalla merkityksellinen” – Luterilaisen maailmanliiton ex-pääsihteeri Martin Junge kehottaa katsomaan tulevaan, ei menneeseen
Koko maailma ei ole maallistunut eikä maallistumista pidä syyttää kaikesta pahasta. Kirkon pitää laskeutua sinne, missä ihmiset ovat, Martin Junge sanoi kirkolliskokouksessa.
Turussa tällä viikolla kokoontuva kirkolliskokous sai kuulla avajaisistunnossaan herättelevän puheen. Luterilaisten kirkkojen yhteistyöelimen Luterilaisen maailmanliiton pääsihteerinä vuodesta 2009 lokakuun loppuun toiminut Martin Junge kehotti kirkolliskokousedustajia katsomaan nostalgian sijasta tulevaisuuteen ja toivoon.
Junge on chileläissyntyinen pappi, ja luterilainen kirkko pieni vähemmistökirkko valtaosin katolilaisessa maassa. Kirkon asema ei siis hänen kotimaassaan ole koskaan ollut mikään itsestäänselvyys, eikä se ole voinut ylpeillä jäsenmäärällään.
– Meidän on aina ollut tarpeen selittää, keitä me olemme ja mitä edustamme. Meidän on aina pitänyt oikeuttaa olemassaolomme ja toivomme. Silti olemme olleet, ja olemme edelleen, kirkko Jumalan armosta.
– Kirkon ei tarvitse olla suuri ollakseen merkityksellinen. Kirkosta tulee suuri olemalla merkityksellinen. Kirkon ei tarvitse olla osa vallitsevaa kulttuuria, jotta sen viesti olisi vastaanotettavissa. Ei kai meitä kutsuttaisi olemaan maan suola, jos koko maailma olisi pelkkää suolaa. Kirkon ei tarvitse odottaa, että ihmiset löytävät tiensä vuorelle. Se voi laskeutua vuorelta sinne, missä ihmiset ovat, Junge sanoi.
Junge torjui ajatuksen siitä, että kirkko voisi sysätä maallistumisen syyksi omiin haasteisiinsa. Koko maailma ei ole maallistunut, vaikka monet kirkot puhuvat paljon maallistumisesta. Maallistuminen haastaa niitä, tekee kirkon omat puutteet näkyviksi.
Junge tulkitsi kirkon sisäisen riitaisuuden kertovan kirkoissa vallitsevasta ahdistuksesta. Kirkot kärsivät jäsenkadosta ja heikkenevästä vaikutusvallasta. Koetaan epäonnistumisen tunteita ja turhautumista siitä, ettei uskon lahjaa saada viestittyä nykypäivän ihmisille.
Jungen mukaan riitelevä kirkko ei voi saarnata siitä, miten rauhantekijät ovat onnellisia. Vihainen kirkko ei voi saarnata armoa eikä ulossulkeva kirkko oikeudenmukaisuutta ja sovitusta.
Kirkkoa ei saa ajaa eteenpäin nostalgia vaan toivo.
Kirkon pitäisi Jungen mukaan olla tehtävälleen uskollinen kirkko, joka näkee, että paras hetki olla kirkko ei ole jossain toisessa ajassa, vaan se on nyt.
– Kirkko ei voi langeta kiusaukseen etsiä tulevaisuutta menneisyydestä, jos se haluaa tarttua tilaisuuteensa. Nostalgia on halvaannuttavaa. Nostalgia kiinnittää kirkon siihen, miten asiat aina ovat olleet ja estää hyväksymästä asioita niin kuin ne voisivat olla, ja niin kuin niiden ehkä pitäisi olla. Kirkkoa ei saa ajaa eteenpäin nostalgia vaan toivo, Junge kiteytti.
Luterilaiseen maailmanliittoon kuuluu 148 kirkkoa 99 maassa. Kirkkojen yhteenlaskettu jäsenmäärä on 77 miljoonaa. Jungen seuraaja pääsihteerinä on virolainen pappi Anne Burghardt. Chilessä on kaksi pientä luterilaista kirkkoa, joilla on yhteensä 12 400 jäsentä.
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
Kirkko erotettiin valtiosta jo 1869, mutta tuo valtio oli Ruotsi – pitäisikö kirkko erottaa myös Suomesta?
AjankohtaistaTutkijat Ilkka Huhta ja Pekka Leino ovat hieman eri mieltä, voidaanko Suomen kohdalla edes puhua valtionkirkosta.
.jpg)
