"Kukaan ei tule repimään kotoa töihin" – Pappien työtilanne on onneton, nuorisotyönohjaajien ja diakonien parempi
Diakissa nuorisotyönohjaajaksi opiskeleva Harri Nurmi on isoskonkari. – Mietin, miksen tekisi tätä työkseni, kun nautin tästä.

Diakissa nuorisotyönohjaajaksi opiskeleva Harri Nurmi on isoskonkari. – Mietin, miksen tekisi tätä työkseni, kun nautin tästä.

"Kukaan ei tule repimään kotoa töihin" – Pappien työtilanne on onneton, nuorisotyönohjaajien ja diakonien parempi

Kirkolliset alat vetävät opiskelijoita kohtuullisesti, mutta ammattiyhdistykset pelkäävät työpaikkojen puolesta.

Kirkollisten alojen suosio yhteishaussa on pysynyt kohtalaisen korkeana. Työpaikkojen tulevaisuus kuitenkin huolestuttaa ammattiyhdistyksiä.

Erityisen synkät näkymät ovat teologeilla.

– Teologien työtilanne on huonontunut radikaalisti kymmenessä vuodessa, sanoo Pappisliiton asiantuntija Vesa Engström.

Suomen suurin teologitehdas on Helsingin yliopisto. Kevään yhteishaun päähaussa Helsingissä oli tarjolla 170 teologipaikkaa, joita tavoitteli 630 hakijaa. Helsingistä valmistui viime vuonna 149 teologian maisteria. Heistä 55 prosenttia opiskeli pappislinjalla, 22 prosenttia uskonnonopettajalinjalla ja loput yleisellä asiantuntijalinjalla.

Engströmin mielestä opiskelupaikkoja on liikaa.

– Tarvitseeko Suomessa kouluttaa nykyistä määrää teologeja? Työmarkkinoiden näkökulmasta ei.

Kukaan ei tule repimään kotoa töihin, että valmistus nyt, meillä on sinulle papinpaikka.

– Pappisliiton asiantuntija Vesa Engström

Pappispulaa ei tule

Papiksi tähtäävien teologien tiukka tilanne johtuu Vesa Engströmin mukaan kolmesta asiasta. Ensinnäkin työmarkkinatilanne on huono lähes kaikille korkeasti koulutetuille. Toisekseen kirkon verotulot vähenevät, minkä takia kirkolla on vähemmän rahaa palkata väkeä. Kolmannekseen tiedekunnat ovat onnistuneet hoputtamaan opiskelijoita valmistumaan.

– Tämä yhtälö tuottaa sen, että kun jossain on puolen vuoden papinsijaisuus auki, sitä hakee 80 teologia, Engström selittää.

Tilannetta ei juuri helpota, vaikka teologi olisi hankkinut myös uskonnonopettajan pätevyyden.

– Sellainen vaikutelma meillä on, että uskonnonopettajien työtilanne on jo nyt kohtuullisen heikko ja heikkenee tulevaisuudessa, kertoo Suomen uskonnonopettajain liiton puheenjohtaja Tuovi Pääkkönen.

– Helsingin yliopistossa supistetaan tänä vuonna uskonnon aineenopettajakoulutukseen valittavien opiskelijoiden määrä 30:stä 25:een. On todennäköistä, että heistäkään kaikki eivät työllisty.

Pappisliiton Engströmin mielestä teologisten tiedekuntien kannattaisi karsia aloituspaikkoja vähittäin juustohöylällä. Muuten on vaarana, että ylikoulutus räjähtää käsiin ja opetusministeriö päättää leikata kovemmin.

Papin urasta haaveilevia nuoria Engström kannustaa, mutta kehottaa pitämään realiteetit mielessä.

– Itse valitsisin alan, joka on sydäntä lähellä. Mutta jos valitsee teologisen, kannattaa tiedostaa, että mitään pappispulaa ei ole tulossa. Kukaan ei tule repimään kotoa töihin, että valmistus nyt, meillä on sinulle papinpaikka.

Isoin pullonkaula papintöihin haluaville teologeille on pappisvihkimys. Teologi voidaan vihkiä papiksi vain, jos työtehtävä on vähintään puolen vuoden mittainen. Kun vihkimättömät teologit ja vihityt papit hakevat samoja työpaikkoja, papeilla on etulyöntiasema. Vihittyjen pappien työtilanne onkin puolet parempi kuin muiden teologien.

– Näppituntumani on, että yhä useampi teologian maisteri lähtee lukemaan toista tutkintoa, koska tie työelämään on tukkoinen, Engström sanoo.

Kanttoreilla ja lapsi- ja nuorisotyönohjaajilla valoisampaa

Muiden kirkollisten alojen tilanne näyttää valoisammalta. Kirkkomuusikoiden työ- ja koulutuspaikat ovat jotakuinkin tasapainossa, ja töitä riittää etenkin kasvukeskuksien ulkopuolella.

Kirkon lapsityönohjaajien työtilanne on Kirkon lapsityönohjaajat ry:n puheenjohtajan Riitta Immosen mukaan hyvä. Sama pätee kirkon nuorisotyönohjaajiin, kertoo Kirkon nuorisotyöntekijöiden liiton toiminnanjohtaja Arja Lusa. Koulutuspaikkoja on sopivasti eikä työtilanteessa ole näkyvissä dramaattisia muutoksia, mutta hakijamäärät ovat viime vuosina laskeneet.

– Tämä kertoo mielestäni siitä, että nuoret eivät hakeudu alalle, josta on julkisuudessa negatiivinen kuva, Lusa sanoo. Hänen mielestään media on tehnyt hallaa kirkon imagolle.

– Valitettavaa on, että oma hyvä kokemus seurakunnan nuorisotyöstä ei kannattele negatiivisen julkisuuskuvan yli.

Lusa uskoo, että myös kirkon taloudellinen tilanne pelottaa hakijoita.

– Kirkko ei näyttäydy luotettavana tulevaisuuden työnantajana, jolla on töitä ja palkanmaksukykyä, puhumattakaan että seurakunnat kilpailisivat palkalla pätevimmistä työntekijöistä.

21-vuotias Harri Nurmi opiskelee toista vuotta sosionomiksi ja kirkon nuorisotyönohjaajaksi Helsingin Diakonia-ammattikorkeakoulussa (Diak). Palkkaus ei huoleta häntä.

– Eihän palkka mitään huippua ole, mutta ei tarvitsekaan. Ei tätä työtä tehdä ison palkan vaan kutsumuksen vuoksi, Nurmi sanoo.

Nurmen ihanne olisi työllistyä kirkon nuorisotyöhön, mutta koulutus avaa ovia myös sosiaalialalle.

– Olin harjoittelussa Diakonissalaitoksella mielenterveys- ja päihdepuolella, ja sekin kiinnostaa.

Kirkko ei näyttäydy luotettavana tulevaisuuden työnantajana, jolla on töitä ja palkanmaksukykyä.

– Kirkon nuorisotyöntekijöiden liiton toiminnanjohtaja Arja Lusa

Diakonien virkoja vähennetään

Diakissa oli kevään yhteishaussa tarjolla 85 diakoniksi tähtäävää opiskelupaikkaa Helsingissä, Pieksämäellä ja Porissa. Hakijoita niihin oli 947. Kaikki tutkinnot ovat kaksoistutkintoja, ja valmistuneista tulee joko sosionomi-diakoneja tai sairaanhoitaja-diakonissoja.

Se on työelämän kannalta hyvä juttu, sanoo Diakoniatyöntekijöiden liiton asiamies Marko Pasma.

– Yhteiskunta pystyy työllistämään diakonian asiantuntijoita sosiaali- ja terveysalalle, mutta kirkon työpaikkojen kehitys on huono.

Kirkon vähenevät rahat nakertavat nimittäin myös diakoniaa. Viimeisen kymmenen vuoden aikana on Pasman mukaan jäänyt täyttämättä sata vapautuvaa virkaa. Vuosina 2015–2016 virkoja vähennettiin 30.

– Kehitys on erikoinen diakoniatyön tärkeyttä korostavassa kirkossa aikana, jolloin ammatillista diakoniatyötä tarvitaan yhä enemmän, Pasma toteaa.

Kaiken kaikkiaan diakoniatyöntekijöiden koulutuspaikkoja on Pasman mukaan kuitenkin sopiva määrä, ehkä vähän yläkanttiin. Liiton jäsenistä on työttömänä vain harva, ja työtilanne on kohtuullisen hyvä ympäri Suomen.

– Isompi ongelma on palkkaus. Kun seurakunnissa maksetaan diakoniatyöntekijöille pienimmän mukaan, isoissa kaupungeissa monilla on vaikeuksia selvitä palkallaan korkeiden elinkustannusten vuoksi, Pasma sanoo.

Keitä kirkko työllistää?

Vuonna 2016 luterilainen kirkko työllisti 19 786 henkilöä, mikä on 552 henkilöä vähemmän kuin vuotta aiemmin. Ohessa näkyvät kirkon vakinaisten työntekijöiden määrät tehtäväalueittain. Kesätyöntekijät nostavat yhden ryhmän ylitse muiden: määräaikaiset mukaan lukien hautausmaatyöntekijöitä oli 4 642.

1. Kiinteistö- ja kirkonpalvelutyöntekijät (2 444)

2. Hallinto- ja toimistotyöntekijät (2 135)

3. Lapsityöntekijät (1 818)

4. Seurakuntapapisto (1 750)

5. Diakoniatyöntekijät (1 148)

6. Nuorisotyöntekijät (965)

7. Kirkkomuusikot (752)

8. Hautausmaatyöntekijät (683)

9. Muut työntekijät (258)

10. Muut seurakuntatyöntekijät (250)

11. Perheneuvojat (137)

12. Sairaalasielunhoitajat (111)

13. Seurakuntalehtorit (5)

Lähde: Kirkon työmarkkinalaitoksen tilastokatsaus 2016

Jaa tämä artikkeli:

Lue lisää:

Kommentoi