Laulaja ja lauluntekijä Viitasen Piia haluaa käyttää omaa asemaansa epäkohtien esiin tuomiseen. ”Minulla on yleisö ja mahdollisuus saada ääneni kuuluviin erilaisissa tilanteissa. Ajattelen aika paljon sitä, miten haluan sen tilan täyttää ja millaisen jäljen haluan jättää.”
”Kun minulta loppuvat sanat, laulut alkavat” – Viitasen Piia antaa lauluissaan äänen niille, joilta se puuttuu, eli syrjäytetyille ja luonnolle
Viitasen Piian tuore albumi Ihmisen aika kertoo kyydistä pudonneista ihmisistä, ihmiskuntaa uhkaavasta ilmastonmuutoksesta ja elämän hauraudesta.
Jokainen levy peilaa omaa aikaansa ja ympäristöä, jossa se syntyy, ajattelee laulaja ja lauluntekijä Piia Viitanen eli Viitasen Piia, joka julkaisi viidennen albuminsa Ihmisen aika omakustanteena maaliskuun puolivälissä.
Tuore levy on jo kerännyt viiden tähden arvioita musiikkialan julkaisuissa. Levyn Outo tyttö -kappale voitti kevään viimeisen Levyraadin ja oli hetken aikaa Suomen Spotifyn viraalilistan kuunnelluin laulu.
Viitanen teki levyä neljän vuoden ajan. Levy sai alkunsa keskellä maailmaa mullistaneita tapahtumia. Ensin koronapandemia pyyhki Viitasen kalenterin puhtaaksi keikoista parin vuoden ajaksi. Heti perään sota hiipi lähelle, kun Venäjä aloitti julman hyökkäyssotansa Ukrainaan.
– Yhteiskunnassa tapahtui myös poliittista polarisoitumista ja hyvinvoinnin rajua jakautumista.
– Lisäksi minä ja monet ihmiset ympärilläni kannamme voimakasta huolta luonnon tilasta ja siitä, millaisen maailman jätämme lapsillemme.
Samaan aikaan Viitasen henkilökohtaisessa elämässä tapahtui isoja muutoksia ja lähipiirissä suuria menetyksiä.
– Siinä oli valtava määrä asioita, jotka järkyttivät omaa perusturvallisuuden tunnettani. Vasta jälkeenpäin tajusin, että tuo kaikki kuuluu levylläni.
Viime vuosiin on mahtunut myös iloisia tapahtumia. Viitasesta tuli äiti vuonna 2021.
Kaikki ei ole itsestä kiinni
Ennen musiikkiuraansa Piia Viitanen ehti työskennellä kymmenen vuoden ajan lastensuojelussa sekä työttömien ja muistisairaiden parissa. Myös näiden vuosien kohtaamiset ja ihmisten tarinat soivat Viitasen tuoreella albumilla.
– Oma putoamisen kokemus vaikutti siihen, että aloin kiinnittämään huomiota ihmisiin, jotka ovat vaarassa pudota tai jotka ovat jo pudonneet yhteiskunnan kyydistä.
Hän kokee, ettei heidän äänensä kuulu tarpeeksi paikoissa, joissa heitä koskevat päätökset tehdään. Viitanen katsoo Sanomatalon kahvilan ikkunasta ulos ja nyökkää kohtia Arkadianmäkeä.
– Pystyn hyvin yhtymään siihen ajatukseen, että yhteiskunnan hyvyyden mittari on se, kuinka heikommassa asemassa olevista ihmisistä pidetään huolta.
Viitanen kokee, ettei päättäjillä ole halua tai kykyä nähdä oman kuplansa ulkopuolelle, sinne missä joukko ihmisiä kamppailee useiden päällekkäisten haasteiden kanssa. Häntä hirvittää, että osa yhteiskunnan korkeissa asemissa olevista tuntuu ihan tosissaan ajattelevan, että elämä ja kohtalo ovat jokaisen omissa käsissä.
– Kukaan meistä ei kuitenkaan ole voinut valita, olemmeko syntyneet rauhan aikana hyvinvointivaltioon nimeltä Suomi vai synnymmekö Gazan maakaistaleelle maailmanlopun keskelle.
– Eikä kukaan voi valita, onko lapsena jääkaapissa ollut muutakin kuin valo ja kaljaa. Tai onko kotona ollut ihmisiä, jotka ovat pystyneet tukemaan niissä kohdissa elämää, kun sille on ollut tarvetta. Listaa voisi jatkaa loputtomiin.
Kaikki taide ottaa jollain tavalla kantaa
Vaikka kaiken taiteen ei tarvitse ottaa kantaa yhteiskunnallisesti, Viitasen Piia haluaa käyttää omaa asemaansa epäkohtien esiin tuomiseen.
– Ajattelen, että monenlaiselle taiteelle on tilaa ja tarvetta. Jokainen taiteilija ottaa kantaa asioihin joka tapauksessa. Se on kannanotto, että tarttuu johonkin aiheeseen, samoin kuin se, että valitsee olla tarttumatta siihen.
– Vaikka en ole koko kansan Viitasen Piia, minulla on yleisö ja mahdollisuus saada ääneni kuuluviin erilaisissa tilanteissa. Ajattelen aika paljon sitä, miten haluan ne tilanteet käyttää ja millaisen jäljen haluan jättää.
Viimeksi Viitanen avasi suunsa Helsingin Sanomissa, jossa otti kantaa musiikkialan ja etenkin marginaalimusiikin tekijöiden sosiaaliturvaan – tai oikeammin sen puutteeseen. Suomessa marginaalimusiikkiin lukeutuvat muun muassa indiepop, lastenmusiikki, jazz ja taidemusiikki.
– Jos haluamme, että meillä on elävä ja moninainen musiikkikulttuuri, niin sitä on pakko tukea. Yksikään noista genreistä ei tällä hetkellä näy eikä kuulu riittävästi radio- tai televisiokanavien ohjelmistossa, josta tekijöille voisi kertyä tekijänoikeuskorvauksia.
– Tällä hetkellä ammattitaiteilijoita tuetaan satunnaisesti erilaisin apurahoin, mutta nyt myös näitä tukia ollaan leikkaamassa.
Viitasen Piia esittää rauhanlauluja jokaisella keikallaan
Sodan ja rauhan teemat ovat olleet Viitasen Piian tuotannossa läsnä usean vuoden ajan. Ensimmäisen rauhanlaulunsa Rauhan laulu Viitanen kirjoitti jo vuonna 2015. Suomeen, kuten muuallekin Eurooppaan, tuli kyseisenä vuonna ennätysmäärä turvapaikanhakijoita.
Laulu syntyi, kun Viitanen näki valokuvan kolmevuotiaasta pakolaislapsesta, jonka ruumis oli huuhtoutunut Välimeren rantaan.
Kuva sai nimekseen Rantaan huuhtoutunut ihmisyys.
– Olen herkkä ihmisten hädälle. Ajatus siitä, että perheet yrittävät paeta kotimaastaan henkensä kaupalla, ylittävät meren ja osalle lopputulos on se, mikä kuvassa näkyi, tuntuu ihan kamalalta.
– Se kuva järkytti minua todella paljon. Usein käy niin, että kun minulta loppuvat sanat, laulut alkavat.
Viitanen esittää aiemmin säveltämiään rauhanlauluja jokaisella keikallaan. Uudella levyllään Viitanen laulaa rauhasta luonnon kautta.
– Ajattelen että jos emme pysty pitämään yhdessä huolta tästä meitä kaikkia päivittäin kantavasta ja ruokkivasta luonnosta, ei ihmiskunnalla ole myöskään edellytyksiä elää rauhassa.
Kannustava lapsuudenperhe auttoi eteenpäin
Herkkä sosiaalinen omatunto tulee perintönä Piia Viitasen lapsuudenkodista.
– Sen sijaan, että meitä lapsia olisi rohkaistu siihen, että hankkikaa mahdollisimman rahakas ammatti ja työ, meille opetettiin kotona, että mikään ei ole arvokkaampaa kuin muiden ihmisten auttaminen.
Viitanen syntyi 1990-luvun laman keskelle. Lama tuntui myös hänen perheessään, mutta lapset saivat harrastaa musiikkia ja liikuntaa mielensä mukaan.
– Olen myös saanut kasvaa sellaisessa ajassa, jossa minuun ja ikätovereihini oli iskostettu ajatus, että kaikki on mahdollista.
Viitasen isä oli ammattimuusikko, ja se lienee viitoittanut tyttären tietä musiikin pariin. Vanhemmat olivat tunnustuksellisia kristittyjä, ja Viitanen kävi lapsena seurakunnan kerhoissa ja leireillä.
Aikuisuuden kynnyksellä Viitaselle tuli tarve tehdä pesäeroa lapsuudenkodin hengelliseen ilmapiiriin. Kristillinen tausta kuuluu kuitenkin edelleen hänen musiikissaan ja sanoituksissaan.
Hiljainen ja hapuileva usko
Piia Viitanen kuvailee oman uskonsa olevan tällä hetkellä work in progress.
– Oma usko on muuttunut vuosi vuodelta hiljaisemmaksi ja hapuilevammaksi. Tuntuu, että tällä hetkellä minulla on paljon enemmän kysymyksiä kuin vastauksia.
Vaikka usko on muuttunut ja välillä horjunut, rukoileminen on pysynyt mukana kaikki nämä vuodet.
– Rukoileminen on minulle arkista keskustelua jonkun sellaisen kanssa, jonka olemassaolosta en edes ole loppuun asti ihan varma.
Viitanen kertoo, että hengelliset kysymykset ovat alkaneet askarruttaa taas enemmän iän karttuessa.
– Ehkä nuorille, terveille ja hyvin toimeentuleville Jumalan olemassaolo ei ole kovin akuutti kysymys. Minua puhutteleekin ajatus, että lohduttajaa eivät tarvitse terveet vaan sairaat.
– Olen huomannut, että elämän isoissa murroskohdissa, kuten elämän ja kuoleman kysymysten äärellä, kaipaan elämääni jotain itseäni suurempaa.
Viitasen Piia esiintyy mm. Tuusulassa Krapin Pajalla 6.4. ja Espoossa Louhisalissa 18.4. Katso Outo tyttö -kappaleen musiikkivideo Youtubessa.
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
Maustetytöt ovat menestyneet tinkimättömällä asenteella – lottorivi taisi mennä oikein
Hyvä elämä”Olemme olleet Kaisan kanssa kuin paita ja peppu”, Anna Karjalainen sanoo.
