Silpomisen seuraukset tyttöjen ja naisten terveydelle ymmärretään Somalimaassa jo laajasti. Vaikka tieto hyväksytään, asenteiden muuttaminen on yhä haaste. Kuva: Solidaarisuus
Kansalaisjärjestöt käyvät Somalimaassa hidasta ja sitkeää kamppailua lopettaakseen naisten sukuelinten silpomisen – oleellista on saada tukea uskonnollisilta johtajilta
Somalimaan naisista yli 98 prosenttia on tyttöinä silvottu. Kamppailua käydään sekä parlamentissa että kyläyhteisöissä. Tabu on jo murtunut ja asiasta voidaan puhua.
Vuonna 2016 UNICEF arvioi, että 200 miljoonaa naista 30 maassa on joutunut kokemaan sukuelinten silpomisen. Tapa on erityisen yleinen Afrikassa. Somaliasta itsenäiseksi julistautuneessa Somalimaassa on tuoreimpien tilastojen mukaan yli 98 prosenttia naisista silvottu. Vaikka vuosisatoja vanhaa tapaa on vaikea kitkeä, Somalimaassa tehdään sitkeää työtä muutoksen eteen. Vähitellen työ alkaa kantaa hedelmää.
Suomalaisen kehitysyhteistyöjärjestö Solidaarisuuden kokoushuoneessa istuvat Abdirahman Gaas ja Nimo Ahmed ovat esimerkkejä muutoksesta. Gaas on Somalimaassa toimivan NAFIS Network -kansalaisjärjestön toiminnanjohtaja ja Ahmed ohjelmapäällikkö. He ovat Suomessa ja Ruotsissa tapaamassa yhteistyökumppaneitaan. Solidaarisuus on tukenut NAFIS:in silpomisen vastaista työtä vuodesta 2015.
– Kuulin lapsena isäni puhuvan äitini kanssa ja sanovan hänelle: minun tyttäriäni ei silvota. Olen onnellinen, että minulla on sellainen isä. Opiskelin sairaanhoitajaksi ja olen tavannut työssäni äitejä, joille sukuelinten silpomisesta on aiheutunut vakavia ongelmia synnytyksessä. Olen sanonut lääkäreille sairaalassa, että teidän pitää puhua silpomista vastaan, Nimo Ahmed kertoo.
Kun Gaas aloitti työn murtaakseen ikivanhan perinteen, hänen oli vaikea miehenä edes puhua asiasta. Aihe ja ylipäänsä seksuaalisuus olivat tabuja ja monia sanoja oli vaikea edes sanoa. Hän sai kuulla muilta miehiltä palautetta, eikö hän löydä muuta työtä.
– Olen nähnyt, millaista väkivaltaa tämä tapa on ja mitä siitä seuraa. Intohimoni on taistella ihmisoikeuksien puolesta. Nyt en ole enää yksin. Kun aloitin, meitä oli järjestössä kolme, nyt meitä on 150, Abdirahman Gaas sanoo.
Nimo Ahmed, Maria Väkiparta ja Abdurahman Gaas tekevät silpomisen vastaista työtä. Kuva: Jussi Helttunen
Taustalla on halu kontrolloida naisen seksuaalisuutta
Solidaarisuuden ohjelmapäällikkö Maria Väkiparta on tehnyt väitöskirjansa silpomisperinteen vastaisesta nuorten miesten aktivismista Somalimaassa. Hän on käynyt maassa viimeksi tämän vuoden kesäkuussa ja kaivaa esiin tuoreita tilastotietoja.
Somalimaan hallitus teki vuonna 2020 kattaviin haastatteluihin pohjaavan kansallisen väestö- ja terveystietotutkimuksen, joka kertoo, että laajin eli faraoninen leikkaus oli tehty 60,7 prosentille haastatelluista. Siinä typistetään pieniä tai suuria häpyhuulia tai molempia ja usein myös klitoriksen näkyviä osia ja liitetään typistetyt häpyhuulet yhteen. Jäljellä jätetään vain pieni reikä.
Muutos on käynnissä, vaikka se on hidasta ja on pakko hyväksyä, että kaikki ei muutu kerralla.
Somalimaassa sunnaksi kutsutti lievempi toimenpide tarkoittaa sitä, että klitoriksen huppu tai koko klitoriksen näkyvä osa poistetaan. Se oli tehty 29,2 prosentilla haastatelluista. Näiden välimuoto oli tehty 7,3 prosentille naisista.
Koko Somalimaan silpomisen vastaisen työn edelläkävijä on entinen ulkoministeri ja aiemman presidentin puoliso Edna Adan Ismail. Hän on koulutukseltaan kätilö ja perustanut nimeään kantavan sairaalan maan pääkaupunkiin Hargeisaan. Sairaalan tekemät kliiniset tutkimukset osoittavat, että nuoremmissa ikäluokissa faraonisen leikkauksen osuus on selvästi pienempi kuin aiemmin, jolloin se tehtiin lähes kaikille. Tämä osoittaa, että muutos on käynnissä, vaikka se on hidasta ja on pakko hyväksyä, että kaikki ei muutu kerralla, Väkiparta sanoo.
Nimo Ahmed on koulutukseltaan sairaanhoitaja. Hän on kiitollinen isälleen, joka vastusti tyttäriensä silpomista. Kuva: Jussi Helttunen
Muutoksen pitää tapahtua koko yhteisössä
Kun aiemmin tapaa vastaan kamppailivat lähinnä lähetystyöntekijät ja kehitysyhteistyöjärjestöt, nyt silpomisesta keskustellaan maan parlamentissa ja yliopistoissa. NAFIS, joka on usean järjestön kattojärjestö, on valjastanut kaikki jäsenjärjestönsä mukaan kampanjaan. Silpomisen seurauksista voidaan nyt puhua myös maaseudun syrjäkylissä.
– Kampanjamme on tuonut keskustelun perheisiin ja lisännyt poliittisten päättäjien ymmärrystä siitä, mitä voimme tehdä lopettaaksemme silpomisen. Silpomisen seuraukset tyttöjen ja naisten terveydelle ymmärretään laajasti. Vaikka tieto hyväksytään, asenteiden muuttaminen on yhä haaste. Muutoksen pitää tapahtua koko yhteisössä. Jos vain yksi muuttaa käsitystään, hän joutuu vaikeuksiin, Abdirahman Gaas kertoo.
Väestö- ja terveystietotutkimuksen mukaan naisista 57 prosenttia on silvottu 5–9-vuotiaana ja 41 prosenttia 10–14-vuotiaana. Sukuelinten silpomisen taustalla on epätasa-arvoinen yhteiskunta ja halu kontrolloida naisen seksuaalisuutta sekä Somalimaan tapauksessa myös monenkirjavat islamin tulkinnat.
Kun esiaviollinen seksi on kiellettyä eritoten naisilta, naisen pitää olla naimisiin mennessään neitsyt. Jos tyttö on ommeltu umpeen, seksin ajatellaan olevan fyysisesti mahdotonta ennen kuin ompeleet hääyönä poistetaan. Myös pienemmillä leikkauksilla rajoitetaan naisen seksuaalista nautintoa, jotta naiset pysyisivät neitsyinä avioliittoon asti ja avioliitossa uskollisina miehilleen.
Silpomisen seuraukset vaikuttavat välillisesti myös miehiin, koska seksi avioliitossa ei ole naiselle nautinto vaan usein kivuliasta. Tästä on kuitenkin yhteisöissä vaikea puhua.
Valistustyötä silpomisen lopettamiseksi tehdään niin kaupungeissa kuin maaseudulla. Kuva: Jenni Gästgivar/Solidaarisuus
Uskonoppineiden tuki on olennaisen tärkeää tavan kitkemiseksi
Ehkä hieman yllättäen väestö- ja terveystietokysely paljastaa, että myös naiset pitävät tiukasti kiinni perinteestä. Taustalla on halu säilyttää avioliittokelpoisuus, mutta myös uskonnolliset syyt painavat. 56 prosenttia naisista pitää leikkausta uskonnollisena velvollisuutena.
Koraanissa naisten sukuelinten leikkaamista ei kuitenkaan mainita, ja profeetta Muhammadin sanoja ja tekoja käsittelevässä Hadith-kirjallisuudessakin harvalukuiset viittaukset ovat monitulkintaisia. Vaikka islamin uskosta ei löydy silpomiselle perusteita, tavan kytkeytymisestä uskontoon kertoo pienemmästä leikkausmuodosta Somalimaassa käytetty termi, sunna.
– Koska tämä arabiankielinen kunniallista tai suositeltavaa tarkoittava sana viittaa profeetta Muhammedin oppien ja elämäntavan seuraamiseen, se on omiaan ylläpitämään käytäntöä. Siksi järjestöt haluavat päästä eroon termistä ja puhuvat vain tyttöjen sukuelinten leikkauksesta käytettävillä somaliankielisillä nimillä, Maria Väkiparta kertoo.
Tapa ei rajoitu vain islamilaisiin maihin, vaan sitä esiintyy myös esimerkiksi kristityssä Keniassa, jossa Solidaarisuus niin ikään pyrkii torjumaan sitä muun muassa adventistipastorien tuella. Suomen Lähetysseura puolestaan on tehnyt jo pitkään silpomisen vastaista työtä maasai-heimon parissa Tansaniassa.
Tarvitaan hierarkiassa korkeamman tason uskonoppineiden sanomisia.
Abdirahman Gasin ja Väkiparran mukaan uskonnolliset johtajat, perinteiset johtajat ja kyläpäälliköt ovat ensiarvoisen tärkeitä ryhmiä, jotta silpomisesta päästään eroon.
– Kylien useimmiten lukutaidottomilla asukkailla ei itsellään ole mahdollisuutta tutkia Koraania. Siksi on tärkeää pyrkiä vaikuttamaan paikallisiin uskonnollisiin johtajiin. Siihen ei minun eikä edes järjestön työntekijöiden auktoriteetti riitä, vaan tarvitaan hierarkiassa korkeamman tason uskonoppineiden sanomisia, sanoo Väkiparta.
Jotkut järjestöt ovat lennättäneet uskonoppineita Saudi-Arabiaan, jossa silpomisia ei tehdä. Maaseudun kyliin viedään arvostettuja uskonoppineita ja näytetään heidän videoituja viestejään. Kolme vuotta kestänyt dialogi ja kouluttaminen on tuottanut tulosta: ylivoimainen enemmistö NAFISin hankkeen tavoittamista uskonoppineista katsoo nyt, ettei mikään silpomismuoto ole uskonnollinen velvollisuus ja että ainakin faraonisesta muodosta pitäisi luopua.
Solidaarisuus-järjestön ohjelmapäällikkö Maria Väkiparta on tehnyt tutkimuksen opiskelijamiehistä, jotka vastustavat silpomista. Hänen mukaansa he toimivat rohkeasti. Heidän pitäisi kuitenkin vielä oivaltaa, että tavan juuret ovat sukupuolten välisessä epätasa-arvossa. Kuva: Jussi Helttunen
Naiset pitää nähdä toimijoina, ei uhreina
Positiivista on myös se, että monet nuoret naiset ja nuoret miehet ovat lähteneet aktiivisesti vastustamaan silpomista. Väkiparran tutkimukseen osallistuneet opiskelijamiehet eivät varmastikaan tule leikkauttamaan tyttäriään, sen verran tiukasti he ovat muutoksen takana. Vaikka he yhä korostavat naisen neitsyyden merkitystä, he katsovat, että siveys on korvien eikä jalkojen välissä ja uskovat naisten kykyyn kontrolloida itseään.
– He ovat todella kiihkeästi silpomista vastaan ja toimivat rohkeasti, vaikka saavat vastaansa monenlaisia syytöksiä. Koska yhä suurempi osa korkeakouluopiskelijoista on naisia, haastattelemani miesopiskelijat arvostavat naisia älyllisinä toimijoina. Sitä he eivät vielä ole oivaltaneet, että pohjimmiltaan sukuelinten silpominen liittyy eriarvoistaviin rakenteisiin. Jotta siitä päästään eroon, naisten asemaa pitäisi vahvistaa kaikilla yhteiskunnan osa-alueilla, Maria Väkiparta sanoo.
Väkiparran mukaan miehet näkevät naiset helposti vain uhreina, kun heidän pitäisi oppia näkemään naiset tasavertaisina kumppaneina ja toimijoina. Kansalaisjärjestöjä kannustetaan palkkaamaan naisia työhön, mistä Nimo Ahmed on esimerkki. Naisia on myös koulutettu perustamaan oma-apuryhmiä ja ryhtymään ihmisoikeuslähettiläiksi.
– Lähettiläillä on valtava arvovalta toisten naisten keskuudessa. Naiset ovat myös menneet ihmisten oville pelastamaan tyttöjä, jos he kuulevat, että jotakuta uhkaa silpominen. Sosiaalisella medialla on myös Somalimaassa etenkin nuorten parissa iso rooli ja opiskelija-aktivistit hyödyntävät sitä taitavasti, Väkiparta kertoo.
Tällä hetkellä Somalimaata ja koko Afrikan sarvea riivaa kuivuus. Ukrainan sodan vaikutukset lisäävät nälänhädän uhkaa. Kuva: Solidaarisuus
Toimintaohjelma odottaa presidentinvaaleja ja nollatoleranssilaki parlamenttikäsittelyä
Abdirahman Gaas nostaa esille myös ylätason työn: poliittisen vaikuttamisen, jotta silpomiseen puututtaisiin myös lainsäädännön keinoin.
– Kutsuimme uskonnollisten ja sosiaalisten asioiden ministerit sekä myös oikeus- ja opetusministeriöiden edustajat yhteisen pöydän ääreen. Kolme kuukautta sitten kaksi ministeriä esitteli ehdottamamme silpomisen vastaisen kansallisen toimintaohjelman presidentille. Presidentti halusi tehdä vielä muutoksia, ja nyt asia odottaa presidentin pöydällä, sillä tulossa ovat presidentinvaalit, Gaas sanoo.
Myös nollatoleranssiin pyrkivä eli kaikki silpomisen muodot kieltävä laki on tarkoitus saada läpi maan parlamentissa. Vuonna 2021 vaaleissa parlamenttiin valittiin monia edistysmielisiä, joskaan ei yhtään naista. Huolellisesti valmistellut luonnokset eivät ole vielä edenneet parlamentin käsittelyyn.
– Meillä on tukenamme jo 19 edustajaa 82:sta, Gaas iloitsee.
Jos ihmisillä on nälkä, he eivät jaksa keskustella muista asioista.
Vaikka työtä tehdään kovasti, myös olosuhteet voivat tuoda mutkia matkaan. Itäistä Afrikkaa riivaa pahin kuivuus 40 vuoteen. Ainakin 200 000 ihmistä näkee nälkää Somaliassa, josta Somalimaa on irtautunut. Ukrainan sota on lisännyt ruokapulaa myös Somalimaassa, joka tuo valtaosan ruoastaan ulkoa.
– Jos ihmisillä on nälkä, he eivät jaksa keskustella muista asioista. Toiset järjestöt huolehtivat elämisen perusedellytyksistä. Käymme kylissä, joissa ruoasta on ensin huolehdittu. Nyt on toimittava hätätilanteen mukaan, Gaas sanoo.
Hän toivoo silpomisen vastaiselle työlle tukea myös ulkomailta diplomatian kanavien kautta. Vaikka Somalimaata ei ole tunnustettu itsenäiseksi, monella maalla on siihen epäviralliset suhteet. Somalimaassa on 4,2 miljoonaa asukasta ja siellä ei käydä sotaa, joten siellä on helpompi toimia kuin Somaliassa.
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
Koronapandemian pelätään lisäävän lapsiavioliittoja ja ympärileikkauksia maailmalla
AjankohtaistaPandemian pelätään lisäävän lapsiavioliittojen määrää jopa 13 miljoonalla. Tansaniassa kamppaillaan Suomen Lähetysseuran tuella vahingollisia tapoja vastaan.
