“On vaikeaa elää näin lähellä Gazaa ja tuntea olonsa niin avuttomaksi”, palestiinalainen pappi Sally Azar sanoo. Osalla hänen seurakuntalaisistaan on sukulaisia Gazassa. Kuva: Antti Rintala
”Maailma unohti, että Palestiinassa elää myös kristittyjä” – Jerusalemissa asuva pappi Sally Azar kertoo seurakuntalaistensa ahdingosta
Kirkkonsa ensimmäinen naispuolinen pappi Sally Azar sanoo, että kristittynä hänen tehtävänsä on rukoilla rauhan puolesta. Miehitystä voi vastustaa väkivallattomasti.
Jordanian ja Pyhän maan luterilainen kirkko sai ensimmäisen naispuolisen pappinsa, kun Sally Azar vihitiin papiksi tammikuussa 2023. Pienen noin 3 000 jäsenen kirkon seurakunnat ottivat hänet hyvin vastaan. Sen sijaan Jerusalemissa toimivien muiden kirkkokuntien edustajilla oli alkuun vaikeuksia.
– Jerusalemin patriarkan pääsiäisvastaanotolla, johon osallistuivat piispat ja papit, kukaan ei sanonut mitään. Kun patriarkka onnitteli minua pappisvihkimyksestä, tilanne muuttui. Yhtäkkiä muut havahtuivat, että hekin voivat onnitella minua, Azar naurahtaa.
Aluksi hän teki työtä pienessä Beit Sahurin seurakunnassa. Beit Sahur on pääosin kristittyjen asuttama kaupunki Länsirannalla. Nyt hän toimii pappina kahdessa Jerusalemin seurakunnassa, joista toinen on englannin- ja toinen arabiankielinen.
Tosin haastattelua tehtäessä hän on Suomessa Kirkon Ulkomaanavun kutsumana. Azar osallistui Kirkon juhlilla Tampereella pidettyyn paneelikeskusteluun, jossa kysyttiin, onko Israelin ja Palestiinan oikeudenmukaisesta rauhasta toivoa. Azarin mielestä on, vaikka juuri nyt tilanne on kauhea.
Terroristijärjestö Hamasin 7. lokakuuta tekemästä hyökkäyksestä alkanut sota Gazassa on jatkunut jo yli seitsemän kuukauden ajan. Kärsimystä lisää se, että Israel ei päästä Gazaan alkuunkaan riittävästi avustustarvikkeita, kuten ruokaa, puhdasta vettä ja lääkkeitä. Miltä Azarista tuntuu seurata tilannetta?
– On vaikeaa elää näin lähellä Gazaa ja tuntea olonsa niin avuttomaksi. Kaikki palestiinalaiset kärsivät tilanteesta. Lisäksi kristittynä tuntuu siltä, että muu maailma unohti, että Palestiinassa elää myös kristittyjä. Heitä asuu myös Gazassa.
”Tunnemme kaikki saman tuskan”
Kristityt ovat Gazassa pieni alle tuhannen hengen vähemmistö. Sodan alussa Israelin ilmaisku tappoi 18 kirkon alueelta turvaa hakenutta ihmistä ja vaurioitti lähes tuhat vuotta vanhaa Pyhän Porfyriuksen kirkkoa. Myös Gazan ainoa katolinen kirkko on kärsinyt sodassa pommitusvaurioita.
– Kristillinen yhteisö alueella on hyvin tiivis, siinä mielessä voi sanoa, että jokainen on sukua. Tunnemme kaikki saman tuskan. Osalla seurakuntalaisistamme on myös sukulaisia Gazassa. Yksi heistä menetti ensin siskonsa ja sitten veljensä. Ihmisiä kuolee Gazassa. Me järjestämme kirkoissamme ja kodeissamme muistotilaisuuksia heidän läheisiään varten, Sally Azar kertoo.
Siirtokuntalaiset ja äärijuutalaiset sylkevät päin kristittyjä pappeja.
Azar sanoo, että sotaa ei käydä vain Gazassa, vaan tilanne Israelin miehitysvallan ja palestiinalaisten välillä on hyvin jännittynyt myös Länsirannalla ja Itä-Jerusalemissa.
– Siirtokuntalaiset ja äärijuutalaiset sylkevät päin kristittyjä pappeja ja myös seurakuntalaisia, jotka he tunnistavat siitä, että heillä on kaulassaan risti. Benediktiiniläisluostarin apotti joutui tällaisen hyökkäyksen kohteeksi. Erästä ystävääni syljettiin, kun hän kulki Jerusalemin vanhassa kaupungissa, Azar kertoo.
Näistä tapauksista ovat kertoneet esimerkiksi The Catholic News Agency ja israelilainen The Jerusalem Post. Jälkimmäinen kertoi jo ennen Gazan sotaa jatkuvasti lisääntyneistä hyökkäyksistä kristittyjä, kirkkorakennuksia ja hautausmaita vastaan.
Azarin mukaan tilanteen tekee erityisen ikäväksi se, ettei hyökkääjille voi sanoa vastaan.
– Jos soitamme poliisille, he eivät pidätä niitä, jotka hyökkäävät kimppuumme. Sen sijaan he kysyvät meiltä, mitä te teitte ensin, sillä täytyihän teidän tehdä jotain ensin. Länsirannalla sotilaat pidättävät ihmisiä öisin ja ilman syytä. Esimerkiksi Ramallahissa erään anglikaaniperheen tytär vietiin kotoaan jo toisen kerran, eikä vanhemmille kerrota, missä hän on. En tiedä, miten he kestävät tilanteen.
Azar kertoo puhuvansa kristittyjen kokemuksista, koska usein ihmiset unohtavat, että myös kristityt kärsivät tilanteesta. Vaikka Azarilla itsellään ei ole tuttuja Gazassa, hänen perheellään ja ystävillään on.
Kuten muutkin palestiinalaiset, Azar seuraa uutisia ja sosiaalisen median päivityksiä alueelta. Moni sodasta raportoinut journalisti on kuollut. Sotaa on Azarin mukaan sydäntäsärkevää seurata ja hän rukoilee, että se loppuisi.
Sally Azar kertoo laskeneensa ystävänsä kanssa yhden tunnin aikana 135 asetta Jerusalemin vanhassakaupungissa Hamasin hyökkäyksen jälkeen. Kuva: Antti Rintala
”Hetken aikaa pelkäsin puhua arabiaa”
Hamasin hyökkäystä seuraavana päivänä, sunnuntaina 8. lokakuuta, Sally Azar toimitti messun englanninkieliselle seurakunnalle. Arabiankielisille ei messua kannattanut pitää, sinne ei olisi ollut turvallista tulla.
Englanninkieliseen messuun tuli pari seurakuntalaista, saksalaisia, mutta Azarista oli tärkeää, että messu pidettiin ja siellä rukoiltiin väkivallan loppumisen puolesta ja surtiin kuolleita. Hänelle itselleen palasi mieleen toisen Intifadan, kansannousun aika, jolloin hän oli lapsi.
Seuraavien kolmen kuukauden aikana oli vaikea pitää yhteyksiä Länsirannan seurakuntiin, sillä omalla autolla sinne ei päässyt rajan yli, eikä seurakuntalaisten ollut turvallista kokoontua. Juutalaisten kantamien aseiden määrä Jerusalemissa lisääntyi. Azar laski ystävänsä kanssa tunnin kävelyllä vanhassakaupungissa 135 asetta.
– Hetken ajan pelkäsin puhua arabiaa, sillä siitä tiedettäisiin, että olen palestiinalainen. Vähitellen siihen tottuu. On outo tunne elää siellä. Tottua miehitykseen, muureihin ja tarkastuspisteisiin, Azar kuvaa.
Kristittynä minua ohjaa Uusi testamentti ja Jeesuksen antama esimerkki.
Hän palaa siihen, että Israelin ja Palestiinan välinen konflikti ei ole pohjimmiltaan uskonnollinen, vaikka uskontoa käytetään siinä hyväksi. Niin tekee Hamas ja niin tekevät äärioikeistolaiset juutalaiset siirtokuntalaiset.
Azar korostaa, että moni juutalainen vastustaa sitä, miten Israelin hallitus toimii, eikä Hamas ole yhtä kuin palestiinalaiset. Uskontojen pyhiä kirjoituksia ei pitäisi käyttää sodan oikeuttamiseen.
– Kristittynä minua ohjaa Uusi testamentti ja Jeesuksen antama esimerkki, rauha ja hyvyys, jonka hän toi tullessaan. Meidän ei pidä käyttää uskontoamme väärin ja muokata Jumalasta haluamaamme kuvaa. Meidän pitää kuunnella todellista Jumalaa.
Hamasin hyökkäyksessä tapettiin rauhaa rakastavia ihmisiä
Sally Azarin mukaan monet palestiinalaiset vastustavat Hamasin väkivaltaa. Näin tekevät myös Gazan asukkaat, jotka kysyvät, millaiseen tilanteeseen Hamas heidät vei.
– Luulisi, että Hamas ymmärsi, mitä 7. lokakuuta tehdystä iskusta seuraa. Niinpä kysymys kuuluu: miten te annoitte tämän kaiken tapahtua. Samanlainen hyvä kysymys on, miten ihmeessä Israel ei nähnyt tätä, vaikka heillä on käytössään niin valtavat turvallisuusjärjestelmät.
Hän sanoo, että Hamasin hyökkäyksessä tapettiin israelilaisten lisäksi monien muiden maiden kansalaisia, ja juutalaisten lisäksi myös palestiinalaisia ja Israelin arabeja. Kibbutsilla surmattiin vuosikausia rauhan puolesta toimineita ihmisiä. Sen jälkeen seuranneessa Israelin hyökkäyksessä Gazaan on kuollut valtavasti siviilejä, naisia ja lapsia.
Israelilaiset ja palestiinalaiset ovat eläneet pitkään naapureina, mutta eivät yhdessä.
Azarin mukaan nyt pitäisi etsiä tietä eteenpäin. Siinä pitää katsoa koko konfliktin isoa kuvaa, hakea ratkaisuja. Väkivallasta pitää päästä eroon, sitä Jordanian ja Pyhän maan kirkko vastustaa systemaattisesti. Miehitystä voi vastustaa myös rauhanomaisin keinoin, esimerkiksi dokumentoimalla ja kertomalla siitä, mitä alueella tapahtuu.
– Meitä kristittyjä kehotetaan rakastamaan vihollisiamme. Se ei ole helppoa, mutta niin me kirkoissa saarnaamme. Israelilaiset ja palestiinalaiset ovat eläneet pitkään naapureina, mutta eivät yhdessä, poikkeuksena ovat jotkut Israelin paikkakunnat. Yhteiskunnan sosiaalinen rakenne alueella ei tue yhdessä elämistä.
Myös moni israelilainen haluaa muutosta
Useimmat israelilaiset eivät Sally Azarin mukaan tiedä, millaista elämä on muurin ja tarkastuspisteiden toisella puolella. Tietoa tarvittaisiin lisää samoin kuin tiloja ja paikkoja, joissa ihmiset voivat kohdata. Jos halutaan todellista rauhaa, pitää oppia elämään yhdessä.
– Myös moni israelilainen haluaa muutosta. He näkevät, että miehitys vaikuttaa myös heihin, siihen, miten heitä kasvatetaan ja millaisia heistä tulee. Rauhaa haluavat ihmiset tuovat minulle toivoa. Lisäksi meillä on rukous. Rukoilla voimme aina.
Toisaalta Azar ymmärtää sen, että moni kristitty Israelissa ja palestiinalaisalueilla on väsynyt tilanteeseen ja muuttaa pois. Sama koskee koko Lähi-itää, jossa kristittyjen määrä on vähentynyt rajusti jo pitkään. Azarin mukaan kyse on siitä, etteivät he näe tulevaisuutta perheilleen jatkuvan väkivallan keskellä.
– Lokakuun 7. päivän jälkeen myös muutama meidän seurakuntiimme kuuluva perhe on hakenut muuttolupaa. Ymmärrän heitä. He haluavat elää paikassa, jossa heidän ihmisoikeuksiaan kunnioitetaan, Azar sanoo.
Yhtä Sally Azarin sitaattia täsmennetty 21. toukokuuta klo 11.30.
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
Israelin ja Palestiinan konflikti ei ole ikuinen – uskonnot voivat olla tukemassa poliittista tahtoa rauhaan
AjankohtaistaEspoolainen Tapiolan seurakunta järjesti rohkean ja ymmärrystä etsivän tilaisuuden Israelin ja Palestiinan konfliktista. Siinä asetuttiin ihmisyyden puolelle.
