null "Monella ei ole varaa lähteä huviajelulle taksilla" – Automies-vapaaehtoiset vievät vanhuksia ilmaisille retkille

Jari Peltola ja Antero Pääjärvi ovat ajelleet yhdessä pari vuotta.

Jari Peltola ja Antero Pääjärvi ovat ajelleet yhdessä pari vuotta.

Ajankohtaista Hyvä elämä

"Monella ei ole varaa lähteä huviajelulle taksilla" – Automies-vapaaehtoiset vievät vanhuksia ilmaisille retkille

Jari Peltola sai idean Automies-toimintaan, kun hänen äitinsä eli viimeisiä aikojaan.

Kun Jari Peltolan äiti eli viimeisiä kuukausiaan sairaalan ja hoivakodin kierteessä, Peltola tajusi, miten ankeaksi elämä muuttuu, kun ihminen ei pääse enää liikkumaan.

– Minä ja veljeni olimme ajeluttaneet äitiä aiemmin. Kun hänen kuntonsa meni sellaiseksi, ettei autoon nouseminen enää onnistunut, tajusin niiden reissujen merkityksen.

Peltola halusi tehdä jotain sen eteen, että ihmisillä olisi vanhoillakin päivillään sisältöä elämässään. Hän oli aina tykännyt ajaa autoa, ja niin hän alkoi kehittää Automies-toimintaa.

Vapaaehtoiset Automies-kuljettajat vievät ikäihmisiä huviajelulle. Auto on kuljettajan oma, ja kuljettaja kustantaa polttoaineen. Toiminta saa myös rahallista tukea tietyiltä yrityksiltä. Varoilla kustannetaan vapaaehtoistoiminnan pyörittämistä.

– Me emme tarjoa asiointiapua vaan sellaisia virkistysretkiä, jotka jäisivät muuten tekemättä. Monellakaan ei ole varaa lähteä parin tunnin huviajelulle taksilla, Peltola kertoo.

Ainoa ehto retkelle pääsemiselle on, että retkeläinen pystyy itse nousemaan auton kyytiin ja ymmärtää, minne on lähdössä.

Tärkeää on, että mennään, ei se, minne mennään

Antero Pääjärvi tulee autoretkelle ensimmäistä kertaa rollaattorin kanssa. Pääjärvi on 87-vuotias, ja hänen jalkansa ovat menneet huonompaan kuntoon. Pääjärvi ja Peltola ovat käyneet ajeluilla jo pari vuotta.

On tätä poikamiehen elämää ollut jonkin verran. – Antero Pääjärvi

– Tämä on sikäli mukavaa, että tämä piristää. En minä niin siitä, että mitä me nyt tehdään tai mihinkä mennään. Se on jo ihan tämä, että lähdetään liikkeelle, Pääjärvi kertoo.

Pääjärvi työskenteli metallimiehenä VR:n konepajalla Pasilassa. Hän harrastaa valokuvausta, mutta nykyään kuvaukset ovat jääneet vähälle.

– Tässä olen asustellut yksinäni jo toistakymmentä vuotta, kun vaimo on kuollut. On tätä poikamiehen elämää ollut jonkin verran.

– En minä niin siitä, että mitä me nyt tehdään tai mihinkä mennään. Se on jo ihan tämä, että lähdetään liikkeelle, Antero Pääjärvi (vasemmalla) sanoo.

– En minä niin siitä, että mitä me nyt tehdään tai mihinkä mennään. Se on jo ihan tämä, että lähdetään liikkeelle, Antero Pääjärvi (vasemmalla) sanoo.

Automies voi olla myös nainen

Automiehet ovat vieneet parin vuoden aikana yli 200 ikäihmistä ajelulle. Yleensä retket kestävät parista tunnista kolmeen. Jari Peltola asuu Järvenpäässä, ja Automies-keikka Helsinkiin vie matkoineen koko päivän. Hän on yrittäjä, joten aikataulut joustavat.

– Vapaaehtoisen ei tarvitse sitoutua mihinkään. Riittää, että käy kerran. Jos innostuu, tulee uudelleen, Peltola kertoo.

Kun äitini kunto meni sellaiseksi, ettei autoon nouseminen enää onnistunut, tajusin reissujen merkityksen. – Jari Peltola

Suurin osa sosiaalialan vapaaehtoistyöntekijöistä on naisia. Kun Peltola suunnitteli Automies-toimintaa, hän ajatteli, että tästä voisivat innostua miehetkin. Nimivalintakin oli tietoinen.

– Mutta meidän kuljettajistamme noin puolet ovat naisia. Kaikki ovat tervetulleita.

Yksi ihminen saa jakamattoman huomion

Retkeläiset käyvät museoissa ja naapurikaupungeissa. Joskus käydään vain ajelemassa rannassa. Toisinaan joku haluaa mennä katsomaan vanhoja kotikulmia. Jari Peltola ja Antero Pääjärvikin ovat käyneet Hämeenlinnassa katsomassa Pääjärven vanhaa kotitaloa.

Joskus matkalle lähdetään porukalla, mutta kahdenkeskisissä matkoissa on puolensa.

– Se yksi ihminen saa jakamattoman huomion sillä reissulla, Peltola selittää.

Automies-toiminta on suunnattu ikäihmisille, mutta ikärajat ovat väljiä. Suurin osa retkeläisistä on reilusti yli 70-vuotiaita, hyvin monet yli 80-vuotiaita ja monet yli 90-vuotiaita.

Muutama Peltolan kyydittämä vanhus on jo lähtenyt viimeiselle matkalleen.

– Totta kai se tuntuu. Mutta ajattelen, että on hyvä, että he eivät viimeisinä vuosinaan joutuneet olemaan vain yksin kotona.

Jaa tämä artikkeli:

Toimitus suosittelee

”Tässä näkee heti, että on jollekin avuksi” – kolme kokemusta vapaaehtoistyöstä

Hyvä elämä

Yli kymmenen tuhatta ihmistä tekee kirkon vapaaehtoistöitä pääkaupunkiseudulla. Pirjo Koskinen antaa aikaansa kuoleville, Pentti Kopakkala soittaa huuliharppua ja pitää hartauksia ja Anne Solomko on kokeillut vaikka mitä.







Löydä lisää näkökulmia


Keskustele Facebookissa
Keskustele ja kommentoi Facebookissa
Lähetä juttuvinkki
Lähetä juttuvinkki
Kirkko ja kaupunki -mediaan.

Tilaa Kirkko ja kaupungin viikoittainen juttukooste.