Syntiä ja pahuutta on kiusallista nähdä omassa itsessä, ja siitä puhuminen onkin helpompaa, kun voi osoitella muiden vikoja.
Moraaliposeeraus on ylpeyden syntiä – teologi kertoo, miksi on vaarallista jakaa ihmiset hyviin ja pahoihin
Arkijärki sanoo, että kaikki ihmiset eivät ole yhtä pahoja, mutta silti kirkko opettaa toisin. Mitä siis tarkoittaa synti?
Kristinusko selittää ihmisen pahuutta sanalla synti. Viime aikoina kristittyjen puheissa synti on tarkoittanut esimerkiksi Donald Trumpin kannattajien mellakointia tai eläinten tehotuotantoa. Äskettäin Helsingin seurakuntayhtymän johto tuomitsi rasismin syntinä.
Kristillisen syntikäsityksen varsinaisena kehittäjänä pidetään nykyisen Algerian alueella Thagastessa syntynyttä kirkkoisä Augustinusta (354–430).
Tunnistaisikohan Augustinus synniksi kaiken sen, mitä kristityt ovat hänen jälkeensä aiheesta sanoneet?
Augustinus-tutkija, teologian tohtori Timo Nisula on huomaavinaan yhden olennaisen eron Augustinuksen ja nykyajan välillä.
Rooman kannalta tilanne oli hankala, sillä imperiumin valtaa vastustaneet donatolaiset saivat Karthagon sorretun alkuperäisväestön tuen.
– Augustinuksen mielestä oli mahdotonta puhua synnistä niin, että kyseessä on joidenkin toisten ihmisten synti, hän sanoo.
Syntipuheesta tulee Nisulan mielestä helposti sitä, että osoitellaan sormella ihmisiä, joita pidetään muita syntisempinä.
– Nykyään puutumme herkästi epäoikeudenmukaisuuteen tai loukkaavaan puheeseen. Se on kristillistä. Vaatimukset kuitenkin esitetään usein vaakasuoraan ihmiseltä ihmiselle. Kuinka usein kuulemme sellaista profeetallista julistusta, jonka valokiila onkin pystysuora niin, että meistä ihan jokainen on Jumalan edessä tuomiolla, Nisula pohtii.
Emme näe toistemme sydämeen
Augustinus oli 26-vuotias, kun kristinuskosta tuli Rooman imperiumin ainoa sallittu uskonto. Muutos oli nopea, sillä vielä joitain vuosikymmeniä aiemmin kristittyjä oli vainottu ankarasti.
Vainojen aikana imperiumin syrjäseudulla Pohjois-Afrikassa, nykyisen Tunisian alueella Karthagossa, jotkut piispat olivat luopuneet pappeudestaan. Kun vainot loppuivat, näitä luopioita oltiin nostamassa korkeisiin kirkon virkoihin. Erään Donatus-nimisen papin mukaan nimetty donatolaisten lahko kuitenkin vastusti sitä, että luopiot saisivat palata kirkkoon töihin.
Rooman kannalta tilanne oli hankala, sillä imperiumin valtaa vastustaneet donatolaiset saivat Karthagon sorretun alkuperäisväestön tuen. Rooma sai alueen kontrolliinsa vasta, kun Donatus oli ajettu maanpakoon. Augustinus valitsi puolensa: hän hylkäsi donatolaisen vähemmistökirkon ja asettui keisarin tueksi. Tähän hänellä oli aivan tietty syy.
Onko todella niin, että pieni vauvakin on synnin alainen?
– Augustinus oli eteenpäin katsova pragmaatikko. Hän ajatteli, että kristinusko ei voi enää rakentua korkeiden ihanteiden vähemmistöidentiteetin varaan, Timo Nisula sanoo.
Augustinus tunsi kyllä hyvin Rooman imperiumin puutteet – hänen ystävänsäkin mestattiin –, mutta hänen ratkaisunsa perustui teologiaan siitä, mistä me muka tiedämme, kuka on oikea kristitty ja kuka ei. Tästä tuli oppi, joka tunnetaan nimellä corpus permixtum eli ”sekoittunut ruumis”.
– Augustinus ajatteli, että kirkon eli ”Jumalan valtion” jäseninä on todellisia sydämessään uskovia kristittyjä mutta myös teeskentelijöitä, jotka vain näyttävät kristityiltä. Hän ajatteli, että tässä ajassa me kristityt emme voi tietää, ketkä ovat todellisia pyhiä ja ketkä vain tekopyhiä, Timo Nisula sanoo.
– Emme voi osoitella sormella, että tuo toinen on minua syntisempi ja huonompi ihminen.
Augustinus-tutkija Timo Nisula työskentelee Suomen luterilaisen evankeliumiyhdistyksen (Sley) pappina. Kuva: Hannu Häkämies / Sley.
Tämän vuoksi Neuvostoliitto oli kurjuuden pesä
Itse asiassa Augustinus opettaa, että jokainen ihminen on jo syntyessään perisynnin turmelema. Onko todella niin, että pieni vauvakin on synnin alainen?
Timo Nisulan mielestä arki-intuitioon sopii paremmin idän kirkon korostus, että me synnymme maailmaan kuollaksemme, ja että kuolevaisuus on tässä se perussairaus.
– Augustinus ajatteli, että meissä jokaisessa on sellainen perinnöllinen sairaus, jonka seurauksena me teemme pahoja tekoja. Tätä sairautta hän kutsui perisynniksi. Kaikki eivät tuon perussairauden seurauksena tietenkään päädy tekemään yhtä pahoja tekoja, mutta silti sairaus on meissä kaikissa, Nisula sanoo.
Hänen mukaansa Augustinus ei voisi hyväksyä sellaista ajattelua, että muuten kaikki tässä yhteiskunnassa olisi hyvin, mutta aina jostain tyhjästä ilmaantuu jokin erityisen paha ryhmä, joka uhkaa meidän hyvien ihmisten yhteiskuntarauhaa.
Meidän on vaikea alentua niin alhaisen lääkärin hoidettavaksi silloin, kun patsastelemme moraalisesti ja olemme täynnä itseämme.
– Entinen Neuvostoliitto oli kurjuuden pesä, koska siellä ajateltiin, että pahuus on kaikkialla muualla paitsi meissä. Kun pahuutta kuitenkin oli, siitä tehtiin aina jonkin tietyn ryhmän olemuksellinen ominaisuus. Niinpä pahuudesta päästiin eroon sillä, että pahat ihmiset tapettiin. Pahuuden ulkoistaminen on epäkristillistä, Nisula sanoo.
Sama ulkoistamisen ongelma voidaan havaita myös sosiaalisessa mediassa, josta monelle ovat tulleet tutuiksi sellaiset voimakkaita tunteita herättävät käsitteet kuin moraaliposeeraus ja hyvesignalointi. Näillä ilmaisuilla viitataan tekopyhyyteen, jossa korostetaan omaa paremmuutta suhteessa muihin.
Nisulan mukaan Augustinuksella saattaisi olla tähän sanansa sanottavanaan.
– Augustinuksen aikana eri filosofiakoulut opettivat, että avain hyvään elämään on hyveissä. Vastoin ajan yleistä ilmapiiriä Augustinus itse uskoi, että hyveiden saavuttaminen omin voimin on mahdotonta. Ihminen, joka uskoo saavuttaneensa hyveellisen tilan, lankeaakin itse asiassa tosi vakavaan syntiin, joka tunnettiin nimellä superbia, ylpeys, Nisula sanoo.
Ongelma ei ole siinä, että ihminen pyrkii toimimaan moraalisesti oikein. Ongelma on, jos moraalisesti hyveellisestä ihmisestä tulee omahyväinen.
– Ylpeyttä Augustinus vertaa turvotukseksi, jota ihminen ei itse huomaa eikä tunne. Ylpeä ihminen ei tunne tarvetta lääkäriin, eikä varsinkaan lääkäriin, jota Augustinus kuvaa ilmaisulla medicus humilis, alhainen ja nöyrä lääkäri eli Kristus. Meidän on vaikea alentua niin alhaisen lääkärin hoidettavaksi silloin, kun patsastelemme moraalisesti ja olemme täynnä itseämme, Nisula sanoo.
Augustinuksen mielestä ihminen, joka uskoi omin voimin saavuttaneensa hyveellisyyden tilan, lankesi helposti ylpeyden syntiin.
Hyvää yritetään, mutta pahaa tuppaa tulemaan
Timo Nisulan mielestä synnissä on vähän samantapaista traagisuutta kuin suositussa televisiosarjassa Breaking Bad. Sen päähenkilö, lukion kemianopettaja Walter White, ajattelee pelastavansa perheensä taloudelliselta katastrofilta valmistamalla itse metamfetamiinia.
– Päähenkilö tahtoo hyvää ja pyrkii hyvyyteen, mutta kaikki ponnistelut johtavatkin täysin päinvastaiseen lopputulokseen. Synti on juuri sellainen voima, Nisula sanoo.
Pahuuden syvin olemus jää kuitenkin aina arvoitukseksi.
Välillä kirkon piirissä saatetaan herätellä henkiin ajatusta, että helvettiä ei ole olemassa, ja että kaikki pääsevät taivaaseen.
– Augustinus sanoo, että yritys ymmärtää pahuutta on vähän samanlaista kuin jos yrittäisi katsella pimeyttä, tai jos täysin äänettömässä paikassa yrittää kuunnella, miltä hiljaisuus kuulostaa, Timo Nisula sanoo.
Välillä kirkon piirissä saatetaan herätellä henkiin ajatusta, että helvettiä ei ole olemassa, ja että kaikki pääsevät taivaaseen. Nisulan mielestä tällainen toive löytyy jopa Raamatusta.
– Mutta meillä ei ole lupa sanoa niin. Puhuin alussa vaakasuorasta ja pystysuorasta ulottuvuudesta. Anteeksi antaminen kuuluu pystysuoraan ulottuvuuteen. Kukaan ihminen ei voi nousta Jumalan istuimelle jakamaan synninpäästöjä, Nisula sanoo.
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
”Pahuus on ihmisen loinen” – Erkki Jokinen viettää päivänsä rukoilemalla ja pahuuden psykohistoriaa tutkimalla
HengellisyysSisin tyhjenee nopeasti, mutta täyttyy hitaasti, sanoo pappi ja kirjailija Erkki Jokinen. Hän jäi vuonna 2017 pois työelämästä. Viime vuodet hän on pohtinut ihmisen pahuutta, mutta ei ole löytänyt sille selitystä.
Hyvää pyhää: Katso pintaa syvemmälle
Hengellisyys
