null Kuula: Miten hyvän Jumalan maailmassa voi olla pahaa? Kristinuskolla on siihen monta vastausta

Kuula: Miten hyvän Jumalan maailmassa voi olla pahaa? Kristinuskolla on siihen monta vastausta

Kristinusko kertoo, mitä Jumala tekee pahan voittamiseksi ja miten ihmisten kuuluu osallistua siihen.

Jos Jumala on hyvä, miksi maailmassa on pahaa ja kärsimystä? Monelle tämä ristiriita on yksi syy hylätä kokonaan ajatus Jumalan olemassaolosta. Jos näin ei kuitenkaan tee, on kysyttävä, miten kristinuskon sisäinen logiikka reagoi pahan arvoitukseen. Eräänlainen ”virallinen” kannanotto löytyy katolisen kirkon katekismuksesta. Se antaa pohtijalle neljä ajatuspolkua, joita pitkin kannattaa edetä.

Ensinnäkin. Pahan ongelmaan ei ole yhtä pankin räjäyttävää kuningasratkaisua. Sen sijaan kristillinen usko on kokonaisuudessaan vastaus siihen. Sen jokainen yksityiskohta puhuu pahan voittamisesta. Tarinan pitkään kaareen kuuluu luomakunnan hyvyys, synnin murhenäytelmä ja Jumalan kärsivällinen rakkaus, jolla hän taivuttelee ihmisiä kohti historian autuasta loppuratkaisua.

Kristinuskon reaktio on siis ensi sijassa käytännöllinen. Se kertoo, mitä Jumala tekee pahan voittamiseksi ja miten ihmisten kuuluu tulla siihen mukaan. Älä ihmettele pimeyttä vaan sytytä lamppu.

Toiseksi. Maailma luotiin keskeneräiseksi. Jumala olisi voinut loihtia sen kertaheitolla täydelliseksikin, vaille pahaa ja kärsimystä, mutta hän ei halunnut. Sen sijaan hän asetti luomakunnan tielle, matkalle kohti lopullista harmoniaa. 

Niinpä luonnossa syntyy ja tuhoutuu rakenteita, fyysisen hyvän rinnalla esiintyy fyysistä pahaa. Tulivuori purkautuu ja luontoa tuhoutuu. Lajeja syntyy ja toisia häviää sukupuuttoon. Ihmiset sairastuvat, ikääntyvät ja kipeästi kuolevat. 

Luomakunta ei siis ole valmis, vaan se on vielä kesken. Siksi siihen kuuluu tietty määrä kärsimystä. Täydellinen harmonia on luvassa vasta historian lopussa.

Pahan voittaminen vie aikaa ja siihen tarvitaan vielä jatkoaika tulevassa maailmassa. 

Kolmanneksi. Ihmisellä on vapaa tahto. Vapaan tahdon nojalla ihmisten ja enkelten kuuluu suunnistaa kohti hyvyyttä ja kauneutta. Mutta he voivat myös poiketa siitä, ja niin he ovat tehneetkin. Fyysisen pahan rinnalle tulee monin verroin vakavampi moraalinen paha.

Miksi Jumala ei estä meitä valitsemasta pahaa? Koska se rikkoisi persoonan eheyden. Meidän kuuluu itse luoda itsemme vapailla valinnoillamme, Jumalan avulla tietenkin. Niinpä hän taivuttelee meitä hyvän puolelle vapautemme puitteissa, ei kiertämällä sitä.

Siksi pahan voittaminen vie aikaa ja siihen tarvitaan vielä jatkoaika tulevassa maailmassa. Horjuva tahtomme lukittuu lopullisesti hyvän puolelle vasta rajan takana.

Neljänneksi. Jumala sallii pahan, koska voi vetää pahasta esiin hyvää. Joskus onnettomuuksista todellakin syntyy jotakin hyvää. Mutta mikään yleisselitys tämä ei ole. Parhaiten se toimii Jeesuksen kohdalla.

Jumalan Pojan hylkääminen ja kuolema on suurin kuviteltavissa oleva paha. Mutta juuri siitä Jumala teki suurimman hyvyyden, koska sen kautta ihmiset pelastetaan taivaan autuuteen. Kristuksen risti on vastaus ihmiskunnan pyyntöön ”päästä meidät pahasta”. Yksi kärsi, jotta toisten kärsimys kerran lakkaisi.

Tyylikäs pointti. Jotta se toimisi, kaikkien ihmisten täytyisi lopulta pelastua. Jumala voi sallia pahan murhenäytelmän vain, jos jonakin päivänä viimeinenkin kärsivä sielu saa lohdutuksen ja paatuneinkin pahantekijä parantuu.

Tätä Katekismus ei silti rohkene luvata, koska paha on aidosti mysteeri. Se on anomalia, epäolio, kuolio, syöpä, jotakin, mitä ei pitäisi olla olemassakaan kaikkivaltiaan hyvyyden maailmassa. Ja silti se on. Siksi sen lopulliset mittasuhteet täytyy jättää avoimeksi. 


Kirjoittaja on ahaa-elämyksiin addiktoitunut etsijä. Ja löytäjä. Taipumusta yläpilviajatteluun. Pappi, teologian tohtori ja tietokirjailija.

Jaa tämä artikkeli:

Lue lisää:

Kommentoi