Anne Tiermas hankki viljelylaatikot kotikerrostalonsa läheltä Helsingin Arabianrannasta, koska hänen poikansa tahtoo kasvattaa ruokaa.
”Tyhjä tontti tuntuu viherkeitaalta” – Ensimmäistä satoaan korjaavat kaupunkiviljelijät kertovat aloittelijan mokansa
Merike Mandri siivosi uudelta palstaltaan monta takakontillista autonosia, viinipulloja ja mätää puuta ennen kuin pääsi viljelemään. Härkikseen tottunut Anna Perälä opettelee kokkaamaan tuoreista härkäpavuistaan.
Anne Tiermas, miksi viljelet itse, kun kasviksia saa halvalla kaupastakin?
– Kymmenenvuotias lapseni Okko toivoi omaa pihaa, jossa voisi viljellä aineksia smoothieen. Hän haluaisi tehdä myös pitsaa, jota varten viljelisi viljankin. Asumme kerrostalossa Arabianrannassa, mutta onneksi saimme kodin läheltä kaksi viljelylaatikkoa. Okko toi laatikoihin myös viisi hentoa parisenttistä samettikukan tainta, jotka oli kasvattanut koulussa. Nyt ne kukoistavat mahtavasti.
Viljelylaatikot sijaitsevat tiiviin kerrostaloalueen keskellä Arabiankadun ja Muotoilijankadun kulmassa. Millainen paikka se on viljellä?
– Tyhjä tontti tuntuu viherkeitaalta. Näen alueen nyt erilaisin silmin kuin silloin, kun vain oikaisin sen läpi pitkospuita pitkin. En huomannut ennen viljelijöiden yhteisiä viinimarjapensaita, karviaispensaita, omena- ja luumupuuta. Pienellä alueella saa kasvatettua vaikka mitä edullisesti: kausimaksu oli 30 euroa, siemenet maksoivat noin 10 euroa. Palstaa ylläpitävä kaupunginosayhdistys Artova toi keväällä ison lavallisen uutta multaa laatikoihin, vesitankit ovat valmiina, puutarhavälineet yhteisiä ja korkeat talot ympärillä tekevät paikasta suojaisan. Viljellessä tulee myös juteltua uusien ihmisten kanssa, mitä ei kadulla tapahdu.
Anne Tiermas on hakenut viljelylaatikosta tuoretta salaattia pöytään pitkin kesää.
Tuliko hyvä ensimmäinen sato?
– Saamme tosi hyvän sadon. Olemme valmistaneet siitä esimerkiksi pinaattilettuja ja raparperipaistosta. Yrttejä ja salaatteja on käytetty monella aterialla, ja meillä on vielä kasvamassa herneitä, punajuuria, porkkanoita ja kukkia. Saimme kesäkurpitsaa toiselta viljelijältä, jonka kasveja kastelimme hänen matkansa aikana. Olen oppinut uusia tapoja käyttää kasviksia ja yrttejä. Hölskytyskaali tillillä ja salviapiirakka ovat herkullisia. Ruoka maistuu paremmalta, raaka-aineita arvostaa enemmän ja lapset maistelevat uusia makuja rohkeammin, kun kasvikset ovat itse kasvatettuja.
Teitkö aloittelijan mokia?
– Emme noudattaneet ohjeita taimien etäisyyksistä, kun halusimme kokeilla niin monenlaista kahdessa neliömetrin laatikossa. Kaikki taimet eivät mahtuneet kasvamaan kunnolla. Ensi vuonna suunnittelemme enemmän. Lisäksi voisin kokeilla mansikoita nokkivien lintujen karkotusta roikkuvilla cd-levyillä.
Linnunpelätin tarvitsee apua lintujen karkottamiseen Arabianrannassa.
Näin pääset palstaviljelijäksi
Jos kaupunkiviljely kiinnostaa, kannattaa ilmoittautua jonottamaan palstaa. Tässä ovat yhteystiedot Helsinkiin, Vantaalle ja Espooseen.
Viljelylaatikkoja voi ehdottaa omalle taloyhtiölle tai alueen asukasjärjestölle, ellei sellaisia ole naapurustossa tarjolla.
Epävirallisesta kaatopaikasta tuli satoisa kesäparatiisi
Merike Mandri, miksi viljelet palstalla, vaikka kasviksia saa halvalla kaupastakin?
– Kasvoin kädet mullassa Viron maaseudulla. Nyt olen asunut parikymmentä vuotta Suomessa kerrostalossa, enkä voi kasvattaa kotona mitään siemenestä, sillä kissat kaivavat kaiken ylös.
– Oma pelto rauhoittaa, ja itse kasvatetuissa vihanneksissa on eri maku kuin kaupasta ostetuissa. Käyn palstalla noin viisi kertaa viikossa. Välillä vain ihailen kukkia, grillaan avomiehen kanssa ja katselen auringonlaskua. Tykkään palstalla olosta tosi paljon.
Miten viljelyn alku sujui?
– Missään ei ollut vapaita palstoja, kun kyselin niitä viime keväänä. Sain palstan kotini läheltä Simonkalliosta löytökissan ansiosta. Kävin palstoilla kyselemässä tietääkö kukaan majoittamani kissan omistajaa. Palstaisäntä tunsi hänet. Hän katsoi minua silmiin ja sanoi, että jos oikeasti haluat, niin on meillä yksi aari vapaana. Palsta oli ihan hirveä: heinää ja voikukanjuuria savimaassa sekä vanha vadelmapensas, jonka alusesta oli tullut alueen epävirallinen kaatopaikka. Halusin palstan heti.
Merike Mandrin uusi viljelypalsta sijaitsee Vantaan Simonkalliossa. Lapsena hän kasvatti ruokaa Viron maaseudulla, jonne vanhemmat muuttivat Laatokan Karjalasta.
– Veimme avomiehen kanssa palstalta Sortti-asemalle monta takakontillista vanhoja autonosia, viinipulloja, rikkinäistä lasia ja mätää puuta. Koko palstan pintakerros piti kuoria pois ja ostaa multaa tilalle. Itse en olisi pystynyt raskaisiin töihin selkäleikkausteni jälkeen, mutta onneksi miesystävä hoiti ne.
– Olen pikkutarkka siitä, että palsta näyttää siistiltä, mutta en halua siitä minkäänlaista stressiä. Siksi kylvin tänä vuonna paljon yksivuotisia kukkia. Vadelmapensaan alla kasvavat ruiskukat, kehäkukat ja metsästä hakemani saniaiset, ettei kukaan enää erehdy käyttämään sitä roskapaikkana.
– Ensimmäisenä kesänä palstaan meni rahaa 300–400 euroa, mutta ensi vuonna sitä kuluu paljon vähemmän.
Tuliko hyvä ensimmäinen sato?
– Saimme ison sadon! Tuli kesäkurpitsaa, avomaankurkkua, valkosipulia ja tavallista sipulia, perunaa, mansikkaa, artisokkaa, mausteyrttejä, musta- ja punaviinimarjoja, karviaisia, vadelmia ja paljon kukkia.
Kesäkurpitsa on helppohoitoinen vihannes, joka tuotti Merike Mandrille runsaan sadon.
– Minulla pitää olla aina leikkokukkia. Teen paljon kukkakimppuja myös muille. Juuri eilen sidoin hienon kimpun omista kukista siskon lapsenlapsen kaksivuotissyntymäpäiville. Rakastan kasvattamaani laventelia ja vien sitä vessaan tuoksumaan.
– Luomuruoka on itselleni tosi tärkeää. En käytä viljelyssä mitään myrkkyjä, ja lannoitteenakin vain laimennettua hevosenkakkaa. Keräsin sitä pussiin mökillä.
Teitkö aloittelijan mokia?
– Puput söivät porkkanat ja herneet. Ei se haittaa, mutta ensi vuonna laitan rivit sipulia tai valkosipua myös niiden ympärille, koska puput eivät siedä sitä. Sillä keinolla sain pitää mansikat, kurkut ja muut itselläni.
Multahommat auttavat lapsia kasvamaan terveiksi
Anna Perälä, miksi viljelet itse, kun kasviksia saa halvalla kaupastakin?
– Olen kasvanut maatilalla ja viljellyt lapsena 4H-yhdistyksessä papuja, joita sitten myin vanhemmilleni. Tiedetään, että maassa mylläämisellä on suotuisat vaikutukset terveyteen. Itselläni ja sisaruksillani on tosi vähän allergioita, ja haluan, että myös lapseni Auni ja Aava saavat kosketuksen multaan ja terveen luontosuhteen. Lasten on myös tärkeä oppia kasvattamaan ruokaa. Pahimmassa tulevaisuusskenaariossa ruoka on saatava läheltä, ja sitä viljellään nykyistä laajemmin omiin tarpeisiin. Neljävuotias Aava on jo tosi kiinnostunut siitä, miten kasvit saa kasvamaan, ja hän nyppii rikkaruohoja innoissaan.
Anna Perälä viihtyy uudella palstallaan Espoonlahden ratsastuskoulun vieressä Aunin ja Aavan kanssa.
– Kitkeminen on parasta mindfulnessia. Yksin ollessani saatan tehdä palstahommia tunteja putkeen, jolloin pääsen eroon työasioistani
Paljonko työtä ja rahaa palstaviljelyn aloitus vaati?
– Työtä on eniten alussa, koska vapautuvat palstat ovat yleensä olleet vanhoilla ihmisillä, jotka eivät ole pystyneet hoitamaan palstaa kunnolla enää muutamaan vuoteen. Rikkaruohot ovat ottaneet vallan. Tämä on tilanne meidänkin palstallamme. Olen kitkenyt tänä kesänä kymmeniä tunteja.
Jätimme palstan kastelematta kesällä viikoiksi. Siihen nähden sato on huikea.
– Espoolainen palstaviljelijä Anna Perälä
– Hoidamme aarin palstaa puoliksi toisen viljelijän kanssa. Talikkoon, puutarhaharavaan, kasteluvälineisiin ja siemeniin on kulunut alle sata euroa. Soukka-seuran jäsenmaksuun ja puolikkaan palstan vuosimaksuun menee runsas parikymppiä.
– Palstamme on suojaisella paikalla Espoonlahden ratsastuskoulun vieressä. Maaperä on hyvää, ja sitä saa parantaa hevosenkakalla pikkurahalla.
Auni tykkää happamista mauista ja maistelee raakojakin marjoja.
Tuliko hyvä ensimmäinen sato?
– Palstalla on kasvanut aikamoinen härkäpapusato, paljon kesäkurpitsoja, isot puskat rucolaa ja valtavasti viinimarjoja. Kukat kasvavat komeasti lasten pation ympärillä. Ajattelin, että ensimmäinen vuosi menisi lähinnä maan muokkaukseen ja kitkemiseen, ja jätimme palstan kastelematta kesällä viikoiksi. Siihen nähden sato on huikea. Nyt pitää vielä opetella käyttämään tuoreita härkäpapuja, kun aiemmin olen kokanut Härkiksestä.
Teitkö aloittelijan mokia?
– Olisi hyvä aloittaa palstatyöt aikaisin. Sain palstan toukokuussa, mutta aloitin kunnolla vasta kesäkuussa. Monivuotiset rikkaruohot kuten voikukat olisi pitänyt kitkeä kokonaan ennen kuin ne pääsivät siementämään.
– Ensi vuonna kasvatan helppoja aloittelijan kasveja, kuten perunoita.
Otsikkoa on muokattu 21.8. klo 11.30.
Aava kerää satoa.
Millainen on kaupunkiviljelijän iltarukous?
Anne Tiermas: – Minulla ei ole iltarukousta. Olen käynyt monena iltana kastelemassa viljelylaatikoita tai syömässä muutaman marjan yhteisistä pensaista ja huomannut, että se on tosi rauhoittavaa. Joka ilta on pakko lukea, muuten ei tule uni. Nyt on menossa Jevgeni Vodolazkinin Lentäjä.
Merike Mandri: – Kiitos tästä päivästä. Ihanaa, kun rakkaat ovat lähellä.
Anna Perälä: – Lapsena minulla oli iltarukous, jossa luettelin pitkän litanian tärkeitä ihmisiä, jotta he pysyisivät turvassa. Nykyään pyrin ajattelemaan joka ilta asioita, joista olen kiitollinen.
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
Viljelijä Melina Heimsch, 27, vaalii espoolaisella maatilalla monimuotoisuutta entisaikojen tapaan – ”Tässä työssä ovat läsnä syntymä ja kuolema”
Hyvä elämäPieniKylä-tilalla Espoon Takkulassa kasvatetaan noin 250 kasvia, minkä lisäksi tilalla elää joukko eläimiä. Monimuotoisuus tuo turvaa, kun ilmasto muuttuu.
