Matti Myllykosken mukaan ensimmäiset kristityt puhuivat Jeesuksesta kuin poissa olevasta rakastetusta.
Kertomus Jeesuksen syntymästä luetaan pian kirkoissa – tiedätkö, millaisista aineksista tuttu joulun kuvasto sai alkunsa?
Matteuksen ja Luukkaan jouluevankeliumit tarjoavat kaksi lähikuvaa siitä, miten varhaiset kristityt tulkitsivat Jeesuksen merkitystä. Myös muut Uuden testamentin kirjoittajat ottivat kantaa Jeesuksen alkuperään.
Jumalan Pojan ihmeellisestä syntymästä tunnetaan kaksi kertomusta, jotka saivat kirjallisen muodon joitakin vuosikymmeniä Jeesuksen kuoleman jälkeen. Meille ne ovat tuttuja Matteuksen ja Luukkaan evankeliumien alusta.
– Jeesuksen lapsuuskertomukset kertovat siitä, miten usko ylösnousseeseen Kristukseen ja Jumalan Poikaan projisoitiin myös hänen syntymäänsä, Uuden testamentin eksegetiikan dosentti Matti Myllykoski sanoo.
Kuvatessaan Jeesuksen neitseellistä syntymää varhaiskristityt liittyivät Myllykosken mukaan tuttuun ja ilmaisuvoimaiseen kertomusperinteeseen.
Vanhassa testamentissa kerrotaan vanhojen äitien kuten kantaisä Abrahamin puolison Saaran ja naisprofeetta Hannan ihmeellisistä raskauksista. Nämä innoittivat myöhemmin kertomuksia juutalaisten suurmiesten kuten patriarkka Iisakin ja Mooseksen neitseellisistä syntymistä.
Muiltakin muinaiskansoilta on säilynyt lukuisia kertomuksia jumaluudesta ja naisesta alkunsa saaneista olennoista. Myös joidenkin kreikkalaisten ja roomalaisten hallitsijoiden väitettiin olevan jumalallista alkuperää ja neitseestä syntyneitä.
Joulun taustalla on kaksi erilaista kertomusta
Matteus kertoo jouluevankeliumissaan Marian yllättävästä raskaudesta, tietäjistä ja heitä opastaneesta tähdestä, Herodeksesta, lastenmurhasta ja paosta Egyptiin. Luukas taas kertoo enkelin ilmoituksesta Marialle, verollepanosta, seimestä, paimenista ja enkeleistä sekä Jeesus-lapsen vierailusta temppelissä.
– Näiden kertomusten erot ovat suuria, eikä niillä ole yhteistä ydintä. Myöhemmin ne kuitenkin harmonisoitiin kirkollisessa perinteessä, koska Uuden testamentin evankeliumien uskottiin olevan kauttaaltaan historiallisesti erehtymättömiä, Matti Myllykoski sanoo.
Matteuksen ja Luukkaan jouluevankeliumeilla on myös yhteisiä piirteitä. Ne liittyvät Jeesuksen syntymän ihmeellisyyteen, hänen kuninkuuteensa sekä syntymän aikaan ja paikkaan.
Sekä Matteuksen että Luukkaan mukaan Marian raskaus alkoi jo kihlausaikana ennen avioitumista Joosefin kanssa. Kummankaan mukaan Joosef ei ollut lapsen isä, koska Jeesus sai alkunsa Pyhästä Hengestä. Kummassakin kertomuksessa Jeesus-lapsi syntyy kuningas Daavidin sukuun Juudean Betlehemissä käskynhaltija Herodes Suuren aikana ja varttuu aikuiseksi Galilean Nasaretissa.
Joulukertomusten Jeesus on kuin Mooses ja Daavid
Kumpikin Jeesuksen syntymäkertomus nojaa Matti Myllykosken mukaan vahvasti Vanhan testamentin esikuviin.
– Matteus pyrkii osoittamaan, että Jeesus on kuin Mooses, mutta enemmän kuin hän. Luukkaan Jeesus puolestaan on kuin Daavid, mutta enemmän kuin hän, Myllykoski sanoo.
Matteus antaa enkelin sanoa Joosefille, että Jeesus pelastaisi kansan heidän synneistään. Tämä perustuu juutalaiseen traditioon, jonka mukaan enkeli ilmoitti Mooseksen syntymän yhteydessä, että tämä olisi pelastava kansan Egyptin orjuudesta.
Samalla tavalla kuin farao sai kuulla papilta tulevan Israelin pelastajan syntymästä, myös Herodes kuulee tietäjiltä tulevan kuninkaan syntymästä sekä saa ylipapeilta ja lainopettajilta tiedon tämän synnyinpaikasta.
Samoin kuin Mooses-lapsi pelastui kaislaveneessä ja myöhemminkin faraon heprealaisiin poikalapsiin kohdistuneelta surmakäskyltä, Jeesus pelastuu Herodeksen surmakäskyltä, kun vanhemmat vievät hänet turvaan Egyptiin.
Jouluevankeliumeina tunnetut kertomukset syntyivät, kun varhaiset kristityt tulkitsivat Jeesuksen merkitystä.
Luukas reagoi antiikin suurmiesten syntymäkertomuksiin
Luukkaan syntymäkertomuksessa Jeesus rinnastuu Matti Myllykosken mukaan kuningas Daavidiin, joka oli vaatimaton paimenpoika, kun hänet kutsuttiin Betlehemistä hallitsemaan Israelin kansaa.
Samalla Jeesus vertautuu myös keisari Augustukseen, jonka Luukas mainitsee nimeltä jouluevankeliuminsa alussa: vaatimattomasti syntyvä Jeesus on oleva paljon ihmeellisempi koko maailman pelastaja, jonka tuloa enkelitkin ovat iloiten julistaneet.
Jerusalemin temppelissä majailevat hurskaat Simeon ja Hanna tunnistavat Jeesus-lapsen heidän hartaasti odottamakseen tulevaksi Messiaaksi ja pelastajaksi.
– Luukas reagoi selvästi antiikin hellenistisen kulttuurin kertomuksiin suurmiesten syntymästä. Augustuksesta kerrottiin, että roomalainen senaattori Nigidius Fiugulus oli ennustanut tämän saavan haltuunsa kaiken vallan, Myllykoski sanoo.
Paavalin mukaan Jeesus syntyi luonnollisella tavalla
Ajatus Jeesuksen ihmeellisestä syntymästä ei kuulunut kristillisen uskon varhaisimpaan ytimeen, eivätkä Uuden testamentin vanhimmat kirjoitukset kerro asiasta mitään. Toisin kuin Jeesuksen kuolemasta, hänen syntymästään ei tunnettu yhtä ainoaa peruskertomusta, joka olisi vähitellen laajentunut.
Esimerkiksi apostoli Paavali, joka kirjoitti seurakunnilleen 20–30 vuotta Jeesuksen kuoleman jälkeen, selittää laajasti ristiinnaulitun ja ylösnousseen Herran merkitystä uskovalle ihmiselle, mutta kertoo tämän syntymästä vain ohimennen.
– Kirjeessään galatalaisille Paavali mainitsee, että Jumala lähetti Poikansa, ”vaimosta syntyneen”, mutta ei pysähdy pohtimaan inhimillisen ja jumalallisen suhdetta Jeesuksen syntymässä. Tämä ei häntä kiinnostanut, eikä hän todennäköisimmin myöskään tuntenut siihen liittyviä traditioita, Matti Myllykoski sanoo.
Paavalille Jeesus oli kuningas ”Daavidin siementä” eli sukua (Room. 1:3). Tämä käsitys liitettiin jo varhain Jeesuksen messiaanisuuteen. Myllykosken mukaan luonnollisena ajatuksena oli, että daavidilainen Joosef oli Jeesuksen isä.
– Tässäkin Paavali oletti Jeesuksen syntyneen luonnollisesti.
Markus hylkäsi ajatuksen Jeesuksesta Daavidin poikana
Myös juutalaissodan jälkimainingeissa vuoden 70 jälkeen kirjoittanut pakanakristitty Markus vaikenee Jeesuksen syntymästä.
Matteusta ja Luukasta aikaisemmin syntyneessä Markuksen evankeliumissa Jeesuksen toiminnan lähtökohta ei ole ihmeellisessä syntymässä, vaan siinä, että jumalallinen ääni taivaasta julistaa Jeesuksen pojakseen, kun Johannes Kastaja kastaa tämän.
– Tämän jälkeen kasteessa saatu Henki heittää Jeesuksen autiomaahan, josta palattuaan tämä alkaa julistaa Jumalan valtakuntaa ja tehdä tunnustekoja sen tulemisen merkiksi, Matti Myllykoski sanoo.
Myös käsitys Jeesukseen kuulumisesta Daavidin sukuun oli Myllykosken mukaan kiistanalainen, ja siksi on todennäköistä, että se ei kuulunut vanhimpaan traditioon. Markuksen evankeliumissa Jeesus kyseenalaistaa lainopettajien väitteen, jonka mukaan Messias olisi Daavidin poika (Mark. 12:35–37).
– Jos tämän tekstin muotoilleet kristityt olisivat varmuudella tienneet Jeesuksen Daavidin pojaksi, heidän ei olisi tarvinnut hakea argumenttia Messiaan daavidilaisuutta vastaan.
Johanneksen Jeesus tuli taivaasta – sukujuurilla ei ollut väliä
Matteusta ja Luukasta myöhäisempi Johanneksen evankeliumi ei myöskään kerro Jeesuksen neitseellisestä syntymästä. Sen sijaan Johannes viestittää selvästi, että Jeesus oli Joosefin poika (Joh. 1:45).
Matti Myllykosken mukaan Johannes tunsi ainoastaan Jeesuksen galilealaisen syntyperän ja kiisti Jeesuksen olleen Daavidin poika.
Kun jotkut torjuivat ajatuksen Jeesuksesta juutalaisten odottamana Messiaana sanomalla, että Messias tulisi Betlehemistä, joka oli Daavidin kaupunki, eikä suinkaan Galileasta mistä Jeesus oli kotoisin (Joh. 7:40–42), Johannes ironisoi epäuskoisten ihmisten tietämättömyyttä.
– Johannekselle on yhdentekevää, miltä paikkakunnalta Messias tulee, koska tosiasiassa hän tulee ylhäältä Jumalan luota. Johanneksen käyttämä traditio oli siten riippumaton Jeesuksen daavidilaisuudesta, Myllykoski sanoo.
Myllykosken mukaan Johanneksen evankeliumin Jeesus ei ole ihmeellisten merkkien avulla ennustettu Messias, vaan taivaasta tullut Jumalan Poika, jonka tosi olemusta monet hänen seuraajansakaan eivät ymmärtäneet.
– Johannekselle inkarnaatio eli Jumalan Pojan ihmiseksi tuleminen on täysin riippumaton hänen biologisen isänsä ja äitinsä osuudesta hänen syntymäänsä. Jälkimmäisellä ei ollut merkitystä.
Vuosisatojen aikana Jeesus on saanut uusia merkityksiä.
Nykyiset kristityt tulkitsevat joulukertomuksia kahdella tavalla
Matteuksen ja Luukkaan kertomukset Jeesuksen syntymästä ovat jättäneet kulttuuriimme pysyvän jäljen, joka näkyy jo varhaisina kristillisinä vuosisatoina alkaneessa joululauluperinteessä ja muussa joulun kuvastossa.
Matti Myllykosken mukaan nykyiset kristityt tulkitsevat syntymäkertomusten merkitystä kahdella tavalla. Opillisen ja normatiivisen käsityksen mukaan kertomusten on oltava totta, koska niissä kerrotut asiat sisältyvät Raamattuun ja uskontunnustukseen.
– Näin ajatteleville kristityille Jeesuksen neitseellisen syntymän tulee ehdottomasti olla historiallisesti ja biologisesti todellinen tapahtuma, jotta se olisi ”totta” ja merkitsisi meille jotakin, Myllykoski sanoo.
Symbolisen ja kulttuurisen käsityksen omaaville kristityille taas jouluevankeliumi on hengellisesti puhutteleva ja merkittävä ilman, että meillä on minkäänlaista varmuutta siitä, mitä historiassa on tapahtunut.
– He ajattelevat, että syntymäkertomukset puhuttelevat kristittyä nimenomaan kertomuksina, joissa on erilaisia merkityksiä herättäviä piirteitä.
Myllykosken mukaan Uuden testamentin erilaisista teksteistä välittyy se, että ensimmäiset kristityt rakastivat Jeesusta. Kun he kertoivat ja opettivat toisilleen Jeesuksesta, he puhuivat ruumiillisesti poissa olevasta rakastetusta, joka oli läsnä sanoissa ja teoissa. Kun aika kului ja uskovien joukko kasvoi ja moninaistui, heidän oli pakko tulkita Jeesuksen merkitystä uudelleen.
– He eivät voineet jäädä toistamaan Jeesuksen opetusta Jumalan valtakunnasta, joka ei vielä tullutkaan. Jeesus oli enemmän, ja hänestä tuli koko ajan enemmän: Kristus, Jumalan Poika, Jumala. Jotkut näistä tulkinnoista liittyivät siihen, miten Messiaan ominaisuudet näkyvät hänen syntymässään.
– Myös me tulkitsemme koko ajan Jeesusta ja hänen merkitystään meille. Osa tulkinnoista jää elämään, Matti Myllykoski sanoo.
Artikkeli perustuu luentoon, jonka Matti Myllykoski piti kauppakeskus Triplan Fokus-tilassa 30.11. Tilaisuudessa Myllykoski ja musiikkitieteilijä Topi Linjama puhuivat jouluevankeliumista ja jouluoratoriosta.
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
Tällainen on Jeesus, jota tutkijat ovat jäljittäneet jo vuosisatojen ajan – kysymys hänen merkityksestään vie lopulta tutustumaan omaan itseen
HengellisyysJeesus oli juutalainen profeetta, jonka sanoma Jumalan valtakunnasta kutsui ihmisiä toivoon ja yhdenvertaisuuteen. ”Toivon sytytyslanka oli lyhyt ja räjähdys toisenlainen kuin odotettiin”, raamatuntutkija Matti Myllykoski sanoo.
Mielipide: Kristitty saa syödä sianlihaa
Puheenvuorot
