Nykytaiteen museo Kiasma on joutunut Israelin ja palestiinalaisten välistä konfliktia koskevan keskustelun näyttämöksi. Kuva: Martti Kainulainen / Lehtikuva
Tutkija André Swanström pitää Kiasma-työnseisausta juutalaisvihamielisenä: ”Israelista on tehty ’kollektiivinen juutalainen’”
Myös äärioikeistolainen Suunta-kollektiivi ilmaisee tukensa taiteilijoille heidän Chaim ”Poju” Zabludowiczia esittämien vaatimustensa vuoksi. Suomen juutalaisten seurakuntien keskusneuvoston puheenjohtajan Yaron Nadbornik on huolestunut tilanteesta.
Antisemitismiä tutkinut kirkkohistorian dosentti André Swanström pitää paljon julkisuutta saanutta taiteilijoiden käynnistämää työnseisausta ja sen juutalaiseen liikemieheen Chaim ”Poju” Zabludowicziin kohdistamia vaatimuksia juutalaisvastaisena.
Viime lokakuussa kuvataiteilijat Terike Haapoja ja Eero Yli-Vakkuri julkaisivat Voima-lehdessä kannanoton, jossa he vaativat Zabludowiczin erottamista Kiasman hallituksen tukisäätiöstä.
Syynä vetoomukseen on Zabludowiczin tuki Israelille, jota taiteilijat pitävät Amnesty Internationalin viime helmikuussa julkaisemaan raporttiin vedoten apartheid-valtiona.
Taiteilijoiden kannanotto on osa laajempaa, vuonna 2014 käynnistettyä Boycott, Divest Zabludowizc (BDZ) -kampanjaa. BDZ on muunnelma palestiinalaisten itsehallinnon rahoittamasta Israelin-vastaisesta Boycott, Divest, Sanctions (BDS) -kampanjasta. Voima-lehdessä julkaistun vetoomuksen yhteyteen syntynyt Kiasma Strike -liike ei kuitenkaan ole boikotti vaan työnseisaus, jonka ideologinen tausta on BDS- ja -BDZ-kampanjoissa.
Kampanjassa myös yksittäinen ihminen nostetaan vastuulliseksi Israelin politiikasta täysin kohtuuttomalla tavalla ilman, että hänelle annetaan mahdollisuutta puolustaa näkemyksiään.
– André Swanström
Vuonna 2008 perustettu Kiasman Tukisäätiö on itsenäinen säätiö, eikä se ole nykytaidemuseo Kiasman hallinnollinen osa.
André Swanströmin mielestä työnseisaus on luonteeltaan antisemitistinen. Hän kommentoi aihetta sähköpostitse.
– Kampanja linkittyy antisemitistisiä piirteitä sisältävään BDS-liikkeeseen ja se rinnastaa Israelin perusteettomasti ja tarkoitushakuisen leimaavasti Etelä-Afrikan apartheid-hallintoon. Apartheid soveltuu käsitteenä kuvaamaan rotusortoa Etelä-Afrikassa, mutta Israelissa ei ole rotusortoa eikä rotuun perustuvaa erottelua. Israelin arabikansalaisilla on täydet kansalaisoikeudet. Palestiinalaisia ei myöskään erotella rodullisin perustein, ja heidän vaikea tilanteensa suhteutuu terrorismiin ja turvallisuutta ylläpitäviin toimenpiteisiin. Terminä apartheid on leimasana, ei analyyttinen käsite, Swanström toteaa.
– Kampanjassa myös yksittäinen ihminen nostetaan vastuulliseksi Israelin politiikasta täysin kohtuuttomalla tavalla ilman, että hänelle annetaan mahdollisuutta puolustaa näkemyksiään.
André Swanströmin mielestä on kohtuutonta, etteivät taiteilijat anna Chaim ”Poju” Zabludowiczille mahdollisuutta puolustaa näkemyksiään. Kuva: Martti Kainulainen / Lehtikuva
Helsingin juutalainen seurakunta arvostelee boikottia
Alun perin taiteilijoiden kampanjaa syytti antisemitismistä jo 2. joulukuuta Helsingin hiippakunnan piispa Teemu Laajasalo twiitissään, jossa hän totesi, kuinka vaikeaa ”on tunnistaa akatemian tai kulttuuriväen juutalaisviha”.
Myös Helsingin juutalainen seurakunta on omalla Facebook-sivullaan julkaissut kannanoton, jossa todetaan, että taiteilijoiden kampanja ”on tuontitavaraa antisemitistisin maustein”.
Kannanotossa kiinnitetään huomiota siihen, kuka saa määritellä antisemitismin. Tekstissä todetaan: ”BDS haluaa määritellä myös juutalaisten kokeman antisemitismin. Tunnettu vasemmistolainen periaate on syrjinnän kohteiden tulkintaoikeus kokemuksiinsa; siitä syntyivät #metoo ja Black Lives Matter. Antisionisti saa määritellä itsensä ennakkoluulottomaksi ja tulla uskotuksi, mutta juutalaisilta, jotka kärsivät antisemitismistä Israeliin kohdistuvan vihamielisyyden kylkiäisenä, tämä oikeus kielletään.”
Suomen juutalaisten seurakuntien keskusneuvoston puheenjohtajan Yaron Nadbornikin mukaan boikottiliikettä tukevat aktivistit eivät yleensä määrittele edes sionismia siten kuin juutalaiset itse sen ymmärtävät.
Viimeistään nyt tuon äärioikeiston tuen myötä pitäisi taiteilijoiden herätä ja ymmärtää olevansa historian väärällä puolella.
– Yaron Nadbornik
– BDS-liike ja heidän innokkaat tukijansa Suomessa haluavat hiljentää juutalaisten enemmistön äänen ja normalisoida sionismin ja antisemitismin vihamielisiä määritelmiä, jotka mitätöivät useimpien juutalaisten kokemuksia ja määritelmiä itsestään, Nadbornik toteaa sähköpostitse.
Juutalaisyhteisöt eri puolilla maailmaa suosittelevat International Holocaust Remebrance Alliancen (IHRA) laatimaa antisemitismin määritelmää, jossa otetaan huomioon se, että myös Israelista voidaan puhua antisemitistisesti.
– IHRA:n määritelmä syntyi osana taistelua olemassa olevaa juutalaisvihaa vastaan. Sen sijaan kehotukset luopua tästä määritelmästä ja omaksua BDS:n tukema määritelmä ovat syntyneet juutalaisvihan puolustamiseksi, Yaron Nadbornik toteaa.
Hänen mukaansa Zabludowiczia vastaan masinoidun kampanjan luonteesta kertoo jotakin se, että uusnatsien ylläpitämä Partisaani-verkkosivukin julkaisi äärioikeistolaisen Suunta-kollektiivin kannanoton, jossa suomalaiset uusnatsit osoittavat tukensa taiteilijoiden työnseisaukselle.
– Juutalaisviha on valitettavan tasa-arvoinen viha. Sitä on niin poliittisen kentän oikealla kuin vasemmallakin laidalla. Viimeistään nyt tuon äärioikeiston tuen myötä pitäisi taiteilijoiden herätä ja ymmärtää olevansa historian väärällä puolella, Nadbornik toteaa.
Yaron Nadbornik korostaa, että antisemitismistä puhuttaessa on kuunneltava juutalaisten omaa kokemusta. Kuva: Jussi Helttunen
Milloin kritiikki muuttuu juutalaisvihaksi?
Missä sitten kulkee raja, jonka jälkeen normaali Israel-kritiikki muuttuukin juutalaisvihaksi?
– Israelin arvostelusta on tehty julkisessa keskustelussa itsestäänselvyys ja Israelia kritisoivan ihmisen on helppo mieltää itsensä progressiiviseksi. Israelista on tavallaan tehty ”kollektiivinen juutalainen”, jonka arvostelemiseen kanavoituu tietoista ja tiedostamatonta juutalaisvihaa. Israel toimii myös vasemmistolaisen älymystön postkolonialistisen huonon omantunnon purkukanavana, vaikka Israelin kohdalla on täysin perusteetonta puhua kolonialismista, Swanström toteaa.
Hänen mielestään Israelin ja palestiinalaisten välisellä konfliktilla on monimutkaiset historialliset juuret, jolloin on kohtuutonta, että yleisessä keskustelussa painetta kohdistetaan yksistään Israeliin. Tässä suhteessa Swanström arvostelee voimakkaasti kansainvälistä yhteisöä, erityisesti YK:n eri elimiä.
Israelin arvostelemisessa kohtuullisuus ja tasapuolisuus ovat avainkysymys. Kun ne unohtuvat, liukuu arvostelu antisemitismin puolelle.
– André Swanström
– Vuodesta 2015 YK:n yleiskokous on hyväksynyt 125 Israelin tuomitsevaa päätöslauselmaa. Vertailun vuoksi tuomitsevia päätöslauselmia on kohdistunut muihin maihin seuraavasti: Venäjä 19, Syyria 9, Pohjois-Korea 7, Iran 6 ja Kiina 0, Swanström toteaa.
Hänen mielestään hyvin kuvaavaa oli, että marraskuussa YK:n yleiskokous vaati äänin 154–9, että Israelin ja palestiinalaisten rauhanneuvottelut täytyy järjestää Moskovassa, vaikka voisi luulla, että Moskovan itsensä pitäisi taipua sille asetettuihin rauhanehtoihin.
– Israelin arvostelemisessa kohtuullisuus ja tasapuolisuus ovat avainkysymys. Kun ne unohtuvat, liukuu arvostelu antisemitismin puolelle. Kohtuullisuus ja tasapuolisuus ovat kuitenkin niin pahasti hukassa, että voidaan puhua Israelin arvosteluun liittyvästä rakenteellisesta antisemitismistä.
Artikkelista on 19.12. kello 13.30 korjattu aiemmin virheellinen käsitys taiteilijoista boikotoijina. Oikea käsitys on, että taiteilijat ovat työnseisauksessa. Artikkelia oli korjattu jo aiemmin 16.12. kello 9.45, mutta tuolloin muutettu lauserakenne ei riittänyt korjaamaan virheellistä tietoa.
Jaa tämä artikkeli:
