Harras hetki: Aaro Löf tuntee Jumalan tuoksuna – puhelin hälyttää aamuviiden jälkeen päivän ensimmäiseen rukoukseen
Aaro Löfin rukousmatto on matkamuisto Jerusalemista.

Aaro Löfin rukousmatto on matkamuisto Jerusalemista.

Harras hetki: Aaro Löf tuntee Jumalan tuoksuna – puhelin hälyttää aamuviiden jälkeen päivän ensimmäiseen rukoukseen

Aaro Löf on suufi, jolle kaikissa hengellisissä perinteissä on kysymys Jumalan läsnäolon kokemisesta.

On yksi päivän viidestä rukoushetkestä. Aaro Löf levittää rukousmaton olohuoneen lattialle ja polvistuu. Hän pyytää Luojalta ohjausta ja varjelusta pysyäkseen oikealla tiellä. Sen jälkeen hänen rukoushetkeensä kuuluu pyhien tekstien ja Luojan nimen resitointia.

Ensimmäisen kerran Löfin puhelin hälyttää rukoilemaan vähän yli viideltä aamulla. Hän laulaa aamutuimaan milloin suufilaisia tai sikhiläisiä, milloin kristillisiä lauluja – esimerkiksi virttä Herra kädelläsi. Päivän viimeisen rukouksen Löf lausuu iltakahdeksan jälkeen.

Rukoillessaan Löf ei istu paikoillaan. Välillä hän painaa päätään alas, välillä kumartuu lattiaan asti. Liike on olennainen osa rukousta, sillä sen avulla koko ruumis on harjoituksessa läsnä.

Jos Löf on julkisella paikalla, hän pyrkii rukoilemaan niin, ettei häiritse muita tai herätä huomiota. Rukouksen voi lausua myös hiljaa mielessään.

Aaro Löf on suufi. Suufilaisuus määritellään usein islamilaiseksi mystiseksi suuntaukseksi, mutta Löf ei koe olevansa sen enempää muslimi kuin kristittykään. Jos hänen pitää lokeroida itsensä, hän kutsuu itseään kristittyjen ystäväksi, muslimien ystäväksi ja sikhien ystäväksi, mutta niitäkin enemmän Luojan ystäväksi.

Suufilaisuudessa, kuten missä tahansa muussakin mietiskelyperinteessä, on Löfin mukaan kyse omakohtaisesta Luojan kokemisesta. Jumala kun ei mahdu mihinkään muualle kuin häntä seuraavan sydämeen. Luojan läsnäolo tuntuu Löfille eri hetkinä erilaiselta. Toisinaan läsnäolo tuoksuu tai maistuu. Välillä kaikki näyttää hyvin kirkkaalta ja selkeältä. Joskus kaikki on pehmeää ja herkkää. Löf saattaa myös tuntea voiman, joka on hyvin rauhallinen ja syvä.

Hänelle tuli outo ja ohut olo ja jonkinlainen kaipuu.

Miksi me olemme täällä? Miksi maailma näyttää usein niin järjettömältä? Tämäntapaisia kysymyksiä Aaro Löf muistaa pohtineensa jo lapsena. Keskustelukumppanina oli usein hänen mumminsa, joka oli harras kristitty. Pohdinta ei ole tauonnut. Vuosien varrella Löf on harjoittanut niin joogaa, tantraa kuin kristillisen mystiikan eri suuntauksiakin. Hänelle kaikissa hengellisissä perinteissä on lopulta kyse samasta asiasta: Jumalan kokemisesta. Päästäkseen siinä syvemmälle hänen oli lopulta valittava yksi tie ja sitouduttava siihen.

Pitkään suufilaisuus oli Löfille tuttua vain kirjoista. Sitten hän näki netissä kuvan pitkäpartaisesta miehestä, jonka hymyssä oli jotakin puhuttelevaa. Mies oli Sheikh Burhanuddin, suufilainen opettaja, ja Löf lähti tapaamaan häntä Italiaan. Sheikh Burhanuddinista tuli hänelle isähahmo ja ystävä, jolta hän edelleen saa ohjausta ja johon hän luottaa varauksetta.

Enää Löf ei oikein osaa kuvitella, millaista elämä olisi, jos hänellä ei olisi minkäänlaista kosketusta Jumalaan. Joulun jälkeen hän oli pyhiinvaellusmatkalla. Matka oli niin voimakas kokemus, että kotiin palattuaan Löf piti pientä taukoa. Hän kyllä rukoili, mutta rutiininomaisesti. Sitten kävi niin kuin hänelle ennenkin on käynyt: hänelle tuli outo ja ohut olo ja jonkinlainen kaipuu. Jumalasta ei vain pääse kovin kauas.

Otsikkoa muokattu 22.3. klo 15.10.

Jaa tämä artikkeli:

Lue lisää:

Kommentoi