Kirkolliskokouksessa ei päätetä asioista ainoastaan istuntosalissa – kirkkohallituksen Kari Latvus esittelee vähemmän tunnetut vallan sopukat
Valiokunnilla, valitsijamiehillä ja puheenjohtajistolla on kirkolliskokouksessa paljon valtaa.

Valiokunnilla, valitsijamiehillä ja puheenjohtajistolla on kirkolliskokouksessa paljon valtaa.

Kirkolliskokouksessa ei päätetä asioista ainoastaan istuntosalissa – kirkkohallituksen Kari Latvus esittelee vähemmän tunnetut vallan sopukat

Kirkolliskokous on luterilaisen kirkon ylin päättävä elin. Uudet edustajat kokoontuvat parhaillaan ensimmäistä kertaa.

Suomen luterilaisessa kirkossa ylintä valtaa käyttää kirkolliskokous. Kirkolliskokouksen uuden nelivuotiskauden edustajat valittiin alkuvuodesta, ja uusi porukka kokoontuu paraikaa ensimmäistä kertaa Turun kristillisellä opistolla.

Kirkolliskokous päättää asioista äänestämällä täysistunnossa, jossa kaikki edustajat ovat äänivaltaisia. Täysistunnot lähetetään suorina videoina kirkon kanavalla YouTubessa.

Valtaa käytetään kuitenkin myös katseilta piilossa, esimerkiksi valiokunnissa. Valiokunnat valmistelevat täysistuntoon käsiteltäväksi tulevat esitykset.

– Valiokunnat penkovat jutun juuret esille ja hakevat aloitteille perusteet. Yhteinen sali arvioi perusteiden painavuuden, selittää kirkkohallituksen jumalanpalvelus ja yhteiskunta -yksikön johtaja Kari Latvus.

Valiokuntia on yhdeksän, ja Latvuksen mukaan niillä kaikilla on merkitystä.

– Yleisvaliokunta on portinvartija. Jos sieltä tulee bumerangi, asia ei mene eteenpäin. Yleisvaliokunta voi siis esittää myös aloitteen hylkäämistä. Se on aikamoinen giljotiini, Latvus sanoo.

Toinen keskeinen valiokunta on perustevaliokunta. Se käsittelee kirkon uskoa ja oppia koskevia esityksiä.

Perustevaliokunta on viime vuosina pyöritellyt muun muassa sitä, millä perusteella kirkko voi tai ei voi vihkiä avioliittoon samaa sukupuolta olevia pareja.

– Viime kaudella perustevaliokunnassa käytiin avioliitosta keskustelua, jossa eri osapuolten oli hyvin vaikea päästä aitoon vuoropuheluun, Latvus kertoo.

– Näyttää siltä, että perustevaliokunnan avioliittonäkemykset menevät tälläkin kertaa aika tarkkaan tasan. Vaikea sanoa, mihin vaaka kallistuu.

Latvuksen mukaan kirkolliskokous on jakautunut avioliittokysymyksessä kahteen tiukkaan leiriin. Niiden välissä on pieni joukko edustajia, jotka eivät ole kannastaan varmoja.

– Ehkä heistä tulee tällä kaudella asian ratkaisijat.

Vaikka valiokunnilla ei olekaan lopullista päätösvaltaa, Latvuksen mukaan niiden tekemällä taustatyöllä on iso vaikutus.

– Tavallaan se on teknistä työtä, mutta kaikki tekninen työ on myös vallankäyttöä. Kysymyksenasettelu määräytyy sen mukaan, miten asia valmistellaan.

Jokainen kirkolliskokouksen edustaja istuu jossain valiokunnassa. Valiokuntaansa ei saa päättää itse, vaan valitsijamiehet jakavat edustajat valiokuntiin.

Esitykset voidaan aina kaataa salissa, mutta valitsijamiehillä ja puheenjohtajistolla on erittäin paljon taustamerkitystä.

Valitsijamiehet ovat kenties Suomen luterilaisen kirkon merkittävimpiä vallankäyttäjiä, joista harva maallikko on koskaan kuullut. He päättävät, minkälaiset näkemykset kussakin valiokunnassa ovat äänessä.

– Heillä on tosi suuri merkitys. He tekevät toki valiokuntapaikoista vain esityksen, josta sali päättää, Kari Latvus kertoo.

Valitsijamiehet taas valitaan vaaleilla kunkin kirkolliskokouskauden ensimmäisenä täysistuntopäivänä. Kunkin hiippakunnan edustajat äänestävät omat valitsijamiehensä.

Latvuksen mukaan toinen tärkeä vallankäyttäjäjoukko on kirkolliskokouksen puheenjohtajisto, joka koostuu valiokuntien puheenjohtajista.

– Puheenjohtajisto tekee esityksiä esimerkiksi siitä, mihin valiokuntaan esitykset menevät ja missä järjestyksessä asiat käsitellään. Joskus puheenjohtajisto joutuu myös arvioimaan, vaatiiko esitys määräenemmistön mennäkseen läpi.

Kaikki kirkolliskokouksessa esitettyjä asioita ei hyväksytä pelkällä enemmistön päätöksellä, vaan etenkin uskoa ja oppia koskevissa kysymyksissä vaaditaan kolmen neljäsosan määräenemmistö.

– Esitykset voidaan aina kaataa salissa, mutta valitsijamiehillä ja puheenjohtajistolla on erittäin paljon taustamerkitystä, Latvus summaa.

– Perinteisesti piispat ovat käyttäneet tuplavaltaa siten, että he ovat olleet myös valiokuntien puheenjohtajia. Viime vuosina on keskusteltu, olisiko jonkun toisen syytä olla puheenjohtaja.

Tällä viikolla valituista valiokuntien puheenjohtajista vähemmistö on piispoja, mutta he ovat kirkkopoliittisesti merkittävillä paikoilla. Mikkelin piispa Seppo Häkkinen johtaa käsikirjavaliokuntaa ja Tampereen piispa Matti Repo perustevaliokuntaa.

Käsikirjavaliokunnan varapuheenjohtaja on Päivi Linnoinen ja perustevaliokunnan varapuheenjohtaja on Hanna Mithiku. Lakivaliokunnan puheenjohtaja on Antti Savela ja varapuheenjohtaja Jouko Jääskeläinen. Hallintovaliokunnan puheenjohtaja on Aulikki Mäkinen ja varapuheenjohtaja Matti Ketonen. Talousvaliokunnan puheenjohtaja on Tapio Tähtinen ja varapuheenjohtaja Kari Aakula. Tulevaisuusvaliokunnan puheenjohtaja on Katri Korolainen ja varapuheenjohtaja Ilkka Pöyhönen. Yleisvaliokunnan puheenjohtaja on Pekka Särkiö ja varapuheenjohtaja Aimo Koskelo. Kansliavaliokunnan puheenjohtaja on Markku Orsila ja varapuheenjohtaja Anna Lintunen. Toimitusvaliokunnan puheenjohtaja on Johanna Lumijärvi ja varapuheenjohtaja Wiking Vuori.

13.8. kello 8.48: Juttuun on lisätty tiedot kaikkien valiokuntien puheenjohtajista ja varapuheenjohtajista.

 

Jaa tämä artikkeli:

Lue lisää:

Kommentoi