Harras hetki: Anja Erämaja rentoutuu vaankävelyillä ja röökin mittaisilla soittotauoilla
Anja Erämaja käy kävelyretkillä päivittäin. Yksi hänen retkikohteistaan on Viikinrannan koivikko.

Anja Erämaja käy kävelyretkillä päivittäin. Yksi hänen retkikohteistaan on Viikinrannan koivikko.

Harras hetki: Anja Erämaja rentoutuu vaankävelyillä ja röökin mittaisilla soittotauoilla

Runoilija nauttii siitä, että antaa jalkojensa vain viedä johonkin suuntaan. Hienointa on, jos jalat vievät metsään asti, metsäilemään.

Jokapäiväinen kävelylenkki on runoilija-kirjailija Anja Erämajalle paras rentoutumiskeino. Alkuvuodesta hän lähti lenkille heti aamusta ja kutsui sitä työmatkaksi. Kun hän oli kävellyt kahden–kolmen kilometrin matkan, oli kotiminä muuttunut työminäksi. Nykyään lenkki siirtyy välillä keskipäivään, eräänlaiseksi ruokatuntikävelyksi.

Arabianrannassa asuvan Erämajan kävelyreitti vaihtelee hieman. Hän kertoo yleensä kulkevansa Vanhankaupunginlahden suuntaan, mutta viikonloppuisin hän saattaa lähteä pidemmällekin, Viikkiin tai Lammassaareen.

Vaikka Erämaja ei ajattelisi työasioita, tulee kävelyn rytmissä usein ideoita kirjoittamistyöhön. Hän uskoo ideoiden pulpahtelun syntyvän siitä, että koko kroppa on liikkeessä. Liikkeen ja liikkumattomuuden suhde on mietityttänyt häntä erityisesti tänä keväänä, sillä hän on sairastanut influenssan ja keuhkokuumeen, ja niistä toipuessa on liikkuminen jäänyt vähäiseksi.

Metsässä kaikki on juuri oikein: ainoa ylimääräinen siellä olet sinä itse.

Kun on aikaa, Anja Erämaja nauttii siitä, että antaa jalkojensa vain viedä johonkin suuntaan. Hän kuvailee sitä käveleskelyksi tai vaankävelyksi.

Hienointa on, jos jalat vievät metsään asti, metsäilemään. Turun saaristosta kotoisin olevalle Erämajalle metsäluonto on aina ollut tärkeä osa elinpiiriä, mutta sen merkitys tuntuu vuosien kuluessa vain kasvavan.

Erämaja kokee, että metsässä kaikki on juuri oikein: ainoa ylimääräinen siellä olet sinä itse. Metsässä eivät ajatukset ja mielipiteet sinkoile, koska ympäristö ei ole täynnä ärsykkeitä kuten kaupungissa. Siellä pääsee levolliseen ja kiitolliseen tilaan.

Arjen pienissä irtiotoissa hänelle olennaista on yksinkertaisuus. Hän saattaa pysähtyä pariksi minuutiksi vain seuraamaan hengityksensä rytmiä. Tai hän silittää kissaa.

Myös ikkunan eteen seisahtuminen tuntuu hyvältä. Anja Erämajaa huvittaa, että hän on siten kuin runoilijan prototyyppi. Hänestä on kuitenkin ihanaa katsella säätä. Sää on mikä on, ja se on täysin tasapuolinen, sillä se on kaikille sama eikä ole ihmisen päätettävissä. Joskus isot, viattoman puhtaat lumihiutaleet ovat lähes hypnotisoineet Erämajan.

Välillä Erämaja siirtää sormensa tietokoneen näppikseltä työpöydän vieressä olevan soittimen koskettimille. Hän kutsuu sitä röökin mittaiseksi soittotauoksi. Samalla hän treenaa vapaasäestystä. Toistojen kautta oppii, ja oppimisen ilo rentouttaa.

Jaa tämä artikkeli:

Lue lisää:

Kommentoi