Ylienkeli Mikael on maalattu 1300-luvulla istanbulilaisen luostarikirkon freskoon. Päässään Mikaelilla on enkeleille tunnusomainen nauha ja ylienkelin merkkeinä toisessa kädessä sauva ja toisessa pyöreä esine. Kuva Istock.
Antennit päässä, siivet täynnä silmiä – ortodoksisissa kirkoissa voi opetella tunnistamaan enkeleitä kuin lintubongari ikään
Raamatun kirjoittajille enkelien ulkonäkö oli sivuseikka – olennaista oli se, mitä asiaa niillä oli ihmisille.
Miltä enkeli näyttää? No eipä välttämättä miltään, sillä enkelit ovat ruumiittomia voimia ja sellaisina ihmisille näkymättömiä.
Näkyvän muodon enkeli tarvitsee silloin, kun sen pitää päästä puheisiin ihmisten kanssa. Raamatussa enkelit puuttuvat ihmisten elämään tämän tästä: ne puhuvat Jumalan suulla, varoittavat, ohjaavat ja joskus paljastavat, mitä tulevaisuudessa tapahtuu. Välillä enkeli voi tulla myös uniin.
Monien mielikuvissa enkeli on siivekäs, androgyyni ihmishahmo. Raamatun kirjoittajille enkelien ulkonäkö tuntuu kuitenkin olleen sivuseikka – olennaisempaa on se, mikä Jumalan viesti niillä kulloinkin on kerrottavanaan. Aina ihminen ei edes heti tunnista olevansa enkelin kanssa tekemisissä.
Silloin kun enkelin ulkonäköä ylipäänsä kuvaillaan, puhutaan miehestä tai nuorukaisesta. Jeesuksen ylösnousemuksesta kertovissa evankeliumikohdissa mainitaan lisäksi kirkkaat tai valkoiset vaatteet. Vanhan testamentin Tuomarien kirjassa eräs silminnäkijä puolestaan kuvaa tapaamaansa enkeliä näin: ”Minun luokseni tuli Jumalan mies. Hän näytti Jumalan enkeliltä, hyvin pelottavalta.”
Siivekkäät jumalolennot enkelien esikuvina
Siivet enkeleille kasvoivat ihmisten mielikuvituksessa, kun he halusivat jotenkin hahmottaa ja kuvata sitä, miten enkeli pystyi liikkumaan ilman ajan ja paikan rajoitteita. Siipien kehittymiseen vaikuttivat myös Vanhassa testamentissa kuvatut siivekkäät taivaalliset olennot kerubit ja serafit sekä vanhojen korkeakulttuurien siivekkäät jumalhahmot.
Kirkkoihin siivekkäät ylimaalliset olennot ilmestyivät 400-luvulta alkaen. Niitä tuli mosaiikkeihin, freskoihin ja ikoneihin.
Tänä päivänä enkelimaailman moninaisuus näkyy edelleen ortodoksisissa kirkoissa. Niissä vieraileva voi opetella tunnistamaan taivaallisia siivekkäitä kuin lintubongari ikään. Kuusisiipinen on serafi. Kerubilla voi olla kaksi, neljä tai kuusi siipeä, mutta parhaiten sen tunnistaa siitä, että sen siivet ovat täynnä silmiä.
Petri Ala-Maunuksen maalaus Taivaallista valoa 7 on esillä Valamon luostarin kulttuurikeskuksessa. Kuva: Jefunne Gimpel.
Mikael taistelee pahaa vastaan, Gabriel tuo hyviä uutisia
Arkki- eli ylienkelit Mikaelin ja Gabrielin löytää ortodoksisessa kirkossa usein ikonostaasista eli alttarin edessä olevalta kuvaseinältä. Mikaelilla on yleensä punainen viitta ja vihertävä aluspuku, Gabrielilla värit menevät päinvastoin.
Toisessa kädessä niillä on sauva ja toisessa usein pyöreä esine, joka joissakin ikoneissa näyttää kiekolta, joissain taas läpikuultavalta lasipallolta. Siitä on esitetty erilaisia tulkintoja: sen on ajateltu heijastavan taivaallista valoa tai kuvaavan jumalallista näkemistä.
Enkelin hiuksia koristaa nauha tai diadeemi, jonka päät leijuvat korvien korkeudella kuin jonkinlaiset tuntosarvet tai anturit. Joskus kuulee sanottavan, että niiden avulla enkeli kuulee Jumalan käskyt. Todellisuus runollisen tulkinnan taustalla on kuitenkin aika suoraviivainen: hiuksiin sidottu nauha on kreikkalaisessa ja roomalaisessa kulttuurissa ollut voiton merkki.
Joissakin ikoneissa Mikael ja Gabriel kuvataan työn touhuissa. Mikael, joka on taivaallisten sotajoukkojen johtaja, taistelee roomalainen sotilasasu yllään ja miekka kädessään pahaa vastaan. Joskus hänet nähdään vaaka kädessään, sillä hänen tehtävänään on viimeisellä tuomiolla punnita ihmisten sielut. Gabrielille on annettu miellyttävämpi tehtävä hyvien uutisten tuojana – hän on se enkeli, joka esimerkiksi ilmoitti Neitsyt Marialle tämän raskaudesta.
Enkelivaloa maisemassa
Jonkinlaisen käsityksen siitä, miltä enkeli näyttää, saa Valamon luostarissa Heinävedellä Taivaallista Valoa -näyttelyssä. Perinteisten ikonien lisäksi näyttelyssä on Petri Ala-Maunuksen maalauksia.
Pikkutarkoissa maisemakuvissa ei ole jälkeäkään ihmisistä, mutta enkelin niissä voi nähdä kaukaisena valona, vaivihkaisena aavistuksena tai aukkona tai poikkeamana maisemassa.
Lähteet: Marianna Flinckenberg-Gluschkoff: Kirkkauden sanansaattajat – enkelit ortodoksisessa ikonissa. Valamo Kustannus 2020.
Serafim Seppälä: Taivaalliset voimat – enkelit varhaiskristillisyydessä ja juutalaisuudessa. Kirjapaja 2016.
Icons and their Interpretation -blogi
Mikkelinpäivää eli enkelien sunnuntaita vietetään 29.9.
Taivaallista Valoa -näyttely on esillä vuoden 2025 loppuun asti Valamon luostarin kulttuurikeskuksessa
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
Korson kirkko sopii enkelibongaukseen – siivekkäitä löytyy ainakin 170
HengellisyysVarsinainen enkeliapaja sijaitsee seurakuntakeskuksen varhaiskasvatuksen toimistossa.
