Backmanin suvulla on käytössä suvun oma arkkualba. Sen neljään kulmaan on kirjailtu Backmanin suvun vaakuna.
Arkkualba tekee yksinkertaisestakin arkusta arvokkaan – Osa seurakunnista haluaa elvyttää vanhan arkkuvaateperinteen
Arkkualba liittyy samaan perinteeseen rippialban, kastemekon ja morsiuspuvun kanssa.
Vainajan pukeminen kauniisiin vaatteisiin ja kallisarvoisten kankaiden laittaminen ruumiin peitteeksi ovat ikivanhoja kuolemaan liittyviä perinteitä. Viikinkiajalla arkun päälle levitettiin ryijy. Myöhemmin käyttöön otettiin arkkualbat eli arkkupeitteet.
Suomessa arkkualbojen käytöstä tiedetään vain vähän. Pohjanmaalla arkkuvaatteen virkaa ovat toimittaneet kirjotut peitteet, joita on saattanut käyttää koko kylä. Etelä-Karjalassa arkku peitettiin 1800-luvulla vaipalla eli peitteellä siinä vaiheessa, kun vainajaa lähdettiin kuljettamaan kirkkoon.
Backmanin sukuseuran arkkualba on valmistettu villasta ja silkistä. Arkkualbaan kuuluu erillinen hiekkaliina, jonka päälle pappi tekee siunaustilaisuudessa hiekalla ristinmerkin.
1800-luvulla arkkuja alettiin koristella kukilla, ja arkkualban käyttö unohtui.
Viime vuosina arkkupeiteperinnettä on alettu elvyttää muun muassa ympäristösyistä. Moni omainen valitsee arkuksi yksinkertaisen, ekologisen arkun. Myös polttohautausten lisääntyminen on vaikuttanut siihen, että moni omainen päätyy valitsemaan huokeamman arkun.
Siunaustilaisuuden ajaksi yksinkertaisen arkun päälle asetetaan sitten arkkualba.
Hämeenkylän kirkkoherra Matti Hyry ajattelee, että arkkupeitteessä kiteytyy kaunis ja kristillinen tasavertaisuuden ajatus.
– Kaikki eivät voi hankkia hienoa tammiarkkua, mutta kun arkun päälle levitetään arkkualba, pahvistakin valmistettu arkku on juhlava ja arvokas, hän sanoo.
Hämeenkylän kirkkoherra Matti Hyryn mukaan arkkuvaatteeksi sopivat muutkin peitot kuin virallinen arkkualba. – Peitto, jonka alla mummu on nukkunut päiväunet, sopii hyvin hautajaisiin arkkupeitteeksi, jos niin halutaan.
Suvussa kulkevaa arkkualbaa koristavat sukuvaakunat
Arkkuvaate voi kulkea esimerkiksi suvussa. Backmanin sukuseura hankki arkkualban suvun käyttöön vuonna 2017. Suvussa oli ollut arkkupeite jo aiemmin, mutta se on hukkunut historian käänteissä.
– Backmanin suku tuli Suomeen Ruotsin kautta Kustaa Vaasan käskystä 1500-luvulla. Siinä vaiheessa arkkualba on ollut vielä suvun mukana perinnetekstiilinä, kertoo Backmanin sukuseuran puheenjohtaja ja uuden arkkualban suunnittelija Janne-Caro Pykälä.
– Arkkualbaa säilytettiin kirkossa, joten voi olla, että se on kadonnut kirkkopalossa tai vaan hapertunut ja sitten hävitetty.
Backmanin suvun arkkualban on suunnitellut Backmanin sukuseuran puheenjohtaja Janne-Caro Pykälä.
Uuden arkkupeitteen koristeeksi päätyi suvun vaakuna, joka valmistui vuonna 2000. Käsinkudotun arkkualban silkin ja villan värit tulevat vaakunasta, joka on kirjailtu alban neljään kulmaan.
– Tämä kuvaa hyvin sitä, että Backmanin suvun jäseniä asuu nykyään ympäri maailmaa. Halusin myös lisätä suvun jäsenten yhteenkuuluvuuden tunnetta, Pykälä sanoo.
Alban vuokraamisesta saadut tulot käytetään sukututkimustyöhön.
Backmanin suvun arkkualbaan kuuluu myös hiekkaliina, jonka päälle pappi tekee ristinmerkin siunaustilaisuudessa. Näin arkkualba pysyy puhtaana. Arkkupeitteen mukana kulkee myös käsinsidottu nahkakantinen kirja, johon suvun jäsenet ovat liimanneet kuvia hautajaisista ja kirjoittaneet muistoja vainajasta.
Backmanin suvun arkkualban mukana kulkee nahkakantinen kirja, johon läheiset voivat kirjoittaa muistoja vainajasta.
Arkkualba symboloi pelastusta
Hämeenkylän seurakunnan arkkualba valmistui vuonna 2023, ja se siunattiin käyttöön viime vuoden maaliskuussa.
Arkkuvaate on sakraalia taidetta, kuten muutkin kirkkotekstiilit. Hämeenkylän seurakunnan Minä olen alku ja loppu -nimisen arkkualban on suunnitellut tekstiilitaiteilija Annukka Mikkola. Alban nimi tulee Johanneksen ilmestyksen luvusta 21. Seurakunta antoi Mikkolalle vaaat kädet sen suunnitteluun.
Arkkuvaatteen valmistuksessa olivat mukana myös Marja-Liisa Tammivuori, Sari Lippojoki ja Liisa Manninen.
Hämeenkylän seurakunnan arkkuvaatteen on suunnitellut tekstiilitaiteilija Annukka Mikkola.
Hämeenkylän seurakunnan arkkualbaan on aplikoitu kristilllistä symboliikkaa. Väreinä on käytetty violettia, punaista ja valkoista. Peite on kooltaan yli kolme metriä pitkä ja 1,7 metriä leveä, ja siihen kuuluu myös hiekkaliina.
– Ryhmätyön merkitys korostui siinä, että arkkualba on ommeltu lähes kokonaan käsin millimetri millimetriltä. Työskentelimme valtavan pöydän eri puolilla, Mikkola kertoo.
Välillä arkkualbaa sovitettiin työtilassa olevan puisen ruumisarkun päälle tekstiilin kuvio-osien kohdistamista varten.
Arkkualba liittyy samaan perinteeseen rippialban, kastemekon ja morsiuspuvun kanssa.
– Myös arkkualba symboloi pelastusta, joka uskossa lahjoitetaan ja puetaan ihmisen päälle, Matti Hyry kertoo.
Arkkupeitteenä voi käyttää myös muuta kuin virallista arkkualbaa.
– Hautajaiset tehdään yhdessä omaisten kanssa. Peitto, jonka alla mummu on nukkunut päiväunet, sopii hyvin hautajaisiin arkkupeitteeksi, jos niin halutaan, Hyry sanoo.
Pääkaupunkiseudun seurakuntien arkkualbat
Osa pääkaupunkiseudun seurakunnista omistaa arkkualban, jota ne tarjoavat seurakuntalaisten käyttöön.
Helsingin seurakunnista Haagan, Roihuvuoren ja Malmin seurakunnilla on arkkupeite. Malmin seurakunnan arkkuvaatetta säilytetään Malmin hautausmaalla.
Vantaalla Hämeenkylän seurakunnan lisäksi myös Tikkurilan seurakunnalla on arkkualba. Sitä säilytetään Pyhän Laurin kappelissa.
Kauniaisten suomenkielisellä seurakunnalla on arkkualba, jota lainataan seurakuntalaisille.
Espoon seurakunnilla ei toistaiseksi ole arkkupeitteitä.
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
Hautajaiskukkiin haetaan inspiraatiota vainajan persoonasta, luonnosta ja julkkisten hautajaisista
Hyvä elämäYhä useammin hautajaiskukkana on yksi ruusu. Seurakunnat kannustavat omaisia tekemään omannäköisiä valintoja.
Hämeenkylän kirkon lasten tilassa voi bongata pieniä enkeleitä tai pukeutua papin kasukkaan
Hyvä elämä Ajankohtaista
