null Armoton ajan henki puskee herätysliikeväkeä yhteen, sanoo Suomen Raamattuopiston toiminnanjohtaja Lauri Vartiainen

Suomen Raamattuopiston toiminnanjohtaja Lauri Vartiainen piti järjestönsä kesäjuhlassa Kauniaisissa linjapuheen, jossa hän kertoi arvokonservatiivisten herätysliikkeiden kokevan elintilansa kaventuneen kirkossa. Järjestöt ovat tiivistämässä yhteistyötään.

Suomen Raamattuopiston toiminnanjohtaja Lauri Vartiainen piti järjestönsä kesäjuhlassa Kauniaisissa linjapuheen, jossa hän kertoi arvokonservatiivisten herätysliikkeiden kokevan elintilansa kaventuneen kirkossa. Järjestöt ovat tiivistämässä yhteistyötään.

Armoton ajan henki puskee herätysliikeväkeä yhteen, sanoo Suomen Raamattuopiston toiminnanjohtaja Lauri Vartiainen

Toiminnanjohtaja ja pappi Lauri Vartiainen piti linjapuheen, jossa hän näki synkkiä pilviä maailman ja kirkon yllä.

Suomen Raamattuopisto on luterilaisen kirkon sisällä toimiva, viidenteen herätysliikkeeseen kuuluva arvokonservatiivinen järjestö, jonka keskuspaikka on Kauniaisissa. Sen toiminnanjohtaja ja pappi Lauri Vartiainen piti järjestön kesäjuhlassa, Hengellisillä syventymispäivillä, linjapuheen. Siinä hän näki synkkiä pilviä kirkon, yhteiskunnan ja koko maailman yllä.

Koronan, ilmaston kuumenemisen ja Ukrainan sodan lisäksi Vartiainen korosti henkistä muutosta. Ajan henki on hänestä niin armoton, että ne seurakuntien työntekijät, joita hän nimitti Raamattu-uskollisiksi, joutuvat miettimään, onko heillä enää tilaa kirkossa.

Kirkko ja kaupunki kysyi Vartiaiselta, mistä hän nyt on niin huolissaan.

Sunnuntaina pitämässäsi linjapuheessa sanoit, että armoton ajanhetki puskee herätysliikejärjestöjä yhteen. Miten se näkyy?

– Se näkyy asenteiden kovenemisena ja perinteisesti ajattelevien kristittyjen ja herätysliikkeiden kapenevana toimintatilana kirkossa. Hyviä esimerkkejä tästä ovat seurakuntien lähetysmäärärahojen vieminen osalta lähetysjärjestöistä ja seurakuntien ovien sulkeutuminen vuosikymmenien yhteistyön jälkeen sekä epätasapuolinen uutisointi kirkon kiistakysymyksistä. Erityisesti tämä näkyy suurissa kaupungeissa. Kirkkopoliittinen siirtymä liberaaliin suuntaan on aika voimakas. Halutaan vähentää sellaisen kristillisyyden vaikutusvaltaa, joka ei vastaa omaa näkyä.

Millä tavalla ja mitkä herätysliikejärjestöt ovat käytännössä lähestyneet toisiaan? Ovatko ne muodostamassa oman kirkkonsa kirkon sisään?

– Valtaosa kirkon herätysliikeväestä haluaa jatkaa toimintaansa osana sitä kirkkoa, jonka sisällä liikkeet ovat syntyneet ja kasvaneet. Niitä yksittäisiä seurakuntalaisia, jotka ovat saaneet tarpeekseen ja eroavat kirkosta, on toki kasvavissa määrin. Monet järjestöt kokevat samat asiat vaikeaksi ja tukevat siksi toisiaan. Mistään sen suuremmasta ei ole kyse, mutta sekin on paljon, kun miettii, että järjestöt ovat historiansa aikana olleet tukkanuottasilla varsin mitättömistä asioista.

– Tässä yhteistyössä mennään yli viidennen herätysliikkeen rajojen eli meidän ja Kansanlähetyksen lisäksi mukana on Evankeliumiyhdistys, rukoilevaisia ja pienempiä lestadiolaisia järjestöjä. Herännäisuus ja vanhoillislestadiolaisuus kulkevat omia polkujaan. On myös isoja jumalanpalvelusyhteisöjä, joissa on mukana väkeä monista eri järjestöistä.

Keitä ovat seurakuntauskovat, jotka puheesi mukaan kokevat herätysliikkeet entistä läheisemmiksi? Ketkä seurakunnan jäsenet eivät ole seurakuntauskovia?

– Tässä ajattelen erityisesti niitä seurakuntalaisia, jotka lukevat Raamattua ja joiden näkemys kristinuskosta on paljolti sama kuin kirkon katekismuksessa. Puhummekin täällä Raamattuopistolla usein katekismuskristityistä. Eli ihmisistä, joille on tärkeää henkilökohtainen Jumala-suhde ja syntien anteeksisaaminen Jeesuksen ristinkuoleman tähden. He istuvat kirkon penkissä kuullakseen Jumalan sanaa ja saadakseen ehtoollisen. On varmasti muitakin syitä olla seurakunnan jäsen, kuten vaikkapa seurakunnalta saatavat palvelut tai seurakunnan tekemä auttamistyö.

Kun puheessasi sanot, että nykyisessä totuuden jälkeisessä ajassa ideologia määrittää totuuden ja hyvän tavoitteen takia voidaan faktoista tinkiä kirkkain silmin, niin koskeeko tämä vain herätysliikeväen kanssa eri mieltä olevia?

– Ei, kuten puheessani sanoin, tämä asenne läpäisee aika lailla koko yhteiskunnan, niin politiikan, tiedeyhteisön, median kuin uskonnonkin. Se näkyy esimerkiksi Kirkko ja kaupungissa siinä, keitä lehti valitsee haastateltaviksi, kiittää ja moittii. Vaikka faktat ovat kohdallaan, kokonaiskuva todellisuudesta voi olla vääristynyt. Herätysliikeväen puolella se valitettavan usein tarkoittaa salaliittoteorioiden ja muiden vastaavien asioiden kritiikitöntä nielaisemista ja välittämistä eteenpäin sosiaalisessa mediassa, tiedostamatonta ja tiedostettua haluttomuutta edes yksinkertaiseen faktantarkistukseen. Molemmat ovat jollakin tavalla kahdeksannen käskyn, "älä lausu väärää todistusta lähimmäisestäsi", rikkomista.

Totesit, että kirkon ylimmästä johdosta sanotaan, että olisi hirvittävää olla virassa sellaisella ajatusmaailmalla, jota on nuorempana edustanut. Viittaatko tällä arkkipiispa Tapio Luomaan antamaan haastatteluun Eeva-lehdelle? Mikä tässä lausumassa on ongelma, eikö ihmisen ajattelu saa muuttua?

– Kyllä, kyseessä oli lainaus häneltä. Ajattelu saa toki muuttua, niin käy elämän aikana meille kaikille eri asioissa. Ongelma tuossa on se, että hän noin sanoessaan antaa ymmärtää, että moni kirkon työntekijä edustaa ajatusmallia, joka on mustavalkoinen, hirveä tai jotenkin vastenmielinen. Vaikka hän puhuu itsestään, hän leimaa samalla suuren joukon muita.

 

Korjattu 25.8. klo 15: arkkipiispa Luoman haastattelu on julkaistu Eevassa.

Jaa tämä artikkeli:

Lue lisää: