Arvio: Esittelyssä Helsingin hienoimmat luontokohteet
Jos Seurasaari, Suomenlinna ja Keskuspuisto on niin nähty, Stadissa on vielä yli kaksisataa muuta kohdetta luontoretkille. Ihminen tarvitsee luontoa jo mielenterveytensä vuoksi.
Lähtisikö länteen Pitäjänmäkeen katsomaan Talin golfkentän reunan tammivanhusta, jonka ympärysmitta on yli kuusi metriä? Samalla retkellä voisi katsastaa Stömbergin puiston, jossa virtaa vapaana lähes kolmemetrinen vesiputous. Vai houkuttelisiko sittenkin kunnon keidassuo idässä Jakomäen Slåttmossenilla, jonka pitkospuiden yli sisiliskot vilistävät? 1950-luvulta alkaen koskemattomana rehottanut Haltialan aarnialue Pohjois-Helsingissä on ainakin nähtävä.
Helsingin kaupungin ympäristökeskuksen julkaisemassa kirjassa Lumoava Helsinki – 200 luontoelämystä kerrotaan, että Stadin luontokohteita ei ole koskaan ennen esitelty yhtä kattavasti.
Pääkaupungissa on eniten luontoa meren rannalla ja saarissa, Keskuspuistossa ja kaupungin laajimmalla luonnonsuojelualueella, noin 305 hehtaarilla Viikin ja Vanhankaupunginlahden metsiä ja lintukosteikkoja. Niiden lisäksi kirjassa nostetaan esiin näköalakallioita, puroja ja erityisiä puitakin. Eikä suotta, sillä jopa yksittäiset puut tukevat tutkitusti ihmisten mielenterveyttä.
Parasta kirjassa on kohteiden moninaisuus. Moni paikka on luonnossa vaikuttavampi kuin kuvassa.
Esiteltyihin luontokohteisiin ei voi suunnistaa pelkän kirjan avulla. Apua saa Helsingin karttasivuston välilehdestä Luontotiedot. Reittiopas neuvoo perille pyörällä ja julkisilla kulkuneuvoilla.
Cityeläinten perässä ympäri kaupunkia
Luu- ja hammaslöydöt osoittavat, että Töölössä, Herttoniemessä ja Vuosaaressa tallusteli viime jääkaudella mammutteja. Nyt Töölönlahdella saalistaa varpusta muistuttava pikkulepinkäinen, joka seivästää ylimääräiset myyräpaistinsa pensaiden piikkeihin. Herttoniemen metsissä käyskentelee metsäkauriita ja Vuosaari on kuuluisa käärmeistään.
Luontokuvaaja ja tietokirjailija Antti Kolin komeasti kuvittama tietokirja Helsingin muuttuva luonto kertoo pääkaupungin luonnon historiasta, nykypäivästä ja tulevaisuudesta – johon kuuluvat esimerkiksi vetiset talvet.
Noin kolmasosa Helsingin pinta-alasta on jonkinlaista viheraluetta. Koli on kolunnut luontoalueet tarkoin ja tuntee hämmästyttävän hyvin eri kaupunginosien karva-, suomu- ja höyhenpeitteiset asukkaat. Cityeläimistä kiinnostuneelle kirja on loistava tietopaketti.
Jos kirjan yrittää lukea kerralla, voi yksityiskohtaisen tiedon määrä uuvuttaa. Mutta kun on päättänyt tutustua vaikkapa Kolin kotikaupunginosan Vuosaaren Mustavuoreen, on kiinnostavaa lukea, että alueella asuva mäyrä joutui vaihtamaan varapesään, kun liian innokkaat luonnonhoitotoimenpiteet tuhosivat pääpesän. Ja että suojeltujen rantakäärmeiden bongaaminen onnistuu parhaiten kaivoslammilla ja Porvarinlahden ruovikoissa.
Koli esittelee Helsingin luonnon alueittain ja suosittelee toisinaan myös parhaita retkiaikoja ja -reittejä. Selkeät karttakuvat helpottavat suunnistamista.
Korjattu 27.6. klo 9.15: Lumoavan Helsingin on toimittanut Jussi Helimäki, ei Heinimäki.
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
200-vuotiaat jokihelmisimpukat kuolevat ja valosaaste peittää kaupungit – Anni Kytömäen Finlandia-ehdokkaassa ja muissa syksyn kirjoissa surraan luonnon puolesta
Hyvä elämäAnni Kytömäen Margarita, Mikko-Pekka Heikkisen Sähkömies ja Sigri Sandbergin Pimeys kuvaavat, miten ihmisten ja luonnon kohtalot ovat lopulta yhtä.