70-vuotias Raija Hentman jatkaa vaeltamista nivelrikosta huolimatta. Pidemmillä vaelluksilla hän pukee housujen päälle metalliset ortopediset tuet ja varaa särkylääkettä mukaan.
70-vuotias Raija Hentman on kolunnut yli 140 luontokohdetta pääkaupunkiseudulla nivelrikosta huolimatta – tätä komeaa polkua hän suosittelee
Sipoonkorven Kalkinpolttajanpolku tarjoaa sankkaa metsää, hikisiä nousuja, avaria näköaloja ja laavun. Kulkijoita ei ole liikaa.
– Oikea tyyppikelo! Se on voinut seistä kalliolla satoja vuosia. Keloista tulee mukavan erämainen tunnelma.
Retkeilykirjailija Raija Hentman ihailee Sipoonkorvessa Vantaalla pystyyn kuollutta mäntyä, varhain kukkivia kalliokieloja, keltasirkun tiksutusta.
Hentman nousee Kalkinpolttajanpolun jyrkkää kalliorinnettä taitavasti, vaikka polvet ovat nivelrikon runtelemat. Hän täytti juuri 70 vuotta ja aikoo vaeltaa sen kunniaksi tänä vuonna Lapissa 70 vuorokautta.
Sipoonkorven suosio on vasta kasvamassa
Raija Hentmanilta ilmestyi keväällä yhdeksäs retkeilykirja, Uusi pääkaupunkiseudun retkeilyopas (Minerva). Sitä varten autoton ja ajokortiton retkeilykirjailija kolusi yli 140 luontokohdetta kotoaan Vantaalta käsin. Hän suosittelee kunnon metsää kaipaaville Sipoonkorpea.
Noin kahdenkymmenen neliökilometrin laajuisessa Sipoonkorven kansallispuistossa vierailtiin viime vuonna noin 91 000 kertaa, kun runsaan viidenkymmenen neliökilometrin Nuuksio veti lähes 319 000 käyntiä. Nuuksioon on selvästi paremmat yhteydet julkisilla kulkuvälineillä.
Itsellisesti elävä Hentman viihtyy vähemmän väen keskellä. Hän vertaa Nuuksion suosittua 3,8 kilometrin Haukankierrosta ja Sipoonkorven 4,8 kilometrin kehämäistä Kalkinpolttajanpolkua:
– Molemmat ovat maisemiltaan komeita ja maastoltaan haastavia, merkittyjä reittejä, mutta Kalkinpolttajanpolulla on selvästi vähemmän kulkijoita. Polun varrella on puronotkoja, lehtoja ja komeita kallioita.
Historiafriikiksi tunnustautuvaa Hentmania viehättävät myös 1800-luvulla toimineen kalkkilouhoksen ja kalkkiuunin jäänteet.
Raija Hentman kunnioittaa keloja. Mänty elää satoja vuosia, mutta seisoo kuolleena pystyssä vielä pidempään.
Raija Hentman tekee kuusenkerkkäsnapsia.
Kolmen tunnin nautiskelu
Tasakalliontien parkkipaikalta lähtee punaisin vinoneliöin merkitty runsaan kilometrin yhdyspolku varsinaiselle Kalkinpolttajanpolulle, jossa merkit vaihtuvat vihreävalkeiksi. Parkkipaikalta on vain 1,3 kilometriä Högbergetille, joka nousee lähes 75 metriä merenpinnan yläpuolelle. Paahtunut kallionlaki hohkaa lämpöä ja tuoksuu heinäkuulta.
Hentman kertoo, että jyrkänteeltä avautuva peltomaisema on Sotungin keskiajalta periytyvää kylämaisemaa. Sen takana näkyvät korkeiden piippujen, vesitornin ja Hakunilan kerrostalojen siluetit.
Koko polun kulkemiseen Hentman varaisi mieluiten kolme tuntia, jossa sen "ehtii nautiskella".
Laavu tulee vastaan reitin loppupäässä, kun sen kiertää myötäpäivään. Hentman kehuu puuliiterillä ja käymälällä varustetun laavun siisteyttä, vaikka siellä tapaa kesällä usein muitakin retkeilijöitä.
– Olen yöpynyt laavulla muutaman kerran, myös talvella. Silloin oli hyvin rauhallista.
Aurinkoisena maanantaiaamupäivänä Kalkinpolttajanpolulla näkyy kahden tunnin aikana kuusi muuta kulkijaa.
Kalkinpolttajanpolulla tulee vastaan kuusi kulkijaa kahdessa tunnissa toukokuisena maanantaiaamupäivänä.
Takana 167 pitkää vaellusta
Montako vaellusta Raija Hentman on tehnyt? Monenako yönä kääriytynyt makuupussiin laavuissa, teltoissa, autiotuvilla? Hänellä ei ole aavistustakaan.
Hentman on laskenut vain pidemmät vaellukset, joilla hän on viettänyt luonnossa vähintään viisi yötä. Niitä on takana 167.
Kerran Hentman lennätettiin helikopterilla Norjan Lapista nilkan nyrjähtämisen vuoksi. Muuten ei ole sattunut punkkeja kummempaa.
Nykyään mukava päivämatka on kymmenisen kilometriä. Pidemmillä patikoinneilla "polvet särkevät perkeleellisesti". Vaellusasuun kuuluvat järeät, metalliset ortopediset polvituet.
Minulla ei ole mitään sidoksia, jotka estäisivät elämästä niin kuin haluan.
– Teen lyhyitä sarjavaelluksia, koska väsyn aiempaa herkemmin ja palaudun hitaammin. Lepo ja särkylääkkeet pitävät tiellä, kun kulkemisen sopeuttaa kuntoon. Nivelrikossa liike on lääke.
Hentmanin kesäsuunnitelmissa on Helsingin Seudun Lapinkävijöiden kymmenen päivän opastus Lapin syrjäpoluille, parin viikon Islannin matka ja sen jälkeen paluu Lappiin.
– Olen ajatellut opetella eläkkeellä olemista. Minulla ei ole mitään sidoksia, jotka estäisivät elämästä niin kuin haluan. En usko, että on enää kymmentä hyvää vaellusvuotta jäljellä, joten pitää käyttää kaikki mahdollisuudet hyväksi.
Vuodenvaihteessa Hentman menee polvileikkaukseen. Hän halusi molemmat polvinivelet vaihdettaviksi kerralla, koska paraneminen leikkauksesta telttailukuntoon vie noin vuoden.
– En halua menettää yhtään ylimääräistä vaellusvuotta.
Högberget kohoaa 74,6 metriä merenpinnan yläpuolelle. Kaukana siintää Vantaan Hakunila.
Nykyteknologia ei korvaa retkeilyn perustaitoja
– Ovatpas kuusenkerkät hyvällä mallilla. Voisin tehdä niistä snapsia, jota varten toin viinaksia laivalta, ja kokeilla myös kuusenkerkkägraavattua lohta, Raija Hentman suunnittelee.
Hän kerää kerkät ystävän metsästä, sillä jokamiehenoikeudet eivät anna lupaa taittaa puista sen paremmin pehmeitä kuusenversoja kuin saunavastaakaan.
Myöskään avotulta ei saa tehdä ilman maanomistajan lupaa. Hentmania suututtavat Högbergetin omatoimisten nuotioiden jäljet pitkään kytevän sammalikon keskellä.
– Nuotiota ei saa sytyttää metsäpalovaroitusaikaan edes virallisella nuotiopaikalla. Ruokaa saa tehdä retkikeittimellä. Luonnossa kulkevan pitäisi sisäistää, mitä jokamiehenoikeuksiin ja -velvollisuuksiin kuuluu.
Hentman kehottaa opettelemaan myös kartanlukua.
– Jos suunnistat kännykän varassa, et hahmota kokonaisuutta samalla tavalla kuin jos levität kartan nenäsi eteen. Karttaohjelma ohjaa läpi pöpelikköjen, ei se ehdota järkevintä reittiä. Luonnossa tulisi myös kulkea luontoa kunnioittaen.
Hentman itse kiertää kalliolla kuivat sammalikot, jotka murtuisivat askelen alla. Kiveen ei jää kulkijasta jälkeäkään.
Retkikeittimellä sopii kokata myös metsäpalovaroituksen aikaan.
Retkeilykirjailija valitsi Vantaan parhaat luontokohteet
1. Kalkinpolttajanpolku Sipoonkorvessa
Kun nousee lähes 75 metriä merenpinnan yläpuolelle kohoavalle Högbergetille, lounais- ja etelärinteiltä avautuu näköala Sotungin keskiajalta periytyviin kylämaisemiin. Kaukana taustalla näkyvät myös urbaanien rakennusten korkeat siluetit. 4,8 kilometrin luontopolku kulkee myös kuusimetsissä, niityllä, 1800-luvulla toimineella kalkkilouhoksella ja portailla varustetuilla kalliojyrkänteillä. Matkan varrella on suosittu laavu puuliitereineen ja käymälöineen.
Luontopolku on merkitty vihreävalkeilla vinoneliöillä. Autolla kannattaa jäädä Tasakallion tai Bakunkärrin parkkipaikalle ja seurata punaisia vinoneliöitä luontopolun alkuun. Julkisilla tulevan päämäärä Reittioppaassa on Kuusikorvenkuja V9816.
2. Timmermalmin luonnonsuojelualue
Timmermalm on vajaat kaksi kilometriä pitkä kallioalueiden ja soiden ketju. Avokallioiden välissä kasvaa reheviä lehtoja ja korpia. Liito-oravat viihtyvät alueella, ja hirvet sekä valkohäntäkauriit rymistelevät usein pois retkeilijän tieltä.
Polkuja ei ole merkitty. Retken yhteydessä kannattaa poiketa myös kävelysillan päähän Pitkäjärven lintutornille, jonka lähin osoite on Uudenkyläntie 9. Lähin pysäkki on Timmermalmintie V2007/V2008 Vihdintiellä.
3. Kakolanmäen merkitty reitti
Pähkinäpensaslehtoa ja ketoja kissankäpälineen, keltaisine maksaruohoineen ja pinkkeine mäkitervakkoineen. Lintukuoro ja kauriita. Tällainen paikka on Kakolanmäen luontopolku, joka on merkitty vihreävalkoisin nauhoin. Polku alkaa portailta Vihdintieltä lähtevän ulkoilutien itäpäästä. Samalla reissulla kannattaa tutustua Pikkujärven arvokkaaseen kosteikkoalueeseen, jonka luoteiskulmassa kulkevat pitkokset.
Pikkujärven lähin osoite on Tulvaniityntie. Lähimmät pysäkit ovat Vihdintiellä Vihdintie (V2003/V2004 ja V2001/V2002) sekä Kehä III:lla Vanhankyläntie (V1216/V1217) ja Kakolanmäki (V1214).
Lähde: Raija Hentmanin Uusi pääkaupunkiseudun retkeilyopas (Minerva 2018)
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
Sipoonkorven metsämeditaatiossa on puhelin tarpeen, sillä reitillä hiljennytään Google Mapsista löytyvillä ohjeilla
AjankohtaistaVantaan seurakuntien uudella metsämeditaatioreitillä sijaitsee useita pysähdyspaikkoja, joissa voi rauhoittua ja pohtia omaa elämäänsä myös hengellisestä näkökulmasta.
