Luostarinjohtaja Paisi virkahuoneessaan. Kuva: Raimo Rämeen kokoelma.
Tämä kolahti: Petsamon luostarin pappismunkki Paisin tie päättyi marttyyrinä joukkohautaan
Pietarista johtaa tie Viipuriin. Sen varrella on Levašovon joukkohauta. Siellä, tuhansien muiden NKVD:n teloittamien joukossa, makaa pappismunkki Paisi. Hän on Suomen kansalainen.
Kun Suomi sai Tarton rauhassa itselleen Petsamon, se sai alueelleen myös ortodoksiluostarin. Siellä asui joukko munkkeja, joista tuli Suomen kansalaisia ja täkäläisen ortodoksisen kirkon jäseniä.
Petsamon luostarin ja sen viimeisen johtajan, igumeeni, pappismunkki Paisin tarina kerrotaan keväällä ilmestyneessä kirjassa Petsamon marttyyri ja maailman pohjoisin luostari (SKS 2020).
Kirjan tekijä Elina Kahla on kulttuurintutkija ja Venäjän kulttuurihistorian dosentti, joka työskentelee Helsingin yliopiston Aleksanteri-instituutissa. Ortodoksisuuden ja Venäjän tuntemus näkyy kirjassa.
Nimensä mukaisesti kirjassa kerrotaan luostarin tarina alusta asti eli siitä alkaen, kun Pyhän Kolminaisuuden luostari syntyi munkki Trifon Petsamolaisen lähetystyön tuloksena. Kahla käy läpi alueen kolttasaamelaisten kertomuksia tästä pyhittäjästä, kuvaa luostarin varhaisvaiheita ja tuhoutumista Tornion ja Kemin talonpoikien ryöstöretkellä jouluyönä 1589 sekä uuden luostarin perustamista 1800-luvulla.
Luostarin historia, munkkien elämän kuvaus ja Petsamon alueen ihmisten elämä ja historia ovat kiinnostavaa luettavaa. Toisaalta lukija joutuu odottamaan melko pitkään ennen pääsyä isä Paisin tarinaan.
Paavali Varlaminpoika Rjabov, kuten hänen nimensä suomalaisittain kuului, oli syntynyt venäläiseen talonpoikaisperheeseen vuonna 1881. Hän suoritti kolmivuotisen luostarikoulun Solovetskin luostarissa ja siirtyi sieltä Petsamoon. Munkiksi hänet vihittiin 1913. Hän sai munkkinimen Paisi.
Petsamo päätyi Suomelle Tarton rauhassa
Ajat olivat myrskyisät. Venäjän vallankumous syrjäytti tsaarin ja nosti valtaan kommunistit. Kirkko ja valtio erotettiin toisistaan, kirkon omaisuus kansallistettiin, pappeja tapettiin ja vangittiin. Sekä tsaarinvallan kannattajat että ulkovallat yrittivät nujertaa vallankumousta, ja suomalaisia osallistui niin sanottuihin heimosotiin. Petsamo päätyi Tarton rauhassa Suomelle. Kun Petsamosta löydettiin nikkeliä, sinne muutti joukoittain suomalaisia ja alueesta tuli suurvaltoja kiinnostava kohde.
Kaiken tämän keskellä Paisi valittiin luostarinjohtajaksi. Tätä virkaa hän hoiti vuodesta 1932 kuolemaansa asti. Munkkeja oli hänen virkakautensa alussa parikymmentä ja muuta väkeä viitisenkymmentä. Uusi raja katkaisi ortodoksisten kolttasaamelaisten poronhoitoreitit. Liikenteestä rajan yli tuli epäilyttävää.
Luostari jatkoi arkisia askareitaan, vastaanotti turisteja ja hoiti asioitaan Suomen viranomaisten kanssa. Presidentti P.E. Svinhufvudkin vieraili luostarissa. Tämä noteerattiin myös Neuvostoliiton salaisen poliisin NKVD:n kuulusteluissa, joihin Paisi ja luostarin munkit joutuivat.
Talvisodan syttyessä harvalukuiset suomalaiset joukot joutuivat vetäytymään. Muutama päivä sodan syttymisen jälkeen, 3.12.1939, Neuvostoliiton joukot valtasivat luostarin. Runsas viikko sen jälkeen luostarinjohtaja Paisi pukeutui ja hänet vietiin autolla pois. Munkit eivät häntä enää nähneet. Kuulusteluissa heiltä kysyttiin tietoja luostarinjohtajasta.
Munkit ja Lapinkylien koltat palautettiin Suomeen vasta 2,5 kuukautta talvisodan päättymisen jälkeen. Kuuliaisuusveli Feodor ei palannut, sillä hänelle langetettiin rangaistus vakoilusta ja avunannosta luostarinjohtaja Paisille. Hänet lähetettiin työleirille, jossa vangit rakensivat kaasuputkea ja käsittelivät radiumpitoista vettä. Feodor menehtyi leirillä 44-vuotiaana. Venäjän ortodoksinen kirkko on tunnustanut hänet marttyyriksi.
Syytettynä vakoilusta ja neuvostovastaisesta toiminnasta
Elina Kahla selvittää kirjassaan huolellisesti, NKVD:n kuulustelupöytäkirjoihin ja asiakirjalähteisiin perustuen, mitä isä Paisille tapahtui. Teksti on järkyttävää luettavaa. Stalinin Venäjällä syytetyn piti todistaa oma syyllisyytensä mielivaltaisiin poliittisen tavoitteen mukaan laadittuihin syytteisiin. Vankeja ”käsiteltiin” ennen kuulustelua. Tunnustukset oli etukäteen muotoiltu ja vain allekirjoitusta vailla.
Isä Paisia vastaan kerättyyn todistusaineistoon sisältyi niin aineellisen avun toimittaminen Suomen viranomaisille, Venäjältä paenneiden loikkareiden majoittaminen kuin hänen kirjeestään löydetty lause: ”Odotan alati Venäjän kansan vapautumista kommunismin ikeestä.” Tsaarinvallan paluuta haikailevalta emigrantilta saatu kirje oli myös todiste. Samoin kuin se, että luostarissa oli ollut metsästykseen käytettyjä haulikoita.
Venäjän ortodoksisen kirkon Petsamon luostarin pihapiiri vuonna 2016.
Suomi oli vihollismaa ja suomalaisuus muutenkin Stalinin Venäjällä jo itsessään hyvä vainon syy. Luostari haluttiin osoittaa merkittäväksi vakoilukeskukseksi, mitä se tietenkään ei ollut. Tosin lopulta syyte vakoilusta muuttui syytteeksi valkosuomalaisten ja valkokaartilaisjärjestöjen avustamisesta neuvostovastaisessa toiminnassa.
Isä Paisi tuomittiin aluksi kymmeneksi vuodeksi työleirille. 19.11.1940 tuomio muuttui Leningradin sotatribunaalin tuomioistuimen käsittelyssä ”korkeimmaksi rikoslain tuomioksi”. Hänen ammuttiin 28.12. Venäjän vanhan ajanlaskun mukaisena Trifonin petsamolaisen muistopäivänä. Hänen maalliset jäännöksensä lepäävät Levašovon joukkohaudassa Viipuriin johtavan tien varrella.
Elina Kahlan mukaan isä Paisi oli uskonsa puolesta kuollut marttyyri. Venäjän ortodoksinen kirkko on kanonisoinut 1900-luvulla eläneitä marttyyreitä ja tunnustajia 1 774 kappaletta vuoteen 2011 mennessä. Isä Paisi ei ole heidän joukossaan. Neuvostoajan terrorin sijaan huomio halutaan Venäjällä nyt kiinnittää historian menestyksen hetkiin.
Oivallista oheislukemistoa tälle tositarinalle on viime vuonna ilmestynyt kirja Luiden tie – Gulagin jäljillä. Se kertoo miljoonista muista Neuvostoliiton järjestelmän uhreista.
Toimittajan fiilikset:
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
Stalinin Neuvostoliitto toteutti julman etnisen puhdistuksen – suomalaisia kuoli vainoissa yhtä paljon kuin talvisodassa
Hyvä elämä”Jos äitisi oli suomalainen, niin sinä olit suomalainen. Siitä me kärsimme.” Näin kiteytti inkerinsuomalainen Tyyne haastattelussa sen, miksi suomalaisia vainottiin.
.jpg)
