Aurinkorannikolle muuttaa nyt paljon nuoria aikuisia ja perheitä – Mandi Fagerström, 14, kotiutui Fuengirolaan nopeasti

Aurinkorannikolle muuttaa nyt paljon nuoria aikuisia ja perheitä – Mandi Fagerström, 14, kotiutui Fuengirolaan nopeasti

Aurinkorannikolla voi käydä koulua ja rippikoulua suomeksi. Mandi Fagerström ajattelee silti, että maassa maan tavalla.

Näkymä voisi olla miltä tahansa suomalaiselta seurakuntatalolta. Tuolit on aseteltu ympyräksi ja jokaisen päällä on virsikirja. Vasta kun katsoo ulos ikkunasta, muistaa, missä ollaan. On talvi, mutta aurinko ei ole vielä iltakuudelta laskenut ja lämpötila on yhä sellaisissa lukemissa, ettei tarvitse huolestua teinien paljaista nilkoista.

Kohta ringin täyttävät Aurinkorannikon suomalaisen seurakunnan rippikoululaiset. Tänään heitä on koolla 21, joskus enemmän, joskus vähemmän.

– Porukkaa tulee ja menee koko ajan. Se on tosi aurinkorannikkolaista, rippikoulua vetävä pappi Kaisa Kariranta sanoo.

Hän on töissä seurakunnassa lokakuusta toukokuuhun, niin sanotussa turistipapin tehtävässä, joka on aina määräaikainen.

Suomalaisen seurakunnan ripareille on viime vuosina ollut paljon tulijoita. Aurinkorannikolle ei enää muuteta vain eläkepäiviksi, vaan muuttajissa on yhä enemmän nuoria aikuisia ja kokonaisia perheitä. Yksi vetonaula on Aurinkorannikon suomalainen koulu.

– Tavoitamme nuoret lähinnä koulun kautta. Tästäkin ryhmästä sitä käyvät lähes kaikki, Kariranta kertoo.

Perhe levällään

Ennen kuin riparilaiset syventyvät päivän aiheeseen, ohjelmassa on leikkejä. Ensimmäisessä kaikki asettuvat kuvitteellisen Suomen kartan päälle, niille paikkeille, mistä kukin on muuttanut Espanjaan. Pääkaupunkiseudulla ja Etelä-Suomessa on ruuhkaa. Pohjois-Suomessa seisoo vain yksi, Rovaniemen kohdalla.

Mandi Fagerström asettautuu Tampereen kohdalle. Siellä hän on syntynyt.

Perheen muutosta Espanjaan juttelemme lisää parin päivän päästä Mandin kotona punaisessa kerrostalossa Avenida Finlandian varrella.

– Tammikuussa 2017 muutimme Espanjaan, kertoo Mandin äiti Rea Fagerström.

Alun perin Espanjaan muutti myös Mandin isoveli Micke, mutta hän palasi myöhemmin Suomeen. Myös Mandin isä Petri ja isosisko Tiia asuvat Suomessa. He tulevat keväällä Espanjaan, kun vietetään Tiian häitä. Silloin paikalle tulee enemmänkin sukulaisia Suomesta.

Isä Petri käy Espanjassa aina välillä ja saattaa jossakin vaiheessa muuttaa maahan kokonaan.

Koti, missä se onkaan? Mandin mielestä se on Espanjassa, Rean mielestä siellä, missä ovat rakkaat ihmiset – vaikka sitten useammassa paikassa yhtä aikaa.

Mandi käy tallilla lähes joka päivä.

Mandi käy tallilla lähes joka päivä.

”Pelkäsin, etten saa kavereita”

Muutto Aurinkorannikolle oli alun perin äidin idea. Arki oli hektistä, sillä Rea Fagerström teki yrittäjänä töitä aamusta iltaan. Isä Petri on myös yrittäjä, ja oli poissa pari päivää viikossa.

– Meillä oli sellainen ajatus, että kun ollaan eläkkeellä, muutetaan johonkin. Tein paljon töitä. Oli oma yritys, talli ja kotieläinpiha. Oli pakko pysähtyä, Rea kertoo.

– Tajusin myös, että lapset alkoivat olla sen verran isoja, että he muuttaisivat kohta omilleen, joten piti opetella olemaan taas äiti.

Täällä ollaan aina tosi positiivisia. Ei haittaa, vaikka menee väärin.

Rea kaipasi myös lämpöä. Yhdellä syyslomalla perhe kävi katsomassa, miltä elämä Fuengirolassa näyttää. Mandi ei tiennyt kaupungista mitään eikä ollut lainkaan innoissaan muuttoajatuksesta. Suomessa koulu meni huonosti, mutta lähellä olivat sentään kaverit, oma hevonen, poni ja muut eläimet.

– Melkein itkin, kun kävimme tutustumassa kouluun täällä Espanjassa, koska pelkäsin, että opettajat ovat huonompia kuin Suomessa ja etten saisi kavereita.

Pelot osoittautuivat onneksi aiheettomiksi. Tammikuussa 2017 Mandi jatkoi kutosluokkaa Fuengirolassa ja sai nopeasti kavereita. Koulu alkoi sujua.

– Espanjassa minulla on joka aineessa eri opettaja, eivätkä he koskaan huuda vaan ovat tosi kärsivällisiä. Tulen kaikkien kanssa hyvin toimeen, Mandi sanoo.

Mandista tuntuu, että hänestä on tullut entistä rohkeampi.

– Olen tunneilla aktiivinen. Täällä ollaan aina tosi positiivisia. Ei haittaa, vaikka menee väärin.

Aurinkorannikon suomalaisessa koulussa mennään suomalaisen opetussunnitelman mukaan, mutta kaikki opiskelevat myös espanjaa. Mandilla espanjaa on kaksi tuntia viikossa, ja sen lisäksi hän käy paikallisen opettajan yksityistunneilla. Paras kielikoulu hänelle on ollut hevosharrastus.

– En puhu kieltä paljon, mutta kaupassa sanon moi, kiitos ja heippa espanjaksi. Tallilla espanjaa on pakko osata, kun siellä he aina kysyvät, miten menee. Ja on tiedettävä vasen, oikea, ravi, laukka ja muut sellaiset sanat.

Suomi-kuplan ja paikallisen kulttuurin välissä

Vaikka maisemat ovat erilaiset, Fuengirolaa suomalaisempaa paikkaa on vaikea löytää Suomen rajojen ulkopuolelta. Lähes minkä tahansa palvelun saa suomeksi, ja tavallisen marketin hyllyltä voi löytää hapankorppuja ja salmiakkia.

Suomi-kuplaan on helppo jäädä, mutta periaatteessa jokainen määrittelee itse, mihin rajat vetää, kuinka suomalaista tai espanjalaista oma arki on. Poikkeustilanteissa ja alkuun pääsyssä suomalaisyhteisöstä on hyötyä.

– Haemme paikallisia juttuja, mutta se ei ole helppoa. Olen pärjännyt, vaikka tulin tänne yksin lasten kanssa enkä puhunut mitään vierasta kieltä, Rea sanoo.

Englantia hän ei vieläkään puhu, mutta espanjaa jonkin verran.

Me käymme paseolla kävelyllä ja yritämme olla kuin espanjalaiset.

Mandikin on miettinyt kulttuurieroja.

– Me käymme paseolla kävelyllä ja yritämme olla kuin espanjalaiset. Pitää elää maassa maan tavalla.

Ikäisiinsä espanjalaisiin nuoriin Mandi ei ole vielä tutustunut, mutta arvelee, että suomalaisilla nuorilla on tiukempaa.

– Espanjalaisperheiden vanhemmat eivät vaikuta olevan niin tarkkoja kotiintuloajoista.

Suomessa käydessään Mandi ja Rea ovat huomanneet, että jotakin Espanjasta on jo tarttunut.

– Mandi saa ihmiset Suomessa häkeltymään, Rea toteaa nauraen.

– Niin, sanoin jäätelönmyyjälle, että moi, mitä kuuluu. Ja kun hän vastasi, että hyvää, esitin vielä jatkokysymyksen, että miksi sulle kuuluu tänään hyvää.

– Olen Espanjassa rennompi ja aika utelias. Täällä tapahtuu erilaisia juttuja kuin Suomessa. Pitää tervehtiä bussikuskia ja olla iloinen. Minä taas saan iloa siitä, kun muut ovat iloisia, Mandi kertoo.

Arki on välillä selviytymistä

Arkea ei kukaan pääse pakoon edes muuttamalla toiseen maahan.

– Arki on arkea täälläkin, mutta se on erilaista. Välillä se on selviytymistä, sillä täällä on nykyään pienet palkat ja kovat vuokrat, Rea muistuttaa.

Hän toimii ajanvaraajana Baronalla, joka on 250 työntekijällään eniten suomalaisia Aurinkorannikolla työllistävä yritys.

Mandi käy koulua, tekee läksyjä ja lukee kokeisiin. Lähes joka päivä hän matkustaa bussilla pois Fuengirolan keskustasta ja kävelee vielä puoli tuntia pääkseen tallille. Siellä asuu hänen oma hevosensa.

Perheeseen kuuluu myös löytökoira Oreo. Rea ja Mandi ulkoiluttuvat sitä vuorotellen, ja iltaisin Mandi treenaa Oreon kanssa agilityä joko ulkona tai kattoterassilla.

Pari kertaa kuussa on rippikoulua. Se ei eroa kovin paljoa siitä, mitä ripari olisi ollut Suomessa. On tapaamiset, ulkoläksyt ja samat kristinuskon perusjutut. Isoset tosin puuttuvat, ja leirijakso on lyhyt, vain yhden viikonlopun pituinen. Leiri pidetään Los Rubios -nimisessä ekumeenisessa keskuksessa Málagassa.

– Olisin oikeastaan halunnut hevosriparille, mutta äiti sanoi, että se on liian kallis. Mutta se oli selvää, että menen riparille. Tähän mennessä siellä on ollut tosi kivaa, Mandi sanoo.

Konfirmaatio on huhtikuussa.

– Rippijuhlat ovat toukokuussa. Niitä vietetään samalla kun siskon häitä.

Aurinkorannikon suomalainen seurakunta tavoittaa ripari-ikäluokan suomenkielisen koulun kautta.

Aurinkorannikon suomalainen seurakunta tavoittaa ripari-ikäluokan suomenkielisen koulun kautta.

Seurakunta tuo suomalaiset yhteen

Vaikkei olisi Suomessa kovin aktiivinen seurakuntalainen, Aurinkorannikolla moni suomalainen löytää itsensä kirkon toiminnasta. Mukaan on helppo tulla varsinkin kun seurakuntakodilta löytyvät esimerkiksi vapaaehtoisten pyörittämä kahvila ja kirjasto.

Aurinkorannikon seurakunnalla on kolme toimitilaa: seurakuntakoti Los Bolichesin alueella Fuengirolassa, Pacosintupa suomalaisten suosimalla Los Pacosin asuinalueella Fuengirolassa sekä Torrentupa Torremolinoksessa. Toisinaan suomalaiset kokoontuvat paikallisessa katolisessa kirkossa.

Kirkon ulkosuomalaistyössä Espanjan Aurinkorannikko on tärkeä alue, sillä siellä on paljon väkeä sekä asumassa että käymässä. Tarkkaa suomalaisten määrää Aurinkorannikolla on vaikea tietää, mutta on arvioitu, että heitä olisi kaikkiaan noin 30 000. Suurin osa heistä asuu Fuengirolassa. Yhä useampi heistä on työikäinen, sillä monet yritykset ovat siirtäneet toimintojaan Espanjaan.

Suomalaisväestön ikärakenteen muuttuminen on vaikuttanut myös seurakunnan toimintaan: on perhekerho, pyhäkoulu, partio ja lauantai-iltaisin toimiva nuorisokahvila. Myös nuorten aikuisten toiminta on käynnistymässä.

– Sunnuntaiset jumalanpalvelukset ovat suosittuja, ja niissä käy monenikäistä porukkaa, kertoo Aurinkorannikon suomalaisen seurakunnan johtava pappi Timo Sainio.

Hän jää tänä keväänä eläkkeelle työskenneltyään alueella 12 vuotta.

– Normisunnuntaina kirkossa on 300–350 ihmistä. Laulu ja osallistuminen on mahtavaa. Kynnys tulla mukaan on matala, ja messuissa aina iloa ja huumoria. Se on myös sosiaalinen tapahtuma. Aloitamme iltapäivällä kello 15 tai 17, ja messun jälkeen mennään kirkkokahville tai syömään tuttujen kanssa, Sainio kertoo.

Aurinkorannikolla on perinteisesti ollut ympäri vuoden kaksi pappia sekä talvikaudella turistipappi ja -kanttori. Keväällä tilanne muuttuu, sillä Kirkkohallituksen säästöt osuvat myös ulkosuomalaistyöhön.

– Aurinkorannikon suomalainen seurakunta sai ottaa kantaa siihen, onko parempi, että heillä on yksi kokoaikainen pappi ja yksi turistipappi talvikaudella vai kaksi kokoaikaista pappia seuraavat neljä vuotta. He päätyivät kahteen kokoaikaiseen pappiin, kertoo kirkon turistityön koordinaattori Bror Träskbacka Kirkkohallituksesta.

Träskbackan mukaan Aurinkorannikon seurakuntaneuvosto pohtii vielä, olisiko lisää työvoimaa mahdollistaa saada siten, että seurakunta rahoittaa sen itse.

– Heillä on kahvila ja ruokailuja, joista he saavat tuloja. Seurakunta on saanut myös lahjoituksia, ja esimerkiksi Fuengirolan seurakuntakoti rahoitettiin osittain niillä. Lisäksi seurakunta saa pientä toiminta-avustusta.

Aurinkorannikon seurakunta on Espanjaan rekisteröity yhdistys, joka kuuluu siellä uskonnolliseen ei-katoliseen rekisteriin. Pysyvästi Aurinkorannikolla asuvatkin ovat siis suomalaisen kotiseurakuntansa jäseniä, mutta he voivat liittyä pientä maksua vastaan Aurinkorannikon seurakunnan kannatusjäseniksi.

Jaa tämä artikkeli:

Lue lisää:

Kommentoi