Leena Maria Linnus on työskennellyt kymmenen vuotta Euroopan parlamentin kiinteistöistä ja logistiikasta vastaavana pääjohtajana. Heinäkuussa hän aloittaa uudessa tehtävässä Lontoossa. Kuva on vuodelta 2024.
Korkeassa EU-virassa työskentelevä Leena Maria Linnus löysi hengellisen kodin Brysselin merimieskirkosta: ”Se on kuin iso luterilainen syli”
Messussa käyminen ja retriitit ovat Linnukselle tärkeitä, mutta merimieskirkko on kohtaamispaikka myös ei-uskonnollisille suomalaisille.
Miltä näyttää kirkko Suomessa, kun sitä katsoo pienen matkan päästä? Moni suomalainen tuntuu olevan kyllästynyt jatkuvaan kinaamiseen homoparien vihkimisestä – eikä juuri päättynyt kirkolliskokous onnistunut asiaa ratkaisemaan. Toinen uutiskynnyksen toistuvasti ylittävä asia tuskin on kenellekään uutinen: kirkon jäsenmäärä on viimeiset vuosikymmenet ollut jatkuvassa laskussa.
– Edelleen yli 60 prosenttia suomalaisista kuuluu luterilaiseen kirkkoon. Sehän on valtavan paljon! Minusta se kertoo siitä, että kirkko on pystytty pitämään riittävän avoimena kaikille. Siellä on paikka liberaaleille, joihin luen itsenikin, mutta myös konservatiiveille. Kirkko tekee hienoa työtä ja on vahvasti suomalaisten arjessa mukana, sanoo Leena Maria Linnus.
Hän on Euroopan parlamentin kiinteistöstä ja logistiikasta vastaava pääjohtaja, joka on asunut ja työskennellyt Brysselissä vuodesta 1996 asti.
Linnus on myös entinen seurakuntanuori ja isonen Tampereelta. Nuorena aikuisena hän suhtautui kirkkoon kriittisesti, mutta viimeisten parinkymmenen vuoden aikana ja elämän kriisikohdissa kirkosta ja uskosta on tullut hänelle yhä tärkeämpi. Samalla hän on löytänyt oman hengellisen yhteisönsä Brysselin merimieskirkosta.
– Se on kuin iso luterilainen syli, johon on helppo tulla, vaikka ei kaikista asioista samalla lailla ajattelisikaan, Linnus sanoo.
– Merimieskirkko tekee aivan valtavan tärkeää työtä. Se on suomalaisille kohtaamispaikka ja kiintopiste, jossa käy myös niitä, jotka eivät ole uskonnollisia.
Epävarmoina aikoina tarvitaan rituaaleja
Kerran kuussa Brysselin merimieskirkko järjestää messun ekumeenisessa Ylösnousemuksen kappelissa keskellä Eurooppa-korttelia. Leena Maria Linnus kertoo osallistuvansa messuun aina kun vain mahdollista. Lisäksi hän käy hiljaisuuden retriiteissä, joita merimieskirkko järjestää katolisessa luostarissa lähellä Ranskan rajaa.
– Retriitit ovat olleet aivan huikean hienoja kokemuksia. Siellä pystyy hiljentymään ja käymään keskustelua Jumalan kanssa, Linnus kertoo.
Viikonloppu hiljaisuudessa on myös vastapainoa Linnuksen vaativalle työlle. Arkena hänen työpäivänsä saattavat venyä yli 12-tuntisiksi, ja usein hän tekee töitä muutaman tunnin viikonloppuisinkin.
Kun Ylösnousemuksen kappelissa adventtiaikaan lauletaan kauneimpia joululauluja, kirkkosali on Linnuksen mukaan aivan täynnä. Toinen tärkeä tilaisuus on kesän korvalla, kun lauletaan yhdessä Suvivirttä.
– Tällaisia rituaaleja ei pidä yhtään väheksyä. Juuri niitä ihmiset tarvitsevat varsinkin tällaisina epävarmoina aikoina.
Paitsi hengellinen yhteisö, merimieskirkko on Linnukselle myös ruokakauppa, josta hän käy hakemassa suomalaisia elintarvikkeita.
– Korvapuusteja ostan joka kerta.
Ahkeruutta, osaamista ja onnea
Kun Leena Maria Linnus lähes 30 vuotta sitten haki Euroopan parlamenttiin töihin, hänellä ei kuulemma ollut kunnianhimoisia urasuunnitelmia. Hän halusi vain tehdä asioita, jotka tuntuvat mielekkäiltä ja merkityksellisiltä.
Linnus oli opiskellut muun muassa viestintää ja valtio-oppia ja ehtinyt työskennellä Helsingin kaupunkisuunnitteluvirastossa ja kuluttajaviraston tiedottajana. Brysselissäkin hän työskenteli ensimmäiset yhdeksän vuotta viestinnän parissa. Sen jälkeen hän eteni valmistelevaksi virkamieheksi puhemiehistön sihteeristöön ja sitten sihteeristön johtoon.
Harppaus viestinnästä kiinteistöjen ja logistiikan pariin kuulostaa aika yllättävältä, mutta Linnus sanoo, että tehtävään etsittiin ilmeisesti työteliästä ihmistä, jolla on maalaisjärkeä. Nyt hänellä on juuri tullut kymmenen vuotta täyteen pääjohtajana.
– Jos katsotaan näitä kymmentä vuotta, niin voisin kehua vaikka meidän ilmastosaavutuksiamme. Määrätietoisella suunnittelulla Euroopan parlamentin hiilidioksidipäästöjä on onnistuttu leikkaamaan huomattavasti. On esimerkiksi uusittu lämmitysjärjestelmät ja pidetty huolta siitä, että ympäristö otetaan huomioon kaikissa hankinnoissa ja valinnoissa, Linnus kertoo.
Heinäkuun alussa Linnus muuttaa uusiin tehtäviin Lontooseen rakentamaan Euroopan unionin ja Ison-Britannian välistä parlamentaarista diplomatiaa. Hän arvioi, että uralla etenemiseen on vaadittu sekä osaamista että ahkeruutta.
– Mutta niiden lisäksi tarvitaan myös onnea, eli sitä, että on oikeassa paikassa oikeaan aikaan.
Linnus ei epäröi tunnustaa, että hän tekee paljon töitä ja että työ on usein raskasta. Hän menee työpaikalle jo ennen kahdeksaa, ja päivät täyttyvät kokouksista ja tapaamisista.
– Eniten työmäärästä olen kärsinyt ehkä minä itse. Yhteydet tuttaviin ovat jossain määrin vähentyneet, sillä aika on aina rajallista. Harrastuksille ei juurikaan ole aikaa, enkä ehdi lukea niin paljon kuin haluaisin. Siksi kuuntelen äänikirjoja aina kun voin, esimerkiksi aamuisin samalla kun laittaudun töihin, Linnus kertoo.
– Mutta en minä koe uhranneeni yhtään mitään. Pikemminkin olen saanut valtavasti, ja minulla on ihana perhe ja todella läheisiä, tärkeitä ystäviä.
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
Yhä useampi suomalaisnuori käy riparin Espanjan Aurinkorannikolla – ”Parasta rippikoulussa on ollut se, kun on menty rannalle ja tehty yhdessä aktiviteetteja”
HengellisyysEspanjan Aurinkorannikolla asuu enemmän suomalaisnuoria kuin koskaan aiemmin. Kevään rippikoulussa opiskeltiin paitsi seurakuntakodilla myös rannalla, katolisessa kirkossa ja linnassa.
