null Bisnesantropologi: Aamiaiskeskustelu jakoi meidät suhteellisuudentajuisiin ja idiootteihin

Bisnesantropologi: Aamiaiskeskustelu jakoi meidät suhteellisuudentajuisiin ja idiootteihin

Olisi typerää väittää, että puoluekanta määrää, mitä mieltä olemme Sanna Marinin ateriaedusta. Miksi silti näyttää siltä?

On sanottu, että sosiaalisissa medioissa käytävä yhteiskunnallinen keskustelu on alkanut muistuttaa avoviemäriä. Se häiritsee jo demokratian toteutumista. Jotkut jättäytyivät pois kuntavaalien ehdokaslistoilta somevainon pelossa.

Mikään laajamittainen vaino ei voi toteutua ilman kansalaisten osallistumista. Ongelma taidammekin olla me itse, me tolkun ihmiset, meidän mielipiteemme ja miten niitä muodostamme.

Sosiaalipsykologi Jonathan Haidt kirjoitti vuonna 2012 kirjan siitä, miksi on liki mahdotonta käydä toisia kunnioittavaa keskustelua esimerkiksi politiikasta. Teoksessaan ”The Righteous Mind: Why Good People are Divided by Politics and Religion” Haidt kuvaa, miten kaikki arvoliitännäinen argumentointi syntyy ensin tunnetasolla mutta selitetään sitten rationaalisesti.

Lopputulos on kuin puheenvuorot keskustelussa pääministerin ateriaedusta. Ajattelemme kommentoivamme puhtaasti edun rahallista määrää ja sitten argumenteissa suhteuttavamme ja arvioivamme sitä. Mutta intuitio määrää lopputuloksen ennen kaikkea arviointia.

Meille talouspolitiikan oikealla laidalla on tärkeää kertomus siitä, että me ymmärrämme talouden lainalaisuuksia muita paremmin.

Myös talouspuhe on ensisijaisesti tunteiden puhetta.

Talouspoliittisesti edustan itse jonkinlaista konservatismia. Meille talouspolitiikan oikealla laidalla on tärkeää kertomus siitä, että me ymmärrämme talouden lainalaisuuksia muita paremmin. Todellisuudessa lienemme vain porukka, jolla on samanlaisia talouteen liittyviä tunteita.

Meidän porukoissamme on briljantteja talousajattelijoita, aivan kuten vasemmistossakin, mutta oikeassa seurassa meillä voi saada aplodit myös toteamalla, että ”kakku on leivottava ennen kuin se jaetaan”. Valtaosa meistä edelleen uskoo myös ”näkymättömään käteen” – markkinoita salaperäisesti tehokkaaseen tasapainoon ohjaavaan voimaan.

Pankkiirikollegani lainasi taannoin Nobel-palkittua taloustieteilijää Joseph Stiglitziä. Tämän lausui, että käden näkymättömyys voi johtua myös siitä, ettei sitä ole olemassa. Älykäs ja arvostettu ex-pomomme kutsui kollegaani kasvotusten kommunistiksi.

Sosiaalinen media ei ole tässä keskustelussa pääongelma.


Kirjoittaja on strategiakonsultti, rahoitustieteilijä ja teologi, jolta on ilmestynyt teos bisnesantropologiasta. Hän kirjoittaa rahan ja talouden uskonvaraisista elementeistä.

Jaa tämä artikkeli:

Lue lisää:

Kommentoi